Chong Kneas floating village, hyväntekeväisyyttä vai suuri huijaus?

Tiedäthän, miten turisteja neuvotaan, että ei saa antaa kerjääville lapsille rahaa? Se kannustaa lapsia jatkamaan kerjäämistä ja laiminlyömään koulunkäyntiä. Jos haluat auttaa yhteisöä, missä päin maailmaa tahansa, lahjoita järjestöille, jotka työskentelevät alueen ja sen ihmisten hyväksi. Me kannettiin kortemme kekoon Tonle Sap järvellä, Chong Kneasin kelluvassa kylässä.

Tonle Sap on Kaakkois-Aasian suurin makean veden järvi. Tästä järvestä saadaan yli puolet Kambodzan vuosittaisesta kalansaaliista. Järvi tarjoaa kodin tuhansille kalastajille ja heidän perheilleen. Me oltiin täällä kuivalla kaudella, jolloin järven koko on 2500 neliökilometriä. Monsuunikaudella järvi levenee 12 000 neliökilometrin kokoiseksi. Chong Kneas on kelluvista kylistä lähimpänä Siem Reapin keskustaa. Tuktukilla matka kesti noin puoli tuntia pieneen venesatamaan. Siellä maksettiin 20$ per henkilö ja meillä oli oma vene, kuljettaja sekä paikallinen nuori, joka toimi oppaana. Oli iltapäivä ja veneretken aikana aurinko laskee. Sää ei ollut meidän puolellamme, koska oli pilvinen ilma eikä meidän kokemamme auringonlasku ollut lopulta erityisen mieleenpainuva. Tuntui vähän hullulta olla kahdestaan kyydissä, kun veneeseen olisi mahtunut ainakin 40. Matkalla kapeaa joenuomaa pitkin järvelle, huomio kiinnittyi väistämättä roskiin, jotka reunustivat joen törmiä. Kysyessäni oppaalta roskista, hän sanoi, että siksi niitä näkyy koska vesi on niin matalalla. Opas ei ehkä tajunnut minun tarkoittavan, että miksi ihmiset roskaavat. Kun saavuttiin kelluvaan kylään, parkkeerattiin isolle rakennukselle, jossa toimi ravintola. Rakennukselta oli mahdollista lähteä soutuveneellä katselemaan tarkemmin kylää. Veneen soutajina olivat nuoret opiskelijat, joilla oli päällään jonkun järjestön t-paita. En nyt yhtään muista että mikä järjestö se oli. Maksettiin 30€ soutuvenekierroksesta, joka vei meidät kelluvan kylän lisäksi veden vallassa olevaan metsään. Se on huomattavasti inhimmillisempää kuin päristellä moottoriveneellä ympäri toisten koteja. Asukkaat olivat khmerejä sekä vietnamilaisia. Kylässä oli koulu, ravintoloita, kauppoja, temppeli ja lääkäriasema. Kyläläiset ja koko yhteisö saavat tukea eri järjestöiltä. Osa näiden venekyytien hinnoista menee yhteisön lasten ja nuorten koulutukseen sekä klinikan ylläpitoon. Näin meille kerrottiin.

Suuri riisihuijaus

Luin tästä Chong Kneasin kylästä reissun jälkeen ja siitä oltiin monenlaista mieltä. Toisten mielestä se oli turistien ryöväystä. Meneekö rahat oikeasti sinne, minne luvataan niiden menevän? Autanko minä nyt yhteisöä vai olenko osallisena suuressa huijauksessa. Mitä enemmän kaivauduin internetin syövereihin, sitä enemmän juttuja löysin mm suuresta riisihuijauksesta. Hommahan menee näin:

Sinua ajelutetaan kelluvan koulun ohi ja kerrotaan, miten siellä asuu ja opiskelee orpolapsia. Jos haluat auttaa, voidaan mennä läheiseen kauppaan ostamaan riisiä, jotka menevät lasten ruokkimiseen. Kaupassa meille kerrottiin, miten riisiä myydään 30 ja 50 kilon säkeissä hintaan dollari per kilo. Jos ostat riisisäkin, voit viedä sen itse koululle. Minua kiinnosti nähdä koulu. Vähän kyllä alkoi kypsyttää, kun tuntui, että koko ajan piti olla maksamassa jotain: ensin moottoriveneestä, sitten soutuveneestä ja vielä riisistä. Kuitenkin uskoin auttavani enkä jaksa epäillä, että minua järjestelmällisesti huijataan. Ostin 30 kilon riisisäkin ja pääsin käymään koululla. Näin luokkahuoneen ja paikan missä ruokaa valmistettiin. Lapsia oli vain muutamia, mutta olikin iltapäivä ja melkein auringonlaskun aika. Lähdettyämme koulusta pois, rakennuksen toisesta päästä iloisen näköisiä lapsia hyppeli veteen.

Jos olisin tiennyt tästä etukäteen, olisin luultavasti toiminut toisin tai valinnut pelkän moottoriveneajelun. Tai mennyt kauemmas johonkin toiseen kelluvaan kylään jonkin vastuullisen yhdistyksen kautta. Tonle Sap on kuitenkin valtava ja sillä on tarjolla muutakin kuin tämä Chong Kneas. Kelluva kylä oli kuitenkin minulle eksoottinen paikka ja onneksi sain nähdä sen sekä aistia paikan erityistä tunnelmaa. Erityisesti mieleen jäi vanhempi mieshenkilö, jolla oli pieni kauppa syrjemmässä kylän laidalla sekä hymyilevä nainen veneessä lastensa kanssa. Niin ja sainhan minä ensimmäisen kokemuksen kyykkyvessasta. Se vasta erityistä olikin.

Tarinan opetus: älä tee niin kuin minä tein. Ohita Chong Kneas ja mene kauemmas kelluviin kyliin, joista ehkä löydät jotain aidompaa kuin mitä minä sain kokea. Jutun lopussa pari linkkiä, jotka saattavat olla avuksesi.