Päiväristeilyllä Tallinnassa

Aavan meren tuolla puolen..

Pääkaupunkiseudulta on niin helppo tehdä pieniä irtautumisia arjesta. Eteläiseen naapuriimme Tallinnaan on vaan parin tunnin matka. Sitten vielä, kun vapaat natsaa samaan aikaan kahden hyvän tyypin kanssa niin sehän tarkoittaa pikku reissua.
Reissun agenda oli pääasiassa ruoka paikassa nimeltä Lusikas, mutta tuli sitä sitten muutakin bonusta päivään.
Saavuttuamme satamaan, otettiin taksi tähän ruokapaikkaan. Oltiin ainoa seurue ravintolassa siihen aikaan. Tunnelma paikassa oli tosiaan kiva. Mesta oli vähän sivussa ytimestä. Ulkoa päin, tästä ei uskoisi, miten hyvä se paikka oikeasti on.
Alkujuomana otettiin shamppanjaa ennen kuin käytiin menun kimppuun. Lopulta kaikki seurueen jäsenet löysivät jotain mieluista. Minä söin hirven lihaa, mikä oli kyllä loistavaa. Lihan kanssa olleen kastikkeen olisin voinut nuolla lautaselta, jos emme olisi olleet julkisella paikalla. 😉

Otettiin ruuan jälkeen heti laskut ja päätettiin siirtyä nauttimaan jälkkäri läheiseen Manna la Roosaan.  Se olisi kuulema tosi siisti ja kyllähän se sitä olikin. Paikka on vihreässä puutalossa ja en olisi itse arvannut sitä ravintolaksi päälle päin. Ehkä olen kävellyt tämän talon ohikin lukuisia kertoja tietämättä,  mitä se pitää sisällään. No kuvittelepa itse Leninin kuva, jota koristaa jouluvalot, jotka on kiedottu kuvan ympäri. Sitten Bombay -kyltti kuin suoraan intialaisesta discosta. Yhdellä seinällä hymyilee iloisesti meksikolainen pääkallo. Ihan kuin joku olisi asetellut matkamuistoja ympäri maailmaa ravintolan sisustuselementeiksi. Yläkerrassa oli lisää ruokailutilaa ja vessat, jotka olivat myös visuaalisesti päräyttäviä. Mentäessä portaita ylös, seiniä koristavat vanhoista lehdistä otetut alastonkuvat. Huone, josta pääsee vessoihin on ihana sekoitus itämaista eksotiikkaa, satumaisuutta ja vähän jotain hipahtavaa. Nautin täällä jälkkäriksi suklaakakkua ja Mojiton. 

Kattomaalaus

 

Portaikon seinää

Yläkerran vessoissa käydessämme, piti myös vilkuilla samassa rakennuksessa olevan Tai Bohin tiloihin. Sinne pääsi suoraan vessojen luota.

Tästä olisi tullut ihan vaan ruokamatka,  jos ei oltais piipahdettu Virukeskuksessa. Siellä oli oma Hullut päivät eli osturalli. Fiilistelin vielä illalla kotona reissun kuvasaalista, ruokapaikkojen makunautintoja ja sitä, millon sitä seuraavan kerran lähtisi taas päiväretkelle Tallinnaan.