Viikonloppu Maarianhaminassa

Kesän lopussa oli reissukuume. Teki mieli lähteä jonnekin, melkein minne vaan. Elokuun viimeinen viikonloppu oli merkitty vapaaksi. Katselin eräänä perjantaina, mitä iltalentoja silloin lähtisi ja mihin paikkoihin. Maarianhamina pomppasi silmille. Olinhan miettinyt pitkään, että Ahvenanmaalla pitäisi käydä. Nyt oli sille sopiva hetki. En miettinyt minuuttia pidempään ja ostin lennot. Meno olisi siis perjantai-iltana ja paluu myöhään sunnuntai-iltana. Kaksi kokonaista päivää kuulosti riittävältä Maarianhaminan tutkimiseen.

Minulla ei ollut kyytiä kentältä hotellille etukäteen varattuna. Onneksi yhdet tutut olivat juuri käyneet täällä ja sanoivat, että minun piti soittaa taksi terminaalin sisällä olevasta puhelimesta, joka oli pylväässä kiinni. Muuten kyytiä olisi joutunut odottaa kauan, sillä kentällä ei ole takseja seisomassa valmiina.

Majapaikaksi olin valinnut Hotel Esplanadin, joka kuvista muistutti jenkkifilmeissä nähtyjä motelleja. Yöpyminen maksoi vain 60€. Olin varannut huoneen kolmeksi yöksi, että sunnuntaina voisin olla siellä iltaan asti. Paikka oli kivempi kuin olin odottanut. Minulla oli oma sisäänkäynti. Huone oli kuin pieni rivitaloyksiö.

Ensimmäinen ilta kului lähiseutuun kävelemällä tutustuen. Kävin myös kuuntelemassa Dino's bar and grill -ravintolassa livemusiikkia keskiyöhön asti. Tuli puhuttua sekaisin niin suomea, ruotsia kuin englantiakin. Ihan niin kuin olisi ulkomailla.

Lauantai

Hotel Esplanadin aamupala oli aika vaatimaton, mutta mitään isompaa ei voinutkaan odottaa niin edulliselta yöpymiseltä. Olin tyytyväinen jo kahdesta kahvikupillisesta. 

Tarkoituksena oli vuokrata pyörä ja lähteä ajelemaan ympäri saarta. Olin katsonut, että vuokraamot olivat molemmissa satamissa. Ensin piti käydä katsastamassa museolaiva Pommern, joka oli kyllä tosi vaikuttavan näköinen. Sen kyydissä on ollut varmasti ikimuistoista seilata maailman merillä. 

Jatkoin kävelyä pitkin rantoja ja tajusin sitten, että olin jättänyt henkkarit hotellille. Ei tullut pyörän vuokrauksesta mitään. Suunnistin sitten hotellin kautta keskustaan. Ihmisiä oli jonkin verran liikkeellä, mutta ei ollut ruuhkaisaa. Siellä täällä näkyi sateenkaaren väreihin sonnusteituneita ihmisiä. Täällä oli parhaillaan Pride -viikko ja päivällä olisi kulkue sekä jatkobileet jossain puistossa. 

Kävin lounastamassa Dino's Bar & grill'issä ja menin sitten toiseen itäiseen satamaan vuokraamaan sitä pyörää. Huono oli menestys tälläkin kertaa. Vuokraamo oli mennyt kiinni kaksi viikkoa aiemmin. Maarianhaminassa oli off-season.

Päivä meni kävelyksi. Oisihan se ollut kiva käydä vähän kauempana, mutta aina ei suunnitelmat mene putkeen. 

Jatkoin matkaa Merikortteliin, jossa oli muutama matkamuistomyymälä auki. Alue oli idyllinen veneveistämöineen. Jäin pidemmäksi aikaa yhdelle venelaiturille istuskelemaan ja nauttimaan meri-ilmasta. 

Askelmittarissa oli yli 8km lukemat ja väsymys painoi päälle. Menin hotellille päiväunille ja heräsin illalla. Olin missanut Pride -kulkueen, mutta se ei haitannut. Olin taas täynnä virtaa. 

Lähdin katsastamaan Maarianhaminan iltaelämää. Ei taaskaan mennyt asiat niin kuin suunnittelin. Ilta kului pienessä Ettan -pubissa melkein pilkkuun asti. Paikka näytti olevan enemmän paikallisten kuin turistien suosiossa, vaikka kyllä siellä illan mittaan kuului suomen ja ruotsin kielen lisäksi niin englantia kuin espanjaakin. 

Kuuntelin paikallisen, kolme vuotta Maarianhamissa asuneen miehen ylistystä Ahvenanmaasta ja miten siellä oli niin hyvä asua. Miehen tamperelainen kaveri taas  oli kovin rasittava ja heitti jatkuvalla syötöllä omasta mielestään hauskoja vitsejä eikä osannut olla pitkiä aikoja hiljaa. 

Eräs nainen kuuli onnettomasta pyörävuokraamo -jutustani ja tarjosi minulle pyöräänsä. Enää ei ollut sellainen fiilis, että olisi jaksanut mihinkään polkea. Iltakin alkoi hämärtyä. Ahvenanmaalainen kaverinsa kanssa lähti sporttibaariin katsomaan jotain peliä. Minä jäin toisen turistin, Maarianhaminassa työreissulla olevan Johanneksen kanssa pelaamaan Yatzya. Voitin täpärästi 2-1.

Sunnuntai

Päätin skipata hotellin aamiaisen ja syödä pizzan sen sijaan. Kotipizza oli ainoa, mikä oli auki. Se oli aivan täynnä teinipoikia. Käännyin ovelta pois. Googlasin, että viereinen pizzeria aukeaisi vajaan tunnin päästä. Kävin ostamassa kahvia ja istahdin penkille rauhalliselle kävelykadulle. Uppouduin surffaamaan netissä kuluttaakseni aikaa.

Sitten nenäni edessä oli mikrofoni, jossa luki YLE:

- Hej, ska du gå till matkonferensen?

- "Nej." , vastasin hämmästyneenä.

- Ok. Varför?

- "Jag vet inte." 

Typerä vastaus. Olisinhan voinut sanoa, etten ollut kuullutkaan mistään ruokakonferenssista. Tilanne tuli vaan niin äkkiä, etten keksinyt mitään järkevämpää sanottavaa. 

Sain lopulta haluamaani pizzaa. Lähdin sitten kävelylle satamaan päin. Oli lämmin ja taivaalla oli vain satunnaisia pilviharsoja. Kävelin pitkin venelaitureita. Niille pystyi menemään kuka vaan toisin kuin Helsingissä, jossa laiturien edessä on lukolliset portit. Leiriydyin erään laiturin päähän ruokalevolle. Makoilin noin tunnin katsellen vuoroin taivasta ja vesillä liikkuvia veneitä. 

Kävin hotellilla vaihtamassa bikinit vaatteiden alle ja menin vielä Lilla Holmeniin, itäisen sataman lähelle ottamaan aurinkoa. Kyllä minä uinkin muutaman metrin. Merivesi oli jäätävää. 

Onnistuin hankkimaan auringonpistoksen, koska minulla ei ollut lakkia päässä ja auringon porotusta ei tajunnut, kun tuuli viilensi ihoa. 

Välikuolema hotellilla ja pari särkylääkettä helpotti. Pakkasin tavarani valmiiksi ja lähdin viimeiselle aterialle tuttuun ja turvalliseen Dino's Bar & grill'iin.

Maarianhamina oli nähty. Lentokentällä ajattelin tulevaa työviikkoa. Ja sitä, miten oli mukava olla minilomalla jossain, missä ei ikinä ennen ollut käynyt