Kun Bakussa kadut tulvivat

Note to self: Jos olet Bakussa rankkasateiden aikana, pysy sisällä kunnes sade on lakannut ja kadut ovat kondiksessa.

Viikko sitten sunnuntai alkoi sateella ja ukkosella. Sateen haitat selvisivät, kun piti lähteä ulos etsimään paikkaa, jossa voisi syödä aamupalaa.  Vielä hostellin edessä nauratti, kun ohikiitävien autojen renkaat uivat. Mutta ei naurattanut enää sen jälkeen, kun huomattiin olevamme saarroksissa yhdessä korttelissa. Teiden yli ei kerta kaikkiaan pääsisi kastumatta. Jalkakäytävien ja autotien välissä on monessa paikkaa tiilikorotukset. Sateen jälkeen autotiet olivat pieniä jokia eikä todellakaan mitään puhtaan näköisiä. Risteyksissä ei korotuksia ole, joten nämä vedet tulvivat myös jalkakäytäville. 

Me oltiin kirjaimellisesti veden saartamia. Kaikki kulkivat siellä, missä tien pinta oli vähän korkeampi. Risteykset olivat täynnä niihin pakkautuneita ihmisiä, jotka pohtivat, miten päästä eteenpäin. Aina autojen ajaessa ohi, vesi vyöryi aaltoina jalkakäytäville ja takaisin tielle. Jotkut olivat sitoneet muovipussit jalkoihinsa. Yksi sellainen juoksi pussit jalassa tien yli loikkien kuin peura ja sai ihmisjoukon nauramaan ja taputtamaan suoritukselleen. Toiset riisuivat kenkänsä ja käärivät lahkeensa. Ei tullut mieleenkään tehdä samoin. Se tästä vielä olisi puuttunut, että olisin loukannut jalkani astuessani johonkin. Haava olisi taatusti tulehtunut siinä vedessä. 

Onnistuttiin lopulta pääsemään yhden tien yli ja seuraavaan kortteliin. Huomattiin, miten yhden suojatien kohdalta tie oli vähän korkeampi. Täytyi vain ajoittaa ylitys niin, että autot olivat menneet ohi ja vesi ehtinyt hieman valua alaspäin. Seuraavassa risteyksessä oltiinkin taas jumissa, koska jalkakäytäväkin oli osittain veden vallassa. Lähdin kävelemään yhden naisen esimerkkiä seuraten katukoroketta pitkin. Leveydeltään koroke oli vähän jalkaani leveämpi. Oli todella kuumottavaa, kun vesi virtasi molemmin puolin. Muutamien metrien päässä oli puu, josta sain hetkeksi tukea. Siitä viiden metrin päässä tukea antoi kadun varteen parkkeerattu auto. Sitten olikin pidempi kävely ennen kuivaa maata. Paikallisia miehiä seisoskeli siellä ja ojensivat kätensä avuksi edelläni kulkeneelle naiselle ja sitten minulle. 

Seuraava risteys oli taas mielenkiintoinen. Kadun kulmassa oli ravintola, joka oli kellaritasolla. Sinne vyöryi vettä portaita pitkin aaltoina ja vesi myös hävisi osittain ravintolan sisään. Mahtoi olla järkyttävä näky, kun ravintolaa joskus joku tulisi aukaisemaan. Vedessä kellui eläimen raato. Luulin ensin sitä rotaksi, mutta se olikin nuori kissa, joka oli hukkunut. 

Oltiin vaihteeksi jumissa. Eteenpäin ei päässyt ja takaisin meneminen olisi vähintäänkin haastavaa. Ystäväni lähti sen enempää ajattelematta ylittämään vuolaana jokena virtaavaa autotietä. Minä jäin toiselle puolelle varmaan viideksi minuutiksi kunnes suomalaisten kirosanojen saattelemana mekon helmat ylhäällä tein saman perässä.

Löydettiin lopulta auki oleva paikallinen ravintola. Oltiin varmaan surkean näköisiä, kun meille tarjottiin heti vilttejä. Ruokaa saatuamme iski seuraava, lyhyt rankkakuuro päälle. Oltiin onneksi sateensuojassa.

Tunnin päästä tiet olivat osittain vapaat vedestä. Kaduilla oli kova siivous käynnissä. Yhdessä vaatekaupassa siivottiin lattialta vesiä kauhoilla ja mopilla. Päästiin takaisin hostellille, jossa ensimmäisenä pesin kengät ja sukat, jotka haisivat karsealle kuravedelle.

Iltapäivällä aurinko oli kuivattanut kadut ja aamun tulvista ei näkynyt jälkeäkään. Kadut olivat taas siistit niin kuin ne Bakussa aina ovat.