Hello from Baku

Herättiin uuteen aamuun aivan Bakun rantabulevardin lähettyviltä. Viime yöksi hostellimme oli järjestänyt pyynnöstä kuljetuksen lentokentältä. Se kustansi 30AMT eli n 15 euroa. Kyllä oli mukavaa, että kyyti on valmiina, kun saapuu ihan vieraaseen paikkaan ja varsinkin yöaikaan.

Lensin ensimmäistä kertaa Ukraine Airlinesin kyydissä ensin Kieviin ja sieltä Bakuun. Kokemus oli ihan hyvä. Kuulutuksista ei saanut selvää, vessa oli vähän törkyinen lennon lopussa, mutta muuten kaikki sujui mutkattomasti. Lentoemot olivat ystävällisiä ja hymyileviä.

Borispolin kentälle laskeuduttuamme se koko pieni koneellinen ihmisiä ahtautui bussiin. Vieressä kuulin puhuttavan, että menisimme uuteen terminaaliin. Siellä sitten oli uuden turvatarkastuksen jälkeen hyvin aikaa syödä ennen seuraavaa lentoa. Kaikki ei sitten mennytkään ihan putkeen...

Boarding alkoi myöhässä. Kun melkein kaikkien liput ja passit oli tarkastettu, lentoyhtiön työntekijä huutaa kaikki takaisin. " Portti vaihtuu. Menkää portille 7." Siellä sitten odoteltiin melkein tunti ilman mitään selityksiä tai informaatiota. Odotustilaan oli tosin vedetty sermi, jossa luki venäjän ja englannin kielellä "sorry for the inconvenience". Lopulta alkoi uusi boarding ja päästiin lähtemään kohti Bakua.

Torkuin osan lentoa, joten reilut 3 tuntia meni nopeasti. Kun kone laskeutui, pimeyden keskeltä tulimme valomeren ylle. Kyllä Baku näyttää isolta yläilmoista, yöaikaan katsottuna.

Lentokentällä näkyi arabeja asuissa, joita voisi kuvitella näkevänsä tuhannen ja yhden yön saduissa. Ilma oli kostea ja tuoksui jännälle. Eri maissa on aina ominaistuoksunsa. Bakussa tuoksuu meri, katupöly ja aurinko.

Bakun lentokenttä näyttää todella modernilta. Sisätiloissa tuli fiilis, että voisit olla avaruusasemalla Alien - elokuvassa. En tietenkään ottanut yhtään kuvaa lentokentällä, kun siihen aikaan yöstä nukkumaanmeno oli ainoa, mikä oli mielessä.

Taksimatkalla ohitimme jonkin öljy-yhtiön päämajan ja prameita kerrostaloja, joita koristi valoputkia. Sahil Hostel ja Hotel oli ulkoa huomaamattoman näköinen. Rappukäytävä näytti rähjäiseltä, mutta heti respaan astuttuamme fiilis muuttui toisenlaiseksi. Aulassa pari miestä pelasi jalkapallopeliä, joka näkyi isolta screeniltä. Yksi seinä oli yhtä isoa liitutaulua, johon reissaajat ympäri maailman olivat jättäneet jälkensä. Paikka oli puhdas niin kuin meidän 8 hengen dormi. Kerrossängyt olivat uuden näköisiä. Vuoteen eteen sai vedettyä verhon, että sai omaa rauhaa tarvittaessa. Sängyn pääpuolella oli oma lamppu, pari pistorasiaa ja hylly pikkutavaroille. Unta ei tarvinnut kauan houkutella. Yöllä havahduin pari kertaa hereille, kun paikalliset äänekkäillä autoillaan kaasuttelivat ohi.