Aivoja isoäidin keittiössä

Yhdeksi illaksi Brysselissä olin varannut pöydän ravintolasta, joka MONDO -matkaoppaassa kuulosti hyvinkin mielenkiintoiselta. Viva M'Boma eli "eläköön isoäiti" tarjoaa unohtuneita brysseliläisherkkuja enimmäkseen sisäelimistä.

" Täällä voi nautiskella aivoja, poskea, utareita tai haimaa, eikä kyse ole Madventures -vedonlyönneistä, vaan oikeasti herkullisista ja kohtuuhintaisista vanhan Euroopan ruoista."

Tämä menee kyllä reilusti mun mukavuusalueen ulkopuolelle. Toisaalta minusta on nyt viime vuosina tullut rohkeampi vähän kaiken suhteen. Esim. tänä vuonna olen käynyt hurjissa huvipuistolaitteessa enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä ja se on paljon se. Muutamia vuosia sitten voitin mun korkeanpaikankammon aloittamalla seinäkiipeilyn. Se harrastus kyllä lopahti. En tuntenut ketään muuta, joka kiipeili. Yksin oli kuitenkin hauskaa mennä niillä itsevarmistavilla vaijereilla, kun oli ensin voittanut pelkonsa. Vuoden ajan sitä sitten kesti.

 Viva M'Boma on kiinni keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Maanantaina ja tiistaina se on auki ainoastaan lounasaikaan. Matkaopas neuvoo varaamaan pöydän etukäteen etenkin, jos on viikonloppuna tulossa syömään. Otin todellakin neuvosta vaarin, ettei käy niin kuin Roomassa, jossa kiva perheravintola jäi kokematta, kun tyhmänä en ollut pöytävarausta tehnyt.

Ulkoa päin ravintola ei ole erityisen huomiota herättävä. Se näyttää jopa pieneltä, mutta sisälle mentäessä näkee, ettei se niin pieni olekaan vaan kapea ja pitkä aina sisäpihalle asti. Sisäpihalla oli mukava terassi, jossa minäkin sitten istuin, koska oli lämmin.

Tarjoilija tulkkasi mulle päivän tarjoukset, jotka oli kirjoitettu ranskaksi liitutauluun. Ilmoitin olevani kiinnostunut aivojen syönnistä. Minulle suositeltiin aivoja lämpinä, koska en ole niitä ennen syönyt. Aivot kylmänä alkupalana olisi myös ollut vaihtoehtona. Pääruoaksi otin jotain kanasta valmistettua maksaruokaa. Maksa ei ole meikäläisen suosikkeja, mutta tarjoilija ylisti tätä ruokaa hirveästi eikä turhaan.

Kyllä vähän jännitti, kun aivot tuotiin eteen. Ne näyttivät epämääräiseltä klöntilta. Varovasti leikkasin keskeltä aivoja nähdäkseni, millainen se on sisältä. Sisus oli valkeaa ja muistutti vähän kanan lihaa, mutta oli pehmeämpää. Aivojen maku oli hyvin neutraali. Koostumus oli jännää, hyllyvän pehmää, kalamaista. Ihan koko annosta en vetänyt, mutta yli puolet kuitenkin. Piti ihan keskittyä, koska en halunnut alkaa yökkäilemään. Ei se ruoka pahaa ollut, mutta pahin pelko oli oman pään sisällä, kun oli uuden asian ja kokemuksen edessä. Kokonaisuutena ravintolakokemus oli miellyttävä ja palvelu oli hyvää.

Rafla sisältä

Vasikan aivoja 

Vetää vakavaksi tuo aivojen syönti

pääruuaksi kanan maksaa

Näkymä Saint Catherinen aukiolta Rue de flandren eli Vlaamsesteenwegin suuntaan. Rafla sijaitsee tuosta vähän eteenpäin kadun oikealla puolella.

Oli kyllä onni, että ravintola sijaitsee nimenomaan Saint Cathrinen alueella. Muuten en olisi tuonne varmaan eksynyt reissun aikana. Alueen keskellä on valtava Pyhän Katriinan kirkko, jonka edessä on tori ja toisella sivulla, vanhan satama-altaan alueella iso aukio. Kadun varsi oli täynnä pieniä ravintoloita. Alueella oli elämää ja hyvän fiiliksen aisti. Torin puolella oli jonkinlainen kaupankäynti menossa, kun miehet huutelivat ranskankielellä toisilleen jotain, mitä en ymmärtänyt. Sitten oli sellainen pieni traileri, josta kuului latinomusiikki kovalla. Trailerilla oli pieni katos ja sen ympärille oli aseteltu korkeita pöytiä, joihin ihmiset nojaili ja nauttivat jäisiä drinksuja muovimukeista. Minäkin kävin hakemassa 6 euron Mojiton ja jäin hengailemaan siihen. Ei tällaista Suomessa näe. Ja vaikka näkisikin, trailerin ympärillä pitäisi olla selkeä aidattu alue, ettei kukaan varmasti lähde sen juoman kanssa mihinkään. Täällä alkoholilainsäädäntö on rento. Vaunusta pystyi hakemaan drinksun ja lähteä vaikka puistoon istuskelemaan.

Kun olin kaupunkikierroksella, pidettiin tauko paikallisessa olutpaikassa. Kun tauko oli ohi ja piti jatkaa kierrosta, meille annettiin muovituoppi, johon pystyit lasistasi kaatamaan oluen ja ottamaan sen mukaan.

Sääntö-Suomi O - Bryssel 1

Sama kaupungin vapaamielisyys oli huumepolitiikassa, sillä kannabis on Brysselissä dekriminalisoitu. Siitä googlailin myöhemmin, kun eräs kohtaaminen terassilla jäi kovin ihmetyttämään. Olin tosiaan kaupungilla terassilla, kun mies viereisestä pöydästä kohteliaasti tiedustelee, että 

"Anteeksi, eihän teitä haittaa tämä savun haju, kun poltan kannabista?"

Eikä hän edes kysynyt sitä mitenkään kiuskaten tai salamyhkäisesti vaan ihan normaalilla äänellä.

Osa Pyhän Katariinan kirkosta katsottuna sieltä suunnasta, kun tullaan metrosta ulos

Pyhän Katariinan kirkko on valtava ja tuossa kuvassa siitä vaan osa. Alkuperäinen kirkko on rakennettu 1629, mutta se on siinä välissä tuhottu pari kertaa. Vanhasta kirkosta on jäljellä yksi torni ja uudempi osa on uudelleenrakennettu 1875. Alueella on myös kivan näköisiä taloja jopa 1600-1700 -luvuilta. Tällä alueella oli siis ennen satama-allas,josta oli yhteys kanavaa pitkin Pohjanmerelle. Kanavat kuivattiin ja täytettiin 1800-luvun lopulla, koska vedet olivat saastuneet. 

Drinksupaikka Pyhän Katriinan aukiolla

Mojito 💙💚💛💜

Palasin Sainte Cathrineen vielä  ennen kuin lähdin lentokentälle. Nautin alueen tunnelmasta viimeisen kerran ennen kotiinpaluuta. Söin Van Gogh -hampurilaisaterian Jardin Van Gogh -ravintolassa. 

"Viimeinen ehtoollinen" 😩

Ihmisiä juhlavaatteissa juoksi kirkkoa päin. Metroaseman viereen oli kyhätty tapahtuma-alue ja siellä pidettiin jotain urheilukilpailua. Söin ruuan loppuun. Jäin sitten istuskelemaan hetkeksi aukiolle katselemaan ihmisiä. Lähtö oli vaikeaa. Haikein mielin loin viimeiset katseet kirkkoa päin ja kävelin alas metroon.

Jos menet Brysseliin, Sainte-Catherine on MUST SEE -alue, joka vaan täytyy kokea. Se sijaitsee päärautatieasemalta kahden metropysäkin päässä.