When in Rome

Kuinka siistiä. Vuoden -99 jälkeen ensimmäinen kunnon ulkomaanmatka. Siis sellainen matka, joka ei vie mua johonkin naapurimaahan. Tälle matkalle lähdin kahdestaan mieheni kanssa. Mun jälkikasvu oli kesäleirillä, joten oli pakko käyttää tilaisuus hyväkseen ja karata jonnekkin kauemmas.
Matkakohde valikoitui joitain viikkoja aiemmin. Tarkoituksena oli ottaa äkkilähtö ihan sama minne.

Rooman Fiumicinon lentokentältä olimme suunnitelleet menevämme junalla keskustaan. Hotellimme Mesenate Palace sijaitsi melko lähellä päärautatieasemaa Roma Terminiä. Lentokentällä jouduimme hätistelemään yli-innokkaita taksikuskeja kimpustamme. Niitä oli tosi paljon.
Matkaliput sai kätevästi automaatista ja opasteiden avulla oli helppo suunnistaa junalle. Kylläpä siellä otettiin turhan vakavasti lippujen tarkistus: Vilautimme ekan kerran lippua portilla, josta pääsimme laiturille, mistä juna lähtee. Ennen junaan astumista lippu piti sitten leimata laiturilla olevassa laitteessa. Sitä oikein mainostettiin opaskylteissä. Junassa vielä joku mies tarkasti meidän liput ja leimasi ne uudemman kerran.

Rautatieasemalta suunnistettiin mun kartanlukutaidoilla hotellille. Pieni mutka kyllä tehtiin, mut ihan vaan sen takia, että talojen numerot oli jotenkin epäselvästi merkitty.

Kylmä Nastro Azzurro maistui hotellin terdellä

Sitten kävelylle lähiseudulle....

Galleria Nazionale d'Arte Antican nurtsilla pidimme pientä lepotaukoa kävelystä. Sitten seuraavalta metroasemalta takaisin. Teppo jäi huilimaan hotellille ja minä lähdin vielä seikkailemaan Colosseumille. Kolmen päivän matkalippu kustansi reilut 16€ ja sillä pääsi matkustamaan mielin määrin julkisilla. Rooman metro on tosi selkeä: on A ja B linja, jotka risteävät Roma Terminin asemalla. Matkaoppaan ja metrokartan avulla oli kätevää suunnistaa nähtävyyksille.

Colosseum

Iltapalaksi pizzaa ..

Päivä 2:

Keskiviikko alkoi hotellin aamiaisella, joka nautittiin kattoterassilla, josta oli huikeat näkymät. Siitä sitten Colosseumille, jossa olin käynyt yksin edellisenä päivänä ja edelleen Palatinon kukkuloille. Palatino oli antiikin aikana aristokraattien asuinalue, jonne monet keisarit rakensivat palatsinsa. Sinne mentäessä oli turvatarkastus eli kaikkien kassit läpivalaistiin.

Rooman riemukaari :)

Minä ja kesähattu

Next stop Vatikaanivaltio..

Tyydyimme vaan ihastelemaan Pietarin aukiota ja Pietarinkirkkoa ulkoa päin. Turisteja oli ihan käsittämätön määrä, joten ei puhettakaan, että oltais jääty jonottelemaan sinne. Jos joku kerta palataan Roomaan, tänne pitää tulla aikaisin aamusta, ettei joudu jonottamaan.

Illalla raahasin vielä Tepon mukanani takaisin Vatikaanin lähelle tapaamaan nettituttuani Giorgioa. Tavattiin pubissa nimeltä Gerbillo furioso. Sieltä sitten nukkumaan viimeisellä metrolla.

Päivä 3:

Note to self: Älä ikinä ota reissuun uusia kenkiä. Vaikka ne ois kuinka nätit ja tuntuis mukavalta jalassa niin jätä ne kotiin ja ota jotku vanhemmat kengät. Mullahan oli siis uudet sandaalit ja ne oli hanganneet jalat ihan paskaksi niin että nilkutin. Löysin onneksi läheisestä vaatekaupasta kympin tossut, joiden avulla selviydyin lopun reissusta.

Urbaania taidetta: lähes kaikki metrot oli maalattu näin. Eipä taida kaupunki paljon viitsiä laittaa rahaa junien siivoukseen eikä se haittaa, kun hienojahan nuo.

Helsingin metro ruuhka-aikaan ei tunnu enää missään, kun oot kokenut Rooman vastaavan. Metro oli siis ihan täynnä oikeastaan aina paitsi myöhään illalla. Sitä kummasti oppii arvostamaan ihmisten hyvää hygieniaa, kun on kuin sillipurkissa muiden kaa.

Lisää nähtävyyksiä:

Päivä 4:

Viimeinen kokonainen päivä Roomassa. Haikea fiilis jo etukäteen. Tänään päätettiin matkustaa bussilla. Oikea pysäkki oli helppo löytää Terminiltä. Bussi ei ollut yhtään aikataulussa, mutta se taisi olla normaalia, kun paikalliset näyttivät ottavan asian tosi coolisti. Bussin oli menossa todella iso porukka ihmisiä, joten ei kukaan siellä matkakorttia leimaa laitteessa vaan sisään mennään kaikista ovista. Bussimatkan pidin laukkuani tiukasti itseäni vasten taskuvarkaiden varalta. Niitä kun on matkaoppaan mukaan juuri ahtaissa kulkuvälineissä, mutta pelkoni oli turha ja mitään ei yritetty pölliä.

Kävely janottaa

Pantheon, lähes 2000 -vuotias temppeli

Pantheonia vastapäätä olevassa raflassa, jonka nimeä en nyt muista, söin reissun parhaan ruoka-annoksen, Pasta carbonara. Ihan pirun hyvää.

*************************

Viimeisen illan lopuksi oltiin päätetty syödä vähän paremmin. Matkaoppaasta löytyikin sopivan kuuloinen rafla hotlan läheltä: Trattoria Monti, jossa äiti laittaa ruokaa ja pojat tarjoilee. Olisi pitänyt uskoa siihen, kun matkaoppaassa luki, että varaa pöytä etukäteen. Mesta oli täynnä. Illastimme sitten oman hotellimme ravintolassa, josta siirryttiin ulos vielä drinksulle kuuntelemaan livemusaa.

             Last night in Rome:

                                                                         Lokin kanssa tähyiltiin tulevaisuuteen.                                                                                                                                                                                           

Päivä 5:
Ja niin loma oli ohi ja kotiinlähtö edessä. Koska kone lähtisi vasta iltapäivällä, päätimme jättää matkalaukut Roma terminin laukkusäilytykseen ja käydä joissain nähtävyyksillä. Laukkusäilytys olikin sitten aikamoinen: meidän vuoronumeroa ennen oli noin 100 henkilö ja mestassa töissä muistaakseni 3 eikä toiminta muutenkaan näyttänyt kiireiseltä. Luovutimme suosiolla jonottamisen. Teppo vahti laukkuja, kun minä pyörin aseman kaupoissa.

Samassa koneessa oli julkisuudesta tuttuja eli Suomen paralympia -maajoukkue, joilla oli ollut Roomassa kisat. Menestystäkin oli tullut. Koneen kapteeni siitä mainitsi ja koko kone taputti. Matkan kruunasi sitten edessäni lähes koko matkan kirkuva lapsi. Mut eihän sille mitään voi.

Grazie Roma <3