Rentoa rantaelämää

Rento rantaelämä kuvaa kesäistä Sarandaa täydellisesti. Sisämaasta albanialaiset tulevat tänne viettämään lomaa veden ääreen. Tänä vuonna länsimaisia turistejakin on kuulema enemmän kuin aikaisempina vuosina. Täällä rannat ovat kiviset. Kivet ovat kyllä enimmäkseen pieniä ja meren sileiksi hiomia, mutta tottumatonta ne saattavat haitata. Onneksi on uimakengät tai -tossut. Niitä voi ostaa pienistä marketeista, joita on kadunvarret täynnä. Hinta on noin 1300 lekiä eli 10€. Uimakengät ovat hyvät toisestakin syystä. Täällä on merisiilejä. Ei kuulema siinä, missä ihmiset pääasiassa uivat vaan vähän sivummalla, rantakallion koloissa piilossa. Jos joku vahingossa astuu päälle, puolustutuu merisiili upottamalla piikkinsä jalkaan. Jotku lajit erittävät vähän myrkkyä piikeistään. Onneksi en merisiiliin törmännyt, mutta meritähden näin, ihan oikean ja elävän sellaisen. Se oli punainen ja tähden muotoinen niin kuin meritähden sopii olettaakin olevan. Minulla ei ollut silloin luuria mukana rannalla, että olisin saanut kuvattua sen.

Käytiin me hiekkarannallakin silloin samana päivänä, kun oltiin Butrintin raunioilla . Paikka on nimeltään Ksamil ja se kuuluu Butrintin kansallispuistoon. Tripadvisor rankkaa paikan sijalle 3 tämän alueen nähtävyyksistä (Butrint on nro 1). Sarandasta on Ksamiliin matkaa 15km ja siitä edelleen Butrintiin 5km. Kesäisin Ksamil on hyvin suosittu turistikohde. Hiekkarantoja on paljon, mutta ne täyttyvät aikaisin. Jos haluaa saada itselleen rantatuolin ja varjon, kannattaa tulla klo 10 mennessä tai iltapäivällä. Me saavuttiin keskipäivän jälkeen eikä tilaa tietenkään ollut. Toisaalta ruuhkainen ranta ei tuntunut edes houkuttelevalta. Meille tarjottiin mahdollisuutta päästä viereiseen saareen venekyydillä, sillä siellä olisi tilaa. Sehän sopi meille mainiosti. Oltiin käyty ennen rannalle tuloa yhdessä marketissa ostamassa sipsejä ja juotavaa. Rannalla kuulema veloitetaan kaikesta enemmän kuin muualla. Saarella oli vastassa nuori mies, joka veloitti kahdesta aurinkotuolista 1000 lekiä eli noin 8€. (Hinnat ovat kuulema tuplaantuneet tässäkin edellisvuodesta). Saari oli oikein mukava. Ranta oli kyllä kivinen, mutta se ei haitannut. Tunnelma oli paljon rauhallisempi kuin hiekkarannalla. Valittiin rantatuolit puiden varjosta. Saarella oli ennen ollut ravintola, mutta se räjäytettiin. Joo, ihan totta, se räjäytettiin dynamiitilla jonkun urpon pääministerin toimesta. Tämä oli määrännyt, että kaikki liian lähellä rantaa olevat rakennelmat tulee räjäyttää. Ravintolasta oli jäljellä rakennuksen kivijalkaa ja paaluja, joiden päällä oli ennen terassi. Nykyään siellä ravintolan virkaa toimittaa joku kylmäkaappi tai vastaava, joka saa sähkön jonkinlaisen aggregaatin avulla. En sitä itse nähnyt, mutta jossain pusikossa se oli, kun sieltä rannalla työskennellyt nuori mies kävi hakemassa huurteisia juomia janoisille.

Tuolle taustalla näkyvälle saarelle meidät vietiin

Kävin uimassa tuolle ↑ yllä näkyvälle saarelle. Olin jo nousemassa lähimmille veden päällä oleville kiville, kunnes huomasin edessäni ravun. Ei se iso ollut, mutta säikähdin ihan pirusti ja hyppäsin takaisin veteen. Rantauduin sitten toisesta kohdasta. 😎😍😌
Rannalla olisi ollut kaupan veneretkiä, vuokrattavana polkuveneitä ja vesijettejä. Kaupustelijat kiersivät pussiensa kanssa myymässä hedelmiä, herkkuja ja popcornia. Saarella oltiin rauhassa kaupustelijoilta.

Pätkä hiekkarannasta saarelta katsottuna

En käynyt kertaakaan Sarandan yleisillä uimarannoilla, vaikka niiden ohi useasti kävelinkin. Hotelli Maestralin yksityinen pieni uimaranta oli juuri sopiva eikä liian ruuhkainen. Toki sielläkin ihmisiä oli ja yleistä hälinää, mutta ei liikaa hälinää niin että se olisi ollut rasittavaa. Pystyi rauhassa uppoutumaan kirjaan tai vaikka torkahtamaan välillä.
Ksamil on hienon näköinen paikka, mutta voisin nauttia siitä enemmän 'highseason'in ulkopuolella, kuten touko- tai syyskuussa, jolloin varmasti Etelä-Albaniassa riittää vielä lämpöä.