Making of Harry Potter - studiokerros Lontoossa

Keskiviikkona herättiin juniorin kanssa kellon soittoon 7:30. Parin paahtoleivän ja kahvin jälkeen oltiin liikkeellä. Siirtymiseen studioille oltiin varattu noin kaksi tuntia. Oltiin hankittu edellisenä päivänä Oyster Card ,mikä kelpaa matkalippuna studioille asti.

Ensimmäinen etappi oli South Kensingtonista Victorian asemalle, sieltä toisella metrolinjalla Eustonin metroasemalle, josta siirryttiin juna-aseman puolelle. Eustonista mentiin junalla Watford Junctioniin, josta olisi bussikuljetus studioille..

Siirtymiset asemmilla kestivät arvioitua enemmän. Oli kaiken lisäksi ruuhka-aika ja ohitse saattoi mennä pari metroa, joihin ei mahtunut enää ainuttakaan ihmistä lisää. Mutta ei hätää google oli kertonut matkan kestävän 45minuuttia (bullshit). Meidän epäonneksi juna, johon mentiin pysähtyi kaikilla asemilla matkalla Watford Junctioniin. (Takaisin tullessa juna meni suoraan Eustoniin.) Ja niitä asemia oli varmaan jotain 18. Juniori katseli videoita kännykältään. Minä aloin laskea, montako asemaa olisi vielä jäljellä ja montako minuuttia on väli asemien välillä. Meidän kierros alkaisi klo 10 ja Warner Bros.in sivuilla luki, miten paikalla kannattaa olla 20 minuuttia etuajassa ja myöhästyminen sovitusta ajasta tarkoittaa, että studio ei voi taata sisäänpääsyä. Juniori pisti myös merkille, että juna-asemia oli paljon jäljellä.

"Eikö meidän pitänyt olla siellä kello 10?"

"Joo", minä sanoin rauhallisesti, vaikka olin jo pitkään jännittänyt, ehditäänkö ajoissa. "Ei varmaan ehditä tuohon ensimmäiseen 9:20 bussiin, joka lähtee studioille asemalta. Bussit lähtevät 20 minuutin välein ja seuraavaan on pakko ehtiä, koska bussimatka kestää 15 minuuttia. 9:40 juna oli vielä liikkeessä. 9:43 juostiin junasta aseman läpi ulos ja ensimmäiseen taksiin.

"To Warner Brothers studios, as fast as you can, thank you."

"What time do you have to be there?", taksikuski kysyi.

-"At ten."

"You will be there at ten.", kuski vastasi.

Kun studiot näkyivät horisontissa, kuski opasti ottamaan liput valmiiksi esiin, sillä ilman niitä portista ei pääse eteenpäin. Minulla oli varausvahvistus puhelimessa. Netin kautta varatut liput tulisi vielä hakea lippuluukulta studion edestä. Kello oli tasan 10 ja luukulle oli pirunmoinen jono. Juostiin taksista ovien lähelle ensimmäisen henkilökuntaan kuuluvan luo ja kerottiin, että meillä on deluxe -tour, joka alkaa nyt. Meidät ohjattiin sivuovelle, josta vartija soitti sisälle ja meidät tultiin hakemaan erikseen. Turvatarkastuksessa päästiin jonojen ohi ja sisälle. Saatiin kuulla, että meidän kierroksen muut ihmiset olivat jo menneet ja olivat huoneessa, jossa kerrotaan säännöt eikä oltu menetetty mitään. Saatiin kaulaan Deluxe -passit, joista tulikin olemaan paljon iloa koko päiväksi. Parasta oli, ettei meidän tarvinnut jonottaa mihinkään.

Mutta mitä kaikkea Deluxe -kierros sitten sisältikään. Opastettu kierros Bethin kanssa studioilla kesti 2 tuntia. Hän oli hyvin asiansa tunteva ja paljasti meille salaisuuksia elokuvan teosta. Meitä oli kymmenen henkilöä deluxe -kierroksella, mikä oli mukava koko ryhmälle. Ennen kierroksen loppua tilattiin ruuat ja juomat ruokalan menusta. (Arvo noin 18 puntaa) Kun kierros oli ohi, mentiin pöytiin, jotka oli meille varattu ja ruokia ei tarvinnut kauan odottaa. Kun oltiin syöty, deluxe -passia vilauttamalla joku henkilökunnan jäsen vei meidät uudelleen kierroksen alkuun. Tällä kertaa kierrettiin juniorin kanssa keskenämme ja räpsittiin kuvia. Studioilla oli mahdollisuus päästä valokuvattavaksi erilaisiin lavasteisiin sekä videolle lentämään luudalla. Meidän pakettiin kuului siis video ja 4 kuvaa. Kuitin mukaan arvo olisi 68 puntaa, jos ne olisi itse hankittu. Lisäksi saatiin ilmainen pikkutuoppi kermakaljaa ja studiokierroksen opaskirja, joka on 10 punnan arvoinen. Myös bussikuljetus asemalta studioille ja takaisin kuuluu settiin. Se maksaisi muuten 5 puntaa.

Tällä kertaa mun moka lippujen ostossa johtikin hyvään lopputulokseen. Vaikka Deluxe -tour tuntui kalliilta sijoitukselta, siinä oli paljon hyviä puolia. Ilman sitä ei oltais päästy jonojen ohi, kun saavuttiin viime tipassa. Oppaan avulla kierroksesta sai niin paljon enemmän irti. Paketti sisälsi mukavat matkamuistot videon ja kuvien muodossa ja mikä parasta, ei tarvinnut jonottaa mihinkään. Oli tämä kuitenkin sellainen once in a lifetime -elämys. Elämys se oli myös minulle, joka olen kyllä nähnyt Potter -leffat. En silti voi väittää olevani fani, mutta olin ihan fiiliksissään studioilla. Oli uskomatonta olla lavasteissa, joissa elokuvaa oli kuvattu. Leffojen kuvauksiin on tarvittu valtava porukka lahjakkaita ihmisiä. Tämän jälkeen katson Potter -leffoja ihan uusin silmin.