Ho Chi Minh..
Lentokoneen laskeutuessa näytti, että tullaan keskelle kerrostalolähiötä. Ei todellakaan mikään Helsinki - Vantaa, jonka ympärillä on peltoa, teollisuusaluetta ja harvaa asutusta. Ilma tuntui kovin erilaiselta verrattuna Sihanoukvilleen. Päästyämme ulos mentiin automaatille nostamaan rahaa. Kone sylki ulos kaksi 500 000 seteliä. Hetken aikaa tunsin itseni rikkaaksi. Mutta täytyy olla tarkkana. Aina saatuaan käsiinsä itselle uutta valuuttaa, menee hetki, että siihen tottuu. Olin Notepad - sovelluksella tehnyt muistion, mitä eri summat on dongeina / dollareina.
Onneksi hotelli oli kertonut meilissä, paljon taksi maksaa kentältä. Eka kuski yritti vedättää törkeetä ylihintaa ja nauroi päälle, kun sanottiin, mitä me maksetaan. Toinen kuski hyväksyi hinnan. Halusi rahat ennen liikkeelle lähtöä ja sit ei ollutkaan vaihtorahaa + laittoi lisähintaa jostain ylimääräisestä maksusta. Hypättiin autosta ulos. Ärsyttävä alku meidän ja Vietnamin ensikohtaamiselle. Mentiin mäkkäriin ostamaan juoma, että saatiin meidän iso seteli rikottua. Just in case... Sitten joku tyyppi etsi meille seuraavaa taksia ja kolme miestä oletattavasti kinasteli, kuka joutuu ottaa meidät, kun meistä ei saa nyhdettyä tarpeeksi rahaa. No yks otti meidät ja päästiin perille sokkeloiseen lähiöön District 10 alueelle. Meidän majapaikka Ananas family hotel oli kerrostalojen keskellä. Kaikki rakennukset olivat kiinni toisissaan. Joka paikassa on isot portit. Turvallinen olo ainakin.
Respassa hengailevat nuoret kissat saivat olon kotoisaksi. Huoneen ikkunasta näkyi seinä. Mutta hei, meillä oli superhyvä sänky, kunnon suihku ja ympärillä seinät ja katto ilman koloja. Katolla oli uima-allas. Kyllä tästä mielellään maksaa 35 euroa yöltä.
Kun puitteet olivat kunnossa, olin heti paremmalla tuulella. Ei pidä antaa alun taksisotkujen vaikuttaa negatiivisesti sun mieleen.
Saigon, I think I might kinda like you..
Kommentit
Lähetä kommentti