Ja siitä se sitten lähti

Kuva: wikipedia.org

Matkustuskokemukseni kalpenevat monen muun rinnalla: Lapsena en päässyt kertaakaan ulkomaille, koska tulen perheestä, jossa rahan kulutukselle oli ihan muut prioriteetit kuin esim. matkoihin säästäminen. Vietin kyllä lukuisat hiihtolomani Kilpisjärvellä edesmenneen tätini ja hänen miehensä luona. Kilpisjärveä pidän edelleen yhtenä kauneimmista paikoista, mitä Suomesta löytyy.

Sain samaiselta tädiltäni v 1999 ylioppilaslahjaksi matkan Rodokselle, joka olikin sitten ensimmäinen pidempi ulkomaanmatka elämässäni. Muuten olen käynyt Pohjois-Norjassa; Ruotsissa ja tietysti Tallinnassa useampaan kertaan. Mutta nyt minä haluan kauemmas.

Ehkä en aiemmin innostunut matkailusta, koska en ollut juuri kokenut sitä. Tosin muistan fanittaneeni Madventures -sarjaa siitä, asti, kun se ilmestyi tv-ruutuun 2002. Kaikki jaksot oli pakko nauhoittaa VHS-kasetille.  Lopullinen kipinä muutokseen lähti kuitenkin siitä, kun äitini kuoli tapaturmaisesti 54-vuotiaana. Se oli vuosi 2011 ja aatonaatto. Siitä tulee kuluneeksi tänä jouluna 5 vuotta. Äidin kuoleman jälkeen tein listan '25-things-to-do-before-I-die'. Lista sisältää asioita, joita haluan kokea; bändejä, joita haluan nähdä; matkakohteita, joihin haluan päästä. Sittemmin lista on venynyt ja siinä on paljon enemmän kuin 25 asiaa.. pääasiassa niitä matkakohteita. Siis oikeasti mä olen jo 36v ja elänyt yli kolmanneksen odotettavissa olevasta elämästäni. Jokainen päivä voi olla se viimeinen ja mä haluan kuolla niin, että olen ehtinyt elää ja nähdä asioita. Siihen elämiseen on kuulunut myös se, että uskallan tehdä, miltä minusta tuntuu välittämättä muiden mielipiteistä.
Uskallan olla aidosti oma itseni.