Paradise villas ja bungalows, kesämökkiviboja maapallon toisella puolen

Viikko kotona ja olo on epätodellinen. Olin oikeasti jossain ihan muualla viikko sitten, kaksi viikkoa sitten. Reissun parhautta oli 5 yötä ja 6 päivää Koh Rong Samloemin saarella. Siellä sai tuntea olevansa lomalla. Iso osa fiiliksestä tuli siitä paikasta, jossa me yövyttiin...

Paradise villas ja bungalows

Mä en vaan löydä tarpeeksi ylistäviä sanoja kuvata tätä paikkaa. Tämä on niin kuin iso kesämökkien keskittymä, jonka keskellä päärakennus. Se on paikan sydän. Henkilökunnasta suurin osa khmerejä, yks espanjalainen palomies, puolalainen ja saksalaisia. Huomasitko, miten espanjalaisen ammatti mainittiin erityisesti? Seksistinen kommentti, tunnustan. 😉 Moni eurooppalainen noista on täällä vain vähän aikaa tienaamassa rahaa ja jatkaa sitten reissuaan muualle. Espanjalainen tulee tänne aina koko talveksi. Tänne on kuulema helppo jäädä jumiin. En yhtään ihmettele.

Bungalowit ovat ihania. Kun aamulla heräät ja katsot ulos, Siamin lahti sinertää palmujen välistä. Pesen nyrkkipyykkiä wc:n altaassa ja laitan ne verannalle viritettyyn naruun kuivumaan. Päärakennus on luontoon sopiva, jykeväpuinen hirsirakennelma. Sitä koristavat khmer - kulttuuriset patsaat ja seinäkoristeet. Hirsirakenteissa on säännöllisin väliajoin kattotuulettimet.
Päärakennuksessa on myös ravintola. Palvelun ja ruuan valmistumisen suhteen ei pidä kiirehtiä. Elämmehän Kambodžan aikaa. Sopiva motto voisi olla:

"There's no hurry. If you are in hurry, maybe you should go some place else."

Lisäksi ruoka tehdään alusta loppuun itse. Kambodžalainen ruoka on prosessoimatonta. Listalla olevat, muutamat länsimaiset ruuat saattavat olla osittain ns. valmiskamaa. Vaikka rakastan aasialaista ruokaa, kiinalaisena uuden vuoden päivänä, teki mieli juustohampurilaista ilman mitään ranskalaisia. Ruokaa sai odottaa, mutta kun se tuli.... jumalauta, miten hyvä hamppari. Syön ehkä elämäni parasta hampparia pienellä, aasialaisella saarella. Siinä kaikki on valmistettu itse, sämpylää ja pihviä myöten. Niin muutkin ruuat täällä tehdään. Menin kerran erään pöytäseurueen ohi, kun joku mies oli juuri maistanut hampurilaistaan: "This burger is so good, so good. This burger is so fuckin good." Ymmärrän hyvin tyyppin tunteenpurkauksen. Täällä kaikissa ruuissa on ihan perusaineet. Ei mitään hienostelua mutta taitoa. Kun mä katson avokeittiössä touhuavien nuorten mieskokkien työtä, ei voi kuin ihailla, miten he saavat loihdittua loistavia makunautintoja siitä, mitä on helposti saatavilla.

Paikan pomo on saksalainen Rudy. Sillä on ainakin 6 erirotuista koiraa. Se on varmaan pelastanut ne jostain. Se käyttää kaikkia niitä jossain viidakkopolulla lenkillä monta kertaa päivässä., yhtenä ryhmänä. Paitsi yhtä pientä koiraa, joka näyttää vanhalta ja nukkuu suuren osan päivää. Päivällä koirat saattavat nukkua pöytien alla, jos niiden isäntä on rakennuksessa. Sitten Rudy on myös adoptoinut 7 khmer -lasta. Ne ovat sisaruksia ja heidän äiti kuoli. Isä on kaukana jossain kaupungissa keikkatyössä eikä voi huolehtia lapsista. Nuorimmainen on 6-7 vuotias, vanhin on kuulema 14. Meidän loman aikaan ne lapsetkin olivat lomalla. Sunnuntaina Rudy lähti lautalla lasten kanssa mantereelle Sihanoukvilleen, koska heidän piti olla koulussa seuraavana päivänä.

Päärakennuksessa tuli tosiaan hengailtua päivän kuumimmat hetket, aina kun oli nälkä ja iltaisin aina klo 22 asti, kun mesta oli auki. Siihen aikaan sitä oli jo niin väsynyt, ettei olisi enempää jaksanut valvoa.. Koko päivä puhdasta tropiikin ilmaa ja aurinkoa vie kyllä mehut. Sitten tallustettiin päärakennuksesta kivilaattapolkua pitkin bungalowille. Polun varrella oli kyllä yövaloja, mutta meillä oli myös taskulamppu. Pimeän aikaan laatoilla käveli sisiliskoja ja sammakoita. Sisiliskot kyllä väistivät ihmisiä, mutta sammakot eivät hievahtaneetkaan edestä pois.