Koska majoituttiin lähellä Saigonin lentokenttää ja kaukana keskustasta, meidän suosikki kulkuvälineeksi tuli Uber - taksi. Mullahan ei siis netti toimi luurissa ulkomailla ja en ole sen takia uskonut voivani sovellusta käyttää. Juttelin hotlan uima-altaalla ruotsalaisen pariskunnan kanssa. He kehuivat vuolaasti Uberia ja kertoivat, etten tarvi nettiä kuin tilausvaiheessa. Latasin sovelluksen ja lähdettiin elämämme ekaan Uber - kyytiin Ben Thanh Marketille. Vaikka matka keskustaan ei ollut mikään lyhyt, kustansi se noin 2 euroa.
(Myöhemmin saatiin oppia, että ruuhka-aikaan saattoi olla melkein puolet kalliimpaa. Suomen mittapuulla se ei tietenkään tuntunut juuri miltään. Yksikään kuski ei muuten puhunut englantia muutamaa sanaa enempää. Ja minun vietnamin taidot käsitti kiitos sanan enkä ole edes varma lausuinko sen oikein.)
Kun astuin ulos taksista marketin edessä ja lyön oven kiinni, huomasin miten iso rotta juoksee minua päin. Kiljuen hyppään tieltä jalkakäytävälle. Rotta syöksyy viemärin aukosta sisään. En tiedä kumpi oli enemmän peloissaan, minä vai rotta. Paikalliset miehet naureskelivat kadulla minun kiljumiselle. Toivuttuani rottashokista, mentiin sisälle. Kierrettiin ensin ulointa kehää kokonaan ympäri. Sillä olivat valtion myyjät, joilla oli kiinteät kauppahinnat. Kierroksen jälkeen alettiin puikkelehtia ympäri kauppaa käytävä kerrallaan. Olin jo varautunut aggressiivisiin myyjiin. Olinhan lukenut heistä etukäteen mm Tripadvisorista. Kukaan ei ollut onneksi erityisen tyrkky. Saatiin tosi rauhassa kierrellä. Kauppapaikka oli ihan kiva. Täältä löytyy varmasti tuliaisia, jos niitä haluaa ostaa. Meillä oli jo tuliaiset hommattuna Kambodžasta nimittäin pari kiloa Kampotin mustapippuria. 💖✌
Käytiin vielä postittamassa parit kortit Eiffelin suunnittelemassa Central Post Officessa. Ne olivatkin ainoat kortit, jotka tulivat perille. Kambodžan kortit ovat jossain kateissa. Vikana iltana oltais ehditty vielä vesinukketeatteriin, mutta ei me jaksettu. Illalla laskettiin, paljonko on dongeja jäljellä ja tuhlattiin ne hotellin läheisessä Audiophile kahvilassa. Siinä oli kiva istua terassilla ja fiilistellä lämpimässä, hämärässä illassa, skootterien pärinää kuunnellen.
Olo oli haikea, jokseenkin masentunut. Päivän 35 astetta vs. seuraavan päivän 15 pakkasastetta olivat kirkkaana mielessä. Vaikka olo tuntui kurjalta, olin myös kiitollinen. Kiitollinen siitä, että olin saanut tehdä tämän haavematkani juniorin kanssa. Tämä oli meidän ensimmäinen oikeesti kaukomatka ja tehtiin se yhdessä.
Seuraavana aamuna Uber - kyyti vei meidät lentokentälle. Oppaamme Tommy muuten kertoi jeeppikierroksella, että Saigoniin rakennetaan uutta kenttää, johon tulevaisuudessa ulkomaan lennot tulevat. Nykyinen Tan Son Nhat jää kotimaan lentoja varten. Lisäksi Saigoniin ollaan duunaamassa valtavaa metroverkostoa. Seuraavan kerran, kun minä ja Saigon kohdataan, se tulee olemaan muuttunut, paljon.
Kommentit
Lähetä kommentti