Aleppo

Takanani kuvassa näkyvä Aleppon linnoituksen sisäänkäynti on valitettavasti tuhoutunut 6.2 aamuyön maanjäristyksessä. Sen lisäksi asuinrakennuksia on sortunut.

On niin surullista, miten paljon kärsimystä Syyrian kansa on joutunut kestämään ja nyt vielä tämä. 

Mutta palataanpa ajassa taaksepäin marraskuun alkuun.

Oli kiva nähdä Aleppo päivänvalossa. Ikkunastamme oli suora näkymä keskuspuistoon ja edessä olevalle aukiolle. Ulkona näytti siistiltä.

Täällä emme kävelleet pitkälle hotellista, kun sodan tuhot iskivät päin kasvoja. Hotellimme viereinen rakennus oli pelkkä kivinen runko jostain, mikä ennen saattoi olla asuinrakennus. Entisöintiä ja uudelleenrakennusta oli tapahtunut paljon. Hurjana kontrastina oli rauniot, joiden vieressä saattoi seistä uutuudenkiiltävä rakennus.

Aleppo citadel

Aleppon linnoitus seisoi uljaana jyrkän mäen päällä. Se oli rakennettu 1200-luvulla. Kaupungissa sen sijaan oli ollut historiaa ja yhtäjaksoista asutusta 8000 vuoden ajan.

Linnoitukselta lähdimme kulkemaan kohti Aleppon basaaria. Matkalla pysähdyimme pieneen maustekauppaan, jossa myytiin za'atar -mausteseosta. Sen koostumus vaihtelee eri Lähi-Idän maissa. Täällä ekstrana siinä oli Aleppon pippuria eli paikallista kuivattua chiliä. 

Osa meistä seisoskeli kauppaa vastapäätä tien toisella puolella. Ohitse meni mies moottoripyörällä kolme pikkulasta kyydissään. Hän silmäili meitä uteliaasti. Kohta mies ajoi takaisin ja pysähtyi kohdallamme. Hän ehdotti itse valokuvan ottamista ja poseerasi hymy kasvoillaan.

Saavuimme ensin tuhoutuneelle basaarin osalle. Sitä käytettiin nyt lähinnä autotallina. Tapasimme miehen, joka kaikesta kaaoksesta huolimatta oli avannut sinne pienen kaupan. Hän kertoi ajasta ennen sotaa, kun turisteja oli paljon. Samoja tuotteita myyvät olivat aina samalla alueella. Kun asiakas tuli liikkeeseen, kauppias nosti ulkopuolella olevan tuolin sisälle. Jos asiakkaita olisi sattunut tulemaan lisää samaan aikaan, kauppias olisi katsonut, minkä liikkeen edessä oli tuoli ja ohjannut henkilön sinne. Tärkeää oli, että kaikki tienasivat.

Oli ihana nähdä osa basaarista korjattuna ja uudistettuna. Siitä tuli tosi hyvä fiilis. Kauppiaita ei ollut vielä paljon. Millaistahan täällä oli ennen sotaa, kun maassa vieraili miljoonia turisteja vuosittain ja kadut kuhisivat elämää?

Jebeilin saippuatehdas

Kun Aleppon itäiset alueet vapautettiin 2016 kapinallisilta, saippuan valmistajat kokoontuivat yhteen ja jatkoivat tuotantoaan yhteistyössä niissä tehtaissa, jotka eivät olleet kärsineet pahaa vahinkoa. Yksi niistä oli Jebeilin saippuatehdas, joka oli ollut toiminnassa 1000 vuotta saman suvun hallinnassa.  Aleppon oliivisaippuassa ei ole mitään lisäaineita. Se tehdään vanhoilla menetelmillä. Valmistus kestää kaksi kuukautta talvella sadonkorjuun jälkeen, kun oliiviöljy on saatu kerättyä. Sitten saippuaa säilytetään vielä kesään asti, että se saa kellertävän ominaisvärinsä. Tämän jälkeen se on valmis pakattavaksi ja myytäväksi. Aleppon saippuaa myydään Koreaan, Japaniin, Kiinaan sekä ympäri Eurooppaa. 

Nuori Abdullah esitteli meille tehdasta ja kertoi sen historiasta. Hän oli ylpeä työstään ja syystä. Ihana, että tällaista perinnettä pidetään yllä. 

Välillä piti syödä. Kaikilla olikin nälkä, kun kävelyä oli paljon takana. Ruokailimme viihtyisässä Al Kommeh -ravintolassa.

Saavuimme Al Hatabin aukiolle. Sen kivilaatoitus oli uudistettu, mutta ympärillä olevia raunioita ei oltu ehditty raivata uuden tieltä. Tälle aukiolle päättyi ennen Aleppon ohjatut kävelykierrokset. Ympärillä oli kahviloita, ravintoloita ja elämää. 

Yhdellä kujalla oli paperisia kyyhkysiä viritettynä lentämään kahden rakennuksen välissä. Tapasimme pariskunnan, joka oli laittamassa kasaan taidenäyttelyt ja kyyhkyt olivat osa sitä. Projekti oli vielä alkutekijöissään. 

Tästä Instagram -linkistä näet näyttelyn valmiina → Aleppo -taide

Pyhän Elian katedraali

Tämä maroniittikirkko oli nimetty Raamatun profeetan, pyhän Elian mukaan. Samalla paikalla on seissyt kirkko jo 1400- luvulta.

Sisällä oli uutuudenkiiltävää, sillä sodan tuhojen korjaus oli päättynyt muutama vuosi aiemmin. 

Kirkon pappi, joka esitteli meille paikkoja, on kuollut maanjäristyksessä.

Hotelli Baron

Hotelli Baron on Aleppon alueen ensimmäisiä hotelleja. Aleppo oli aikanaan vilkas kaupankäynnin keskus silkkitien varrella. Rikkaan armenialaisen Mazloumianin perheen tytär oli pyhinvaellusmatkalla Jerusalemiin, kun tajusi, ettei vaatimattomien yöpymispaikkojen taso Aleppossa tyydyttänyt eurooppalaisia. Hän rakennutti 1800-lopussa Ararat -hotellin. Ja 1909-luvun alussa saman suvun veljekset rakennuttivat Baron'in.

Hotellissa yöpyi aikansa julkisuuden henkilöitä kuten Rockefeller, Arabian Lawrence sekä Agatha Christie, joka kirjoitti täällä ensimmäisen osan kuuluisaan Murha Idän pikajunassa -teokseen. Agatha tarkkaili muita hotellin vieraita ja käytti näkemäänsä keksiessään kirjansa henkilöhahmoja.

Sodan aikana hotelli selvisi hyvin pienillä vaurioilla. Vanhempi rouva, joka miehensä kanssa huolehtii rakennuksesta, kertoi, miten  öisin saattoi kuulla ihmisten  kaivavan  tunnelia rakennuksen alapuolella ja sai pelätä, räjäyttääkö joku sen.

Baron on nykyisin museohotelli, mutta siellä voi yöpyä 150$ hintaan. Mitään mukavuuksia kuten sähköä ei välttämättä ole. Kokemuksena olisi varmasti ikimuistoista. Tämä paikka oli yksi suosikeistani Syyrian matkalla. Aikamatka menneisyyteen. Ja kaikki on säilytetty ennallaan: mm Arabian Lawrencen maksamaton baarilasku.

Palataan vielä hetkeksi tähän päivään. 

Kun tuoreen maanjäristyksen tuhot alkoivat paljastua, tuli tosi surullinen olo, mitä Aleppokin oli taas joutunut kärsimään. Itse olin siellä vain 3 kuukautta aiemmin. Sitä vain toivoo, että syyrialaiset saisivat elää rauhassa ilman uusia vastoinkäymisiä. Ja että USA sekä muut länsimaat purkaisivat kaikki Syyrialle asetetut rajoitukset. Loppujen lopuksi niistä kärsii tavallinen kansa.

Linkkejä ja vinkkejä

- How to travel to Syria in 2023 (Against the compass)

Edelliset Syyria -postaukseni:

- 8 päivää Syyriassa

- Damascus

- Matkalla Aleppoon