Keskiaikaisissa tunnelmissa

Brugge on näppärä kohde päiväretkelle, jos satut olemaan Brysselissä. Menopaluu junalla maksaa 30€ ja kestää tunnin yhteen suuntaan. Bruggea kutsutaan Pohjolan Venetsiaksi sen lukuisien kanavien takia. Tämä onkin ollut aikoinaan tärkeä kauppapaikka. 

Asemalle saavuttaessa valtaosa junan matkustajista purkautuu ulos. Juna on hyvin  pitkä, joten sanoisin, että valtaosa tarkoittaa monta sataa ihmistä tungeksimassa päämäärätietoisesti eteenpäin portaita alas ja ulos asemalta. Napataan matkakumppanini Giulion kanssa kartta kioskilta ja suunnataan ulos asemarakennuksesta isolle torille. 

Siinä, missä Brysselissä kadut olivat ranskan ja hollannin kielellä, täällä ne ovat pelkästään hollanniksi. Ollaanhan pohjoisessa ja lähempänä Hollantia. Ympäristö ei näytä keskiaikaiselta. Kestää hetki, että paikannetaan sijaintimme kartalta. Lähdetään kohti keskustaa muun turrelauman vanavedessä etsimään sitä vanhaa kaupunkia, jonka takia tänne ollaan tultukin.

Mitä lähemmäs keskustaa mennään, maisemat alkavat hiljalleen muuttua ja talot näyttävät vanhemmilta. Kanavan rannoilla ihmiset jonottavat venekyyteihin ja ottavat silloilla selfie -kuvia. Ystävä oli ennen tätä reissua antanut vinkin kidutusmuseosta, jossa kannattaisi vierailla. Se löytyykin matkan varrella kaupungin aukiolle käveltäessä. Verrattuna Prahan kidutusmuseoon, tykkäsin tästä enemmän. Sisätilat olivat siistit ja linnamaiset. Olihan kidutusmuseon paikalla sijainnut joskus yksi Euroopan vanhimpia vankiloita "De oude steen" eli vanha kivi. Kidutusvälineet olivat museossa kronologisessa järjestyksessä. Mukavaa museossa oli myös synkkä taustamusiikki, joka oli klassista musiikkia. Tunnistin ainakin tunnarin yhdestä parhaimmasta sotaleffasta ikinä nimittäin Platoon.

Kuuntele Platoon Theme Song (Composer Samuel Barber)  ➤    LISTEN      💖💣

Tämä feikkituli näytti ihmeen aidolta livenä ja loi oman tunnelmansa museoon

Häpeämaskeja

Jatkettiin kidutusmuseosta Wollestraatia eteenpäin ja pian oltiin torilla. Tunnistettava maamerkki oli nuo söpöt eriväriset talot, jotka koristivat aukion yhtä laitaa. Mondo tiesi kertoa, että tämä keskiaikainen keskusta on kooltaan vaan 4 neliökilometriä, mikä on muutama prosentti koko kaupungin pinta-alasta. Hevoset kärryineen sopivat hyvin katukuvaan. Jos autoja ei olisi näkynyt, maisema olisi ollut aika lailla täydellinen. Torin laidalta bongattiin Dali -näyttely, josta olin etukäteen ollut tietoinen ja se oli kidutusmuseon lisäksi toinen ja viimeinen to-do -listan asioista.

Kaupungintalo

DALI

Turistien määrä ei houkutellut jäämään torin ravintoloihin syömään vaan lähdettiin Giulion kanssa kävelemään pois keskustasta pikku teitä pitkin. Löydettiinkin rafla, jossa oli tilaa valita, mihin haluaa istua. Iso annos hyvää pastaruokaa teki järkyttävän väsyneeksi. Ai miten ihana olisi, jos saisi levähtää vaakatasossa vähän aikaa ja sulatella ruokaa. Toive toteutui, kun aikamme käveltyämme jostain talojen takaa alkoi näkyä enemmän puita. Löydettiin puisto kuin tilauksesta. Metsää jatkui pitkälle joen vartta pitkin. Välissä oli avonaista niittyä. Sitten puiston katkaisi tie ja silta, mutta viheralue jatkui taas tien toiselta puolen. Ja mikä parasta...
EI YHTÄÄN TURISTIA MISSÄÄN (no paitsi me tietysti) .. Muutama hassu lenkkeilijä tuli vastaan. Mentiin levyttämään nurmikolle ja kun ruoka oli tarpeeksi sulanut, jatkettiin matkaa juna-asemalle.

Brugge on kaunis, mutta liiallinen turistien määrä latisti tunnelmaa. Ehkä yleisfiilis Bruggesta olisi jäänyt positiivisemmaksi, jos tänne olisi jäänyt olemaan yön yli. Onhan selvää, että kaupunki on varmasti hyvin erilainen, kun päiväretkellä olevat ovat lähteneet pois.

kaukana turrelaumoista...