Kroatian Splitissä teinien kanssa

Minulla oli toinen, viikon mittainen kesäloma elokuun alussa ennen koulujen alkua. Lähdin reissuun 15v tyttäreni, ystävän ja hänen 12v poikansa kanssa. Split valikoitui kohteeksi, koska sinne löytyi suorat lennot  Norwegianilla ja paikka oli rantakohde. Nuoret olisi helppo pitää tyytyväisinä, kun pääsisivät uimaan. Olin viimeksi lentänyt Norskilla ennen koronaa. Lennot maksoin bonuspisteillä, joita oli kertynyt, koska käytän Bank Norwegianin visa -korttia.

Kone laskeutui kentälle illalla. Aurinko laski pian sen jälkeen. Olimme varanneet taksin Welcome pickups -firman kautta. Olin ennen matkaa googlaillut paikallisia taksifirmoja ja löysin useita mainintoja, että tämä olisi halvin. Kentällä oli vastassa puhelias Mikulic. Koko matkan kaupunkiin hän puhui lähes taukoamatta. Antoi vinkkejä nähtävyyksistä. Kertoi myös, että jotkut ravintolat saattoivat huijata laskujen kanssa. Kannatti kuulema pitää mielessä menussa olevat hinnat ja pyytää lasku, jos sitä ei automaattisesti tuotu.

Olimme bookanneet Marin's apartment nimisen kämpän, joka oli lyhyen kävelyn päässä vanhasta kaupungista ja kilometrin lähimmältä rannalta. Ulos päin talo näytti aika rähjäiseltä, mutta sisältä asunto oli tosi siisti. Makuuhuoneessa oli parisänky ja olohuoneessa kaksi pienempää. Keittiö oli hyvin varusteltu. Meille oli jätetty limupullo ja suklaakeksejä pöydälle. Parveke oli kiva. Kylpyhuoneessa oli amme ja pesukone. 

Laitoimme uikkarit vaatteiden alle ja lähdimme lähikauppaan ostamaan aamupala-aineksia. Sen jälkeen suuntasimme yöuinnille Bacvicen uimarannalle. Sai kävellä tosi pitkälle, että vettä oli edes vyötäröön asti. Merivesi tuntui ihanalta. Kävimme syömässä myöhäisen päivällisen yhdessä satamakadun ravintolassa. Ilma oli illallakin suloisen lämmin. 

Aamukahvi omalla partsilla.

Seuraavana päivänä lähdimme seikkailemaan pitkin vanhan kaupungin kapeita kujia. Täällä on kuvattu Game of Thrones -sarjaa. Ei ihme, sillä koko alue huokui historiaa. Vanhimmat rakennukset olivat 1700 vuotta vanhoja.

Jatkoimme satamaan nauttimaan kylmät juomat yhden ravintolan varjoisalla terassilla. Kun lähdimme sieltä iski sadekuuro niskaan. Seisoimme pitkään pusikossa palmujen alla, kun parempaakaan sateensuojaa ei ollut lähettyvillä. Ensimmäinen ostos oli sateenvarjo läheiseltä torilta. Tietenkin taivas selkeni eikä sateenvarjolle ollut enää tarvetta.

Kävelimme ohi sen rannan, jossa olimme olleet edellisenä iltana ja jatkoimme seuraavalle, Firulan rannalle. Se oli suojaisassa lahden poukamassa ja melko täynnä ihmisiä. Paikka oli tosi kiva ja viihdyttiin täällä niin pitkään, kunnes tuli nälkä.

Ruokapaikka löytyi lyhyen kävelyn päästä. Se oli nimeltään Maestro Grill Club. Piha-aluetta varjostivat puut ja vieressä kimmelsi Adrianmeri. Ruoka oli superhyvää. Kukaan ei jaksanut  enää kävellä ja otettiin Bolt -taksi kämpille. Se kustansi vain 5 euroa.

Pienen lepotauon jälkeen palasimme vanhaan kaupunkiin ja Unescon maailmanperintökohde Diocletianuksen palatsille. Se oli saanut nimensä Rooman keisarilta, joka oli rakennuttanut se 230-313. Oli tarkoitus kiivetä viereisen katedraalin kellotorniin. Lipunmyynnissä oli lappu, että paikka oli varattu häille klo 16 alkaen.

Varasimme illaksi auringonlasku -risteilyn merirosvolaivan näköisellä paatilla. Oli mukavaa nähdä rannikkoa mereltä päin. Laiva pysähtyi auringonlaskun aikaan ja meille tarjottiin joko viiniä, mehua tai vettä. Se viini oli varmaan halvinta mahdollista, mitä kaupasta sai. En muista, milloin olisin mitään niin pahaa juonut. Risteily oli kuitenkin ihan kiva siitä huolimatta.

Seuraavana päivänä oltiin taas Dioclectianin palatsilla keskipäivällä juuri, kun katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä oleva lipunmyynti aukesi. Aukiolla oli tosi paljon ihmisiä ja eri ryhmiä opastetuilla kierroksilla. Lippuja oli eri hintaisia sen mukaan, miten monta paikkaa halusi nähdä. Me otimme vihreän lipun, joka sisälsi katedraalin, kellotornin ja aarrekammion. Se maksoi 70 kunaa eli 9,30€. Joukkomme nuorin, 12-vuotias pääsi sisään ilmaiseksi. Katedraali oli komea. Kaikkein paras oli kiivetä 200 askelmaa kellotorniin. Sieltä oli upeat näkymät. Aarrekammiossa ei ollut kultaa ja timantteja niin kuin nimestä olisi ehkä voinut päätellä. Se sisälsi veistoksia ja maalauksia, jotka liittyivät katedraalin historiaan.

Sitten oli aika suunnistaa satamaan, sillä ensimmäinen päiväretkemme oli pian alkamassa. Siitä seuraavassa postauksessa.

Linkkejä ja vinkkejä:

- Dioclectian palace

PS. Reissun aikana sain ihmettelyjä, kun tyttäreni vilahti jossain insta -stoorin kuvassa, koska minun luultiin olevan soolona matkalla. En laita hänestä kuvia blogiin tai instaan ellei hän joskus harvinaisissa tapauksissa anna siihen suostumustaan. Hänellä on oikeus yksityisyyteensä.