Damascus

Aamupala oli katettu ruokasaliin. Tarjolla oli tuoretta leipää, hummusta, kananmunia, eri juustoja, kasviksia. Tykästyin Za'atar -nimiseen mausteseokseen. Sitä käytettiin dippaamalla leipäpalaa ensin  oliiviöljyssä ja pyörittämällä sitten maustekulhossa. Se oli superhyvää.

Jay tuli paikalle vähän myöhässä. Hän oli edellisenä iltana sanonut heräävänsä aikaisemmin ja menevänsä lenkille. Luulin sitä vitsiksi, mutta hän oli tehnyt niin kuin oli sanonut. Jay tuli pöytään suoraan suihkusta ja kertoi pitkistä jonoista läheiseen leipomoon sekä muista näkemistään asioista. 

Tämän päivän viettäisimme kokonaan Damascuksessa. Aamiaisen jälkeen kävelimme Bab Touman aukiolle, jossa bussimme odotti meitä ja kuljetti ensimmäiseen kohteeseen.

Syyrian kansallismuseo

Syyrian suurin museo, kansallismuseo Damascuksessa kattaa maan  maan historian 11 vuosituhannen ajalta. Damascusta pidetään vanhimpana, yhtäjaksoisesti kansoitettuna kaupunkina tällä maapallolla. Museoalueella on iso puisto ja kahvila. Itse päärakennuksessa oli kuvauskielto.

Museo on avattu 1919 kuningas Faisalin hallinnon aikana. Syyrian sodan aikana se oli suljettuna ja näyttelyesineet kuljetettiin salaisiin paikkoihin, kunnes museo taas aukesi uudelleen lokakuun lopussa 2018.

Museon tärkeimpiä aarteita on synagoga, yksi maailman vanhimmista löydetyistä. Aramiankielisten kirjoitusten perusteella se valmistui vuonna 244. Se löydettiin arkeologisissa kaivauksissa Dura-Europos nimisestä Rooman valtakunnan aikaisesta rajakaupungista Eufrat -joen varrelta. 

Käsityöläismarkkinat

Museolta kävelimme kauppapaikalle, jossa oli pieniä käsityöläismyymälöitä, koru- ja vaatekauppoja, matkamuistomyymälöitä. Yhdessä liikkeessä vanhempi mies teki mattoa vähän  samannäköisella kutomakoneella, mitä muistan Suomessakin nähneeni. Kaikki kiersivät omaa tahtiaan ympäri aluetta. Itse etsin ohutta huivia, jolla saisi peitettyä hiukset auringon paahteelta. Eräs vanhempi nainen sai minut houkuteltua liikkeeseensä. Hänen kaverinsa tuli perässä seuraamaan huivien sovittelua. Yksi mieluinen löytyi lopulta ja maksoin siitä 40000 eli noin 10€. 

Al-Hamidiyah souk

Saavuimme Al-Thawran kadulle Syyrian isoimman markkinapaikan alkupäähän. Ihmisiä oli todella paljon, ruuhkaksi asti. Souk on 600m pitkä, joten sen varrelle mahtui valtavan paljon myyjiä. Oli selvää, että eksyisimme toisistamme, joten sovimme tapaavamme Umayyadin moskeijan edessä olevalla torilla. Porukka hajaantui omille teilleen. Kohtasimme puolessa välissä, jossa tamarind -mehua myyvän miehen ympärille oli kertynyt meidän ryhmäläisiä. Juoma oli jättimäisessä kannussa, jota mies kantoi niin kuin reppua. Juomaa mukiin kaataessaan hän joutui kumartelemaan ja se näytti hauskalta. Ostimme mehut ja jatkoimme matkaamme halki soukin.

Moni kauppias pysäytti ja kysyi, mistä olin kotoisin. Muutamat puhuivat jopa hieman suomea, toivottivat hyvää päivää ja nauroivat makeasti päälle. Myös muualla kaupungissa niin naiset kuin miehetkin olivat meitä pysäytelleet ja kysyneet samaa. Toivottaneet sitten tervetulleeksi Syyriaan ja jatkaneet matkaansa. Kohtaamamme ihmiset olivat olleet mukavia ja ystävällisiä. 

En löytänyt mitään ostettavaa. Ostan muutenkin reissuilta vähän mitään ellen tarvitse. Huiveja kyllä ja uuden mekonkin joskus, kun sellaiset ei vie tilaa reissurepussa. 

Saladinin mausoleumi

Rami kävi maksamassa sisäänpääsylippumme Ummayadin moskeijaan ja me naiset saimme päällemme jättisuuret abayat. Muslimit, jotka tulevat tänne rukoilemaan, eivät luonnollisestikaan maksa pääsymaksua.

Ennen moskeijaa menimme sen vieressä olevaan Saladinin mausoleumiin. Mies oli Ayyubidin dynastian ja Egyptin ensimmäinen sulttaani. Hänen johtama armeija valloitti alueita yli Egyptin rajojen. Sulttaanikunta kattoi lopulta Levantin alueen, mihin kuului nykyisen Syyrian lisäksi mm. Israel, Jordan, Libanon ja suuri osa Turkista. Suuremmassa kontekstissa Levant kattoi koko läntisen Välimeren alueen saarineen. Saladinia pidetään nykyisin yhtenä merkittävimmistä kurdeista ja on arvostettu yleisesti arabi- ja muslimikulttuureissa.

Saladin kuoli rakastamassaan Damascuksessa. Hänellä oli varallisuutta enää yhden kulta- ja 40 hopeakimpaleen verran, sillä hän oli lahjoittanut kaiken muun köyhille alamaisilleen. Mausoleumi rakennettiin vuonna 1196, 3 vuotta Saladinin kuoleman jälkeen. 

Ummayadin moskeija

Ummayadin moskeijan paikalla on ollut uskonnollinen rakennus tuhansien vuosien ajan. Ensin aramealainen temppeli 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Sitten Jupiterin temppeli Rooman valtakunnan aikana ja myöhemmin Johannes Kastajan kirkko. Arabien valloitettua alueet, moskeija rakennettiin vuosina 705-715. Ummayadin moskeija on vanhimpia olemassa olevia kivimoskeijoita. Tunnettu valloittaja, Tsingis Kaanin sukulainen, Timur, tuhosi moskeijan 1401. Arabit uudelleenkorjasivat sen. Moskeija vaurioitui 1893 pahoin tulipalossa, mutta restauroitiin ja näyttää tajuttoman kauniilta niin sisältä kuin ulkoa.

Sisällä on Johannes Kastajan hautapaikka. Hänet tunnetaan profeetta Yahyana islaminuskossa. John Paul II oli ensimmäinen paavi, joka on ikinä vieraillut moskeijassa, juuri täällä vuonna 2011. Se oli tunnustuksena sille, että teologisista eroavaisuuksista huolimatta kristityt ja muslimit jakavat samoja profeettoja ja ajatuksia.

Menimme istumaan yhteen kulmaukseen , jossa oli pieni kirjahylly. Rami otti käteensä yhden kirjoista ja alkoi tarinoida islamista ja koraanista. Mieleen jäi, että muslimien pyhä kirja ei kiellä alkoholin juomista vaan sanoo, että olisi parempi, että sitä ei käyttäisi.

Ympärillemme alkoi kertyä lapsia, jotka katselivat meitä uteliaina ja jäivät istumaan lähelle. Jotkut ottivat meistä kännykällä valokuvia.

Myöhäinen lounas

Moskeijan jälkeen lähdimme myöhäiselle lounaalle. Matkalla kuljimme Bzuriyeh soukin eli mauste -soukin läpi. Ravintola oli nimeltään Ararat. Meille oli varattu iso pöytä yhdestä kulmauksesta. Paikka oli tosi suosittu. Lähes kaikki pöydät olivat tullessamme täynnä.

Ruokana oli shawarmaa, ranskalaisia ja lämpimiä leipiä, jotka oli täytetty lihalla ja kasviksilla. Yksi meistä jaksoi oman annoksensa kokonaan. Se oli niin täyttävää, että itse söin tuskin puolet ruuasta. Vatsa täynnä ja väsyneinä palasimme hotellille lepäämään pariksi tunniksi.

Auringonlaskun jälkeen

Kävelimme hotellilta Bab Touman aukiolle ja hyppäsimme taas bussiimme. Haimme kioskista olutta ja ajoimme Nairabein puiston parkkipaikalle. Kiipesimme ylös mäkeä paikalle, josta oli hyvät näkymät kaupunkiin. Oli auringonlaskun aika. Keskustelimme Syyrian sodasta ja monimutkaisesta, poliittisesta tilanteesta.

Vaikka tällä hetkellä suuri osa maata, Assadin hallinnoimat alueet, ovat suhteellisen turvallisia, maassa on paikkoja, joihin ei ole menemistä. Yksi niistä on Idlibin kaupunki lähellä Turkin rajaa. Aluetta ylläpitää Al-Nusra, jihadistijärjestö, joka erosi Al-Qaidasta kesällä 2016. Nyt Syyria on arabitasavalta ja sekulaarinen eli se ei tunnusta yhtä uskontoa. Damascuksen kaduilla kävellessä onkin ollut mukava nähdä kirkko ja moskeija vierekkäin. Valtaosa syyrialaisista ovat muslimeja, mutta maassa ihmiset saavat harjoittaa sitä uskontoa, mitä haluavat. Muslimit ja kristityt ovat ystäviä keskenään. Al-Nusra  on hyvin uskonnollinen ja haluaisi Syyriasta islamistisen valtion. 

Toinen alue, mikä ei ole turvallinen on itsehallinnollinen Rojave, kurdien hallinnoima alue. Siellä sijaitsee suomalaisillekin lehdistä tutuksi tullut Al Holin leiri. Siellä on yli 50000 ihmistä, iso osa heistä lapsia, eri maiden kansalaisia arviolta 60 eri maasta. Luultavasti suurin osa heistä on aikanaan  ISISin joukkoihin liittyneitä ja heidän perheenjäseniään.

Syyrian sota kaikessa kauheudessan on ollut monimutkainen. Lukuisat ryhmittymät, joilla on eri tarkoitusperät, ovat taistelleet toisiaan vastaan kukin omista syistään. Kun soppaan on vielä sotkettu länsimaita, jotka rahoittivat ja tukivat mm. aseellisesti kaikkia Assadia vastaan taistelleita joukkoja, kaikki meni entistä sekavammaksi.

Keskustelimme pitkään puistossa. Jay, jolla oli paljon tietoa historiasta ja politiikasta, haastoi opastamme Ramia hyvillä kysymyksillä. Sitten lähdimme puistosta jatkamaan matkaa ja hyppäsimme minibussiimme. Emme jaksaneet puhua enää vakavista asioista ja pyysimme kuski Isamia laittamaan jotain paikallista, arabialaista musiikkia. When in Rome.

Musiikki oli mukaansa tempaavaa. Tanssittiin istuessamme kukin omilla paikoillamme. Reissuporukkamme oli tosi mukava. Kaikilla oli samanlainen uteliaisuus nähdä maailmaa ennakkoluulottomasti. Me kaikki olimme halunneet matkustaa Syyriaan. Se vasta oli jotakin.

Minibussi jätti meidät yhden kadun varteen ja kävelimme lyhyen matkan Barbershop'iin. Se ei ollut mikään tavallinen parturi, vaikka näyttikin siltä. Salongin jälkeen oli toinen ovi, josta pääsi isoon ravintolaan. Osassa paikasta oli taivas kattona. Portaat johtivat yläkertaan, jossa oli lisää istumapaikkoja. Barbershopissa kuului länsimainen musiikki. Tuttuja biisejä oli 90-luvun lopusta eteenpäin. 

Viihdyimme paikassa useamman tunnin juoden viiniä tai olutta. Tanssittiin paljon. Poltin toista kertaa ikinä shishaa. Se maistui lakritsille, joten oli kyllä tosi hyvää. Lähdön aikaan lasku tuli koko pöytäseurueelle. Siinä olikin vähän hommaa, kun kaikki maksoivat omat kulunsa ja laittoivat rahat samaan kasaan. Rami laski setelit ja käytti laskinta. Pinot laitettiin lopuksi peltirasiaan. Ja seteleitä oli paljon. 

Barbershop oli vanhassa kaupungissa yhden baarikadun päässä. Täältä oli lyhyt matka Dar Al Mamlouka hotellille. Istuimme vielä pienen porukan kanssa sisäpihalla hetken ennen nukkumaanmenoa. Toinen päivä oli vasta lopuillaan ja kuusi edessä. Tiesin, että tämän porukan kanssa aika menisi kuin siivillä. Seuraavana päivänä oli aika pakata kamat ja lähteä kohti Aleppoa.

to be continued......

Linkkejä ja vinkkejä:

- 8 päivää Syyriassa (matkatarinani ensimmäinen osa)

- Against the compass : How to travel to Syria 2022

- Great mosque of Damascus (smarthistory.org)