Rento aamupäivä Dun Laoghairessa

Lauantaiaamuna olin aikaisin hereillä ilman herätystäkin. Hostellin aamupalan jälkeen lähdin kohti lähintä rautatieasema, Connolly stationia. Olin hankkinut edellisenä päivänä lentokentältä Leap visitor - kortin 72 tunniksi ja sitä täytyy ehdottomasti hyödyntää.

Kadut olivat todella hiljaisia, eikä Dart - junassakaan paljon matkustajia näkynyt. Itse kuuntelin uteliaana junan selostuksia, kun asemien nimet sanottiin englannin ja iirin kielillä. Dun Laoghaire lausutaan kuin Dun Leary. Tämä viehättävä pikkukaupunki on saanut nimensä kuninkaalta nimeltä Loegaire Mac Neill, joka piti paikkaa sotaoperaatioidensa keskuksena (v. 480). 'Dun' on iiriä ja tarkoittaa linnaketta, joten Dun Laoghaire tarkoittaa Loegairen linnoitusta.

Asemalta lähdin kävelemään vasemmalle rantaa pitkin. Liikkeellä oli koirien ulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä. Bongasin kauempaa majakan. Se oli pitkän laiturin päässä ja lähdin kävelemään sitä kohti. Myöhemmin googlasin, että kyseinen laituri on east pier ja matka majakalle ja takaisin on yhteensä 2,6 kilometriä. Tältä laiturilta lähtevät Dublin Ferry - lautat ja tarkoituksena oli mennä myöhemmin lautalla Howth - kalastajakylään. Kova tuuli ja merenkäynti peruutti myöhemmin lauttavuoron, joten en lopulta päässyt ihastelemaan lähiseutuja mereltä käsin. Niin mielellään olisin bongannut lautalta käsin hylkeitä, jotka kuuluvat alueen eläinkuntaan.

Kun olin käynyt majakalla, jatkoin matkaa People's Park - puistoa kohti. Rantareitin päästä löytyi 2 uimarantaa, jossa oli paljon ihmisiä, vaikka sää ei todellakaan ollut lämmin. Olinhan jo niin tottunut Helsingin lämpimään kesään ja 18 astetta kovan tuulen kanssa tuntui pieneltä kulttuurishokilta. Kävelin kahden t-paidoissa kulkevan paikallisen perässä ja he keskustelivat, miten lämmin päivä tänään onkaan. 😊

Vedessä oli parikymmentä uimaria. Rannalla sukelluskoululaiset pukivat märkäpukujaan ja tarkastivat varusteitaan. Minä jatkoin matkaa vielä vähän eteenpäin ja saavuin toiseen uimapaikkaan nimeltä 40 foot. Mulla oli uikkaritkin mukana, mutta siellä tuuli kauheasti ja mua paleli huppari päälläkin. En uskaltanut mennä uimaan. Kunnon jänishousu olin ja näin jälkeenpäin vähän ärsyttää, kun en mennyt uimaan.

Tämä on ollut dublinilaisten uimapaikka 250 vuotta. Tunnetuksi tämän teki James Joyce kirjassaan Ulysses. Jos satut olemaan mestoilla joulupäivänä, tule ihmeessä rannalle. Tällöin sadat ihmiset kokoontuvat tänne perinteen vuoksi ja pulahtavat veteen. Viime vuonna New york timesin journalisti kirjoitti artikkelin 10 maailman parasta uimapaikkaa ja 40 foot oli tällä listalla.

40 foot

Vettä tihkutti vaakatasossa. Olihan minulla sateenvarjo, mutta teki mieli välillä olla sisätiloissa. Kirjaston viereiselle nurtsille rakennettiin jotain tapahtumaa. Oletin sen olevan lapsia varten, kun alueelle viriteltiin värikkäitä telttoja, ilmapalloja ja muuta. Myöhemmin huomasin nurtsin sivussa mainoksen Dog's day out.

Aivan kirjaston nurkilla oli National maritime museum, joka oli rakennettu 180v vanhaan merimiesten kirkkoon. Siisteintä siellä oli tuo Baily optic -valo, joka on tuotu museoon Bailyn majakasta. Majakka modernisoitiin v 1972, jolloin tuo valo irroitettiin siitä. Bailyn majakka sijaitsee Howth -kalastajakylässä niemen kärjessä. Sinne minun piti mennä lautalla täältä, kunnes sää sotki suunnitelmat. Nälkä alkoikin jo tuntua vatsan pohjassa. Kävelin museosta juna-asemalle suuntana Howth.


Lähteet:
- Dunlaoghaire.ie
- Maritime museum