Elämää Punaisten lyhtyjen alueella

Junamatka Schipholin lentokentältä keskustaan kesti noin 20 minuuttia. Maps.me -sovelluksen avulla suunnistaminen hotellille oli helppoa. Sen kyllä huomasi, kun saavuttiin Punaisten lyhtyjen alueelle. Ihmisiä oli tosi paljon liikkeellä niin kuin viikonloppuiltana Helsingissä, vaikka nyt oli vaan sunnuntai. Saatiin huomata, että sama hektinen tunnelma siellä on joka ilta. Toki viikonloppuna on varmasti vielä ruuhkaisempaa. Ihan mukavaa siis olla reissussa sunnuntaista torstaihin.

Meidän majapaikka oli Hotel83. Se on kaupungille tyypilliseen tapaan kapea ja korkea jyrkillä portailla. (Ei sovellu liikuntarajoitteisille). Hotelli on perheyritys ja sen maskottina on iso, valkea kissa. "Junior" usein nukkui respassa, jos ei ollut jossain iltajuoksuillaan. Huone oli pieni ilman ylimääräisiä mukavuuksia kuten jääkaappia tai tv:tä. Kylpyhuone oli siisti, selkeästi uudempi kuin itse rakennus. Vaikka oltiin Punaisten lyhtyjen alueella, huoneeseen ei kuulunut meteliä, joka olisi häirinnyt unia. Tosin minulla on kyllä hyvät unenlahjat.

Kun oltiin jätetty kamat hotellihuoneeseen, lähdettiin seikkailemaan alueelle ja etsimään jotain ruokapaikkaa. Kanaalin varrella ja sen sivukujien ikkunoissa työskenteli kaiken näköisiä, - kokoisia ja -ikäisiä naisia. Täällä alueella ei saa kuvata suoraan näitä naisia ikkunoissa. Meillä se oli tiedossa. Käveltiin pian tilanteeseen, jossa parikymppinen neitokainen pysähtyi suoraan ikkunan eteen kuvaamaan. Mua ärsytti tuollainen välinpitämättömyys perus käyttäytymissääntöjä kohtaan. Kävelin siihen kameran eteen ja sanoin, että se ei saa kuvata naisia ikkunoissa. Samaan aikaan kuvatuksi joutunut nainen hakkasi ikkunaansa nyrkillä. Kuvaaja mutisi minulle jotain, mistä en saanut selvää ja lähti kävelemään pois paikalta. Minä ja ystäväni käveltiin perässä samaan suuntaan. Tässä vaiheessa kuvatuksi joutunut nainen oli saanut ikkunansa auki ja yritti sen kuvaajan päälle heittää vedet pullostaan. Meni vähän ohi ja me kastuttiin, mutta syyllinen ei. Se oli vaan vettä, joten 'no harm done'. Mutta muista sinä, että et ikinä kuvaa naisia ikkunoissa. Ne voi tulla repimään sun kameran tai puhelimen kädestä ja paiskata sen maahan tai heittää kanaaliin.

"Respect the rules."

Löydettiin sitten läheltä aasialainen ruokapaikka, Kooning van Siam. Se ei ollut erikoinen ja annokset oli vähän ylihinnoiteltu, mutta hei, ollaan Damissa tällä alueella, joten ihmekkös tuo on. Eka ilta päätettiin hotellin läheisessä pubissa nimeltä The Pint. Siellä torstaista sunnuntaihin on töissä Franky, joka on huikea, hauska persoona ja paikan sielu. Pintissa voit myös toivoa suosikkibiisejäsi ja laulaa koko baarin asiakaskunnan kanssa niitä yhteislauluna, jos huvittaa. Jos olet tällä alueella ilta-aikaan, käy katsomassa Frankya, koska hän on persoona, joka täyttää mestan.

The Pint: Oudezijds Achterburgwal 116, The Red Light District 😊💖✌

Punaisten lyhtyjen alueella on kyseenalainen maine. Moni tulee sinne vaan tirkistelemään ikkunoiden naisia ja paheksumaan ilmassa leijuvaa kannabiksen tuoksua. Maineesta huolimatta en nähnyt kertaakaan örvellystä, en nähnyt ketään kaatokännissä enkä ketään tippumassa kanaaliin. (Siellä ei ole kaiteita juuri muuten kuin silloilla). En nähnyt tappeluja, uhkaavia tilanteita tai järjestyshäiriöitä. Yhtenä päivänä näin ambulanssin ja kaksi ratsupoliisia (alin kuva). En tiedä, mitä oli tapahtunut, mutta kaikki vaikutti rauhalliselta siinä ympärillä. Suurin osa turisteista tuntui olevan brittinuoria bilelomalla. Minulla ei ollut etukäteen sen kummemmin ennakkoluuloja alueesta. Minulla ei yleensäkään ole ennakkoluuloja asioista, joita en ole kokenut. Mutta mitä ajattelenkaan näin reissun jälkeen Damista ja Punaisten lyhtyjen alueesta? Siellä voi viettää huippuhauskan loman. Se riittää, että käyttää maalaisjärkeä ja noudattaa alueen kirjoitettuja sekä kirjoittamattomia sääntöjä.

Minä ja Junior