Ensikosketus Brysseliin

Ekat fiilikset, kun kone lähti laskeutumaan kohti Brysseliä, oli että onpa täällä vihreetä. Siis enemmän vihreää kuin esim asfalttia ja betonihökötyksiä. Vihreästä inspiroituneena olen tänään vaeltanut mm Brysselin puistoissa. (Ylin kuva onkin ehkä kaupungin tunnetuimmasta nimeltä Parc du cinquantenaire. Tämä on aika lähellä Euroopan parlamenttia.) Vihreästä puheenollen Mondo tiesi kertoa, että Brysselin pinta-alasta puolet olisi viheralueita. Sijaitsevat toki pääasiassa laitakaupungilla, joten sitä ei niin huomaa, jos vaan kaupungilla pyörii. 

Lentokentän juna-asema oli maan alla ja sinne oli helppo löytää. Melko kauan joutui kyllä kävelemään (mutta se oli vasta alkua tän päivän kävelylle). 

Juna-asemalla törmäsin ekaan maan ärsyttävyyteen (ja toistaiseksi ainoaan)  nimittäin lippuautomaatti. Se ei huolinut seteleitä. Vain kolikoille ja pankkikortille oli reikä laitteessa. Onpa typerää. Sitten ei Visa electron käynyt laitteelle, mutta Mastercard kelpasi. Onneksi näin, sillä muuten olisin joutunut jonottamaan ihan virallisille lipunmyynti - kassoille ja sinne oli karseet jonot. 

Olin hankkinut taas kohteen Otava - karttaoppaan niin olin suunnilleen kärryillä, missä pitää jäädä pois ja minne suuntaan kävellä. Olenkin ehkä aiemmin maininnut, että mun netti ei toimi ulkomailla, joten olen ilmaisen wifin varassa. 

Jäin pois Gare du midillä (= zuidstation). Täällä pääkielet on ranska ja hollanti, joten kadun ja paikkojen nimet on kahdella kielellä. Suunnistin siitä Place du jeu-de-balle-aukiolle, jolla tulevien kolmen yön majapaikka sijaitsee. 

Hostel Galia oli helppo valinta elämäni ensimmäiseksi hostellikokemuksesi. Paikan arvio Booking.comissa on 8.1/10 ja arvosteluja reilusti yli tuhat.

Mun on tuo alapeti, jossa verho auki. Jalkopäässä eli noiden portaiden alla on lukollinen kaappi kamoille. 

En vielä törmännyt mun kämppiksiin. Ihan on leirikoulu - fiilikset.

Mulla on lähtökohtaisesti kaikista uusista matkakohteista innostunut olo ihan niin kuin lapsella jouluna. Kuinka siistiä on tulla tuntemattomaan paikkaan ja pyöriä päämäärättömästi siellä täällä. Täällä Brysselissä tuntuu, että olisin Ranskassa, kun sitä kieltä kuuluu joka puolella.

PS. Perinneruoka, mussels et frites, testattu.