Morro Jable ja Jandian ranta

Keskiviikko meni chillaillen altaalla, syöden ja lähiseudulla kävellen. Torstaina oli sitten aika taas retkeillä:
Matkaoppaassa sanottiin, että saaren eteläkärjessä paikassa nimeltä Morro Jable olisi afrikkalaiset markkinat, jotka täytyy ehdottomasti nähdä. Keskiviikkona kävin hotellimme respasta selvittämässä paikallisbussin aikataulun ja kävin vielä kävelyllä bussipysäkillä, ettei sitä tarvitsisi torstaina lähdön hetkellä etsiä. Muutama muukin turisti oli lukenut matkaoppaansa ja pysäkillä odotti lauma reippaita turisteja. Suurin osa matkaajista oli kuitenkin paikallisia matkalla töihin.
Olin reippaana opetellut, miten espanjaksi ostetaan bussiliput: "Morro jable.. adulto e nino, por favor." Jee, se meni hienosti. Kuski sanoi summan espanjaksi ja nähdessään hölmistyneen ilmeeni, sanoi saman englanniksi.
Matka kesti kaksi tuntia. Yhden kylän kohdalla meidän bussi oli niin täynnä, ettei kuski ottanut sisään enempää. Kun kellon mukaan kaksi tuntia alkoi olla täynnä, alettiin katsella ympärillemme, että missä kohtaa sitä pitää jäädä pois, kun kylttejä ei ollut missään. Bussi tuli alueelle, missä tiet olivat kapeita ja puikkelehtivat talojen vierestä. Sitten kuski jarruttaa, avaa ovet ja huutaa "Morro Jable". Hypättiin ulos keskelle joitain taloja. Ei näkynyt ainakaan markkinoita missään. Lähdetään sitten kävelemään eteenpäin ja katsotaan, mitä löytyy.
Ei aikaakaan, kun löydettiin kuollut torakka talon nurkalta ja vähän matkan päästä toinen, mikä sai meidät kiljumaan ja pomppaamaan metrin sivuun. Hetken päästä löydettiin patsas miehestä, joka kyltin mukaan on Morro Jablen perustaja.

Morro Jablen perustaja ja minä

Mestahan on siis ennen ollut 200 asukkaan kalastajakylä, mutta kasvanut siitä uuteen kukoistukseen ja on nykyään mm saksalaisturistien kansoittama, mikä kyllä pistettiin merkille. (Täältä muuten on suora lauttayhteys Gran Canarialle )
Vähän matkaa patsaasta eteenpäin paljastui mitä ihanin näky: siitä alkoi kaunis valkeahiekkainen ranta, joka jatkui niin pitkälle, ettei loppua näkynyt. Kengät pois jalasta ja hiekalle kävelemään.

Luoja, miten ihanalta se tuntuikaan varpaissa. Kahlattiin merivedessä ja se tuntui lämpimälle.

Tuolta me tultiin rannalle.. noiden talojen luota..

Kävellessämme eteenpäin huomasin yhtäkkiä, miten hiekasta nousee alaston, kookas miesvartalo. Ennen kuin juniori huomasi sitä, muistin heti mainita, että täällä on sitten ihan ok ottaa alasti aurinkoa, että ei pidä ihmetellä, jos näkee alastomia ihmisiä. "Hyi, ällöttävää" oli 10-vuotiaan kommentti. -Ei, ei se ole ällöttävää. Täällä on nyt tällaiset tavat ja se on ihan hyväksyttävää.

Kaunis ilma houkutteli meidät uimaan ja vesi oli todella lämmintä. Viihdyttiin rantsussa niin kauan, että tuli nälkä. Käytiin syömässä. Paikka oli tosi kiva. (Kirjoitin sen nimenkin ylös johonkin ja lisään sen tänne heti, kun löydän, mihin olen sen kirjoittanut.) Henkilökunta oli ystävällistä ja antoivat lapselle ylimääräistä huomiota. Henkilökuntaa oli riittävästi, joten ruokia ei kauan tarvinnut odottaa. Ruoka oli hyvää perusruokaa. Itse söin miekkakalaa ja join jotain paikallista olutta.
Mentiin sitten vielä takaisin rannalle.