Päänsärkyä ja surffaajapoikia

Kone laskeutui torstai-iltana lämpimään Müncheniin. Kaveri oli kentällä vastassa, joten pääsin nopeasti hotellille,  ilman että tarvitsi säätää julkisten kulkuvälineiden kanssa. Vaikka kello oli jo 22, ei sitä malttanut alkaa nukkumaan vaan piti lähteä tutkimaan lähiseutua. Kävelin päämäärättömästi Universitet -kaupunginosassa. Nimensä mukaisesti alueella on yliopisto. Terassit olivat täynnä porukkaa ja iloista puheensorinaa. Kierrettyäni pari korttelia kesämekossa ja sandaaleissa ,  menin lähiraflaan ottamaan yhden paikallisen oluen: "ein Helles, bitte" 💀 Hyväähän se oli. Siistiä kuunnella, kun ympärillä puhuttiin saksaa ja että ymmärsin vähän ihmisten puheista. No täytyyhän se toinenkin olut sitten ottaa. Se oli iso iso virhe...

Perjantai aamuna heräsin hassuun oloon: kun nousi istumaan,  alkoi särkeä päätä. Kun menin makuulle, se helpotti. Mulla oli sovittuna kaupunkikierros klo 10, mutta sitä oli pakko siirtää tunnilla, koska päätä koski välittömästi,  jos yritti nousta. Ystäväni ymmärsi heti, mistä oli kysymys, koska oli kokenut kuvailemani päänsäryt juurikin saksalaisesta oluesta. Tein itsekin vähän googlailua myöhemmin aiheesta ja tämä "kaljapäänsärky" ei oo mikään pikkujuttu, koska siitä löytyy paljon kirjoituksia. Ystäväni mukaan päänsärky johtuu myrkyistä, jota suihkutetaan viljaan, josta tehdään olutta. Netistä löytyi myös sellaistakin tietoa, että jotku varastaa kaljatehtailta tynnyreitä, sekoittaa siihen jotain paskaa kaljaa ja myy jonain muuna kaljana baareihin halvalla. Baareissa luulevat myyvänsä sitä tavaraa, mitä tynnyreissä lukee. No joka tapauksessa päänsärky oli ihan järkyttävä.  Aamiainen ei uponnut ja pari kertaa pönttöä halailtuani olo tuntui jokseenkin siedettävältä, että pystyin lähtemään liikkeelle.

Patsas Odeonplazilla

Vuoden kaupungissa asunut ystäväni miehensä kanssa treffasivat minut Odeonsplatzilla, josta lähettiin kävelemään eteenpäin Marienplatzille, jossa sijaitsee komea raatihuone

Raatihuone Marienplatzilla

ja siitä edelleen Viktualienmarktille, joka jo klo 11 jälkeen oli täynnä porukkaa syömässä ja juomassa olutta. Olo itselläni oli lähinnä sellainen että haluaisin painua peiton alle. En jaksanut innostua toritunnelmasta ja kojuista tulevista tuoksuista. Oli pakko luovuttaa ja lähteä hotellille nukkumaan.

Onneksi päivä ei mennyt kokonaan pipariksi. Pari tuntia unta riitti ja heräsin nälkäisenä.
Menin takaisin Marienplatzille, josta otin kahvin ja täytetyn leivän (jonku prizelin)  mukaani. Lähdin sitten vaan kävelemään johonkin suuntaan.

Aikani käveltyäni löysin 5 kerroksisen Tally Weijlin -liikkeen, josta löytyi kivaa kesävaatetta. Kuumuus ja hikoilu pakotti takaisin hotellille ja suihkuun. Ulkomailla oon ilmaisen wifin varassa, joten mulla oli karttaopas (Otavan totta kai, koska ne on ihan parhaita).  Sen takana oli metro- ym kartat, jotka ovat joka kerta tulleet tarpeeseen.
Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähdin takaisin radalle. Menin metrolla Munchener freiheitin asemalle, josta oli lyhyt kävely Englisher garteniin pohjoispäätyyn. Tämän puiston koko on 375 hehtaaria ja on perustettu 1700 -luvulla. (Karttaopas kutsuu paikka Munchenin keuhkoiksi enkä yhtään ihmettele sitä) Kaunis ilma oli houkutellut puistoon porukkaa...

Kleinhesseloher see

Täällä puiston pohjoispäädyssä oli pirusti hanhia, jotka oli kansoittaneet osan nurmikkoa ja pikku järveä. Järven toisella puolen sai näköjään vuokrata polkuveneitä.

Monopteros, uusklassinen rotunda vuodelta 1838

Kuva Monopterosista puiston eteläisen osan suuntaan

Pikku virta ja auringon säteitä

Olin kävellyt varmaan tunnin ja ohittanut yhden biergartenin keskellä metsikköä. Löysin ensin virran, jota seuraamalla löytyi tämä Eisenbachin -koski ja surffarit. Niitä oli molemmin puolin jokea reilut 10. Yksi meni kerrallaan kuohuihin, taiteili laudalla kunnes kaatui virran vietäväksi ja sitten oli seuraavan jonossa olevan vuoro. Siellä oli ihan selkeä systeemi, kun vuoro vaihteli joen puolelta toiselle jonon ensimmäiselle. Siinä vierähti pidempi aika, kun niitä surffareita tuijotteli siitä joen törmältä, joka oli täynnä muitakin ihmisiä. Olihan ne tosi komeita, hyväkroppaisia ja taitavia.

Tässä oli joukon ainoa nainen ja yhtä taitava kuin kaikki ne miehetkin

Nämä 2 seuraavaa kuvaa on otettu Printzregentenstrassen sillalta...

Illalla tapasin vielä tutun suomalaisen pariskunnan ja käytiin syömässä jossain irkkupaikassa Sendlinger torin luona. Se oli hyvä päätös päivälle, joka alkoi paskamaisesti.

💓❤💚💛💜💙