5 + 1 vinkkiä Jerevaniin





Keskustelin Tbilisissä hostellin työntekijän kanssa meidän reissusta eli siitä, miten aloitimme Bakusta, tulimme Tbilisiin ja lopetetamme reissun Jerevaniin. Hän naureskeli ja sanoi, että tuo reitti olisi pitänyt kulkea toisin päin. Ihmettelin, miksi hän näin sanoi. "Georgia on parempi. Kun menet Armeniaan tämän jälkeen, tulet pettymään." Nuo olivat itsevarman georgialaisen miehen kommentteja. En pettynyt Armeniaan tai Jerevaniin mutta kun reissu oli ohi, kyllä Georgia oli päällimmäisenä mielessä ja sydämessä. Ei mies ihan väärässä ollut.

Pidin Jerevanista. Kolme päivää pääkaupungin tutkimiseen on varsin sopiva aika. Nyt oli lokakuun alku ja lämpötila päivisin näytti 29 astetta. Keskustan alueen pystyy tutkimaan hyvin kävellen, mutta ei taksienkaan hinnat päätä huimaa. Mittaritaksien lähtöhinta on 600 dramia (1,2€) aina kolmeen ajokilometriin asti. Jos taksissa ei ole mittaria, sovi hinta ennen kuin nouset kyytiin. Keskustan alueella sinun ei tulisi maksaa enempää kyydistäsi kuin 1000 dramia (2€). Kaikki tämän postauksen paikat ovat kävelymatkan tai lyhyen taksimatkan etäisyydellä toisistaan.

Republic square & tanssivat suihkulähteet

Kun jotain isoa tapahtuu Jerevanissa, se tapahtuu aina tällä aukiolla. Tänä keväänä täällä oli 11 päivää kestäneet mielenosoitukset, jotka päättyivät suureen kansanjuhlaan, kun Armenian pääministeri Serzh Sargsjan suostui eroamaan virastaan. Hän on maan entinen presidentti, joka hallitsi kaksi viisvuotiskautta. Oppositio ei ollut tyytyväinen Sargsjaniin johtuen oikeuslaitoksen korruptiosta, työttömyydestä ja köyhyydestä. (HS).
Nyt poliittinen tilanne Armeniassa oli rauhallinen.

Aukiota reunustavat tärkeimmät hallinnolliset rakennukset, jotka on tehty vulkaanisesta kivestä. Väriltään se on vaaleanpunaisen ja pinkin eri sävyjä, mistä tulee kaupungin lempinimi pink city. Kiveä näkee rakennuksissa ympäri kaupungin.

Keväästä syksyyn klo 21 alkaen aukio herää eloon. Kaiuttimista alkaa kuulua musiikki ja suihkulähteet aloittavat tanssinsa sen tahtiin. Upeat väri- ja valoefektit lumoavat katsojansa. Aukiolle kerääntyvät niin paikalliset kuin turistitkin. Suihkulähteiden tanssi kestää noin tunnin ja sen aikana musiikkityylit vaihtelevat klassisesta poppiin. Huvittavaa oli, kun taustalla alkoi yhtäkkiä kuulua Rednexin Cotton Eye Joe.





Cascade

Näiden portaiden kipuaminen helteessä on kunnon urheilusuoritus, mutta todellakin sen arvoista. Ylhäällä aukeaa loistavat näkymät ympäri kaupungin aina Ararat -vuorelle saakka (jos se ei ole pilvien peitossa). Portaiden edustalla on patsaspuisto, jota reunustavat lukuisat kahvilat ja ravintolat.

Huonompikuntoisetkin pääsevät nauttimaan näkymistä, sillä ylös pääsee sisäkautta liukuportaita pitkin. Niin rakennelman sisätilojen näyttelyissä kuin ulkona lukuisilla tasanteilla voi ihastella erilaisia taideteoksia. Lähteestä riippuen portaiden määrä vaihtelee 572-750 välillä.





Näkymä maailmanpyörästä Äiti Armenia -patsaalle, joka näyttää ampuvan laseraseella kaupunkia 😊

Victory park

Cascade - portaiden yläpäässä on neuvostoaikaisen Armenian 50-vuotismuistomerkki, jonka luota Victory parkin portti näkyy. Paikka rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen sen kunniaksi, kun natsit oli voitettu. Täällä on myös huvipuisto samalta ajalta. Laitteet kieltämättä ovat aikansa eläneen näköisiä. Ihmisiä täällä oli paljon ja meininki oli iloista. Puiston toisessa päässä Äiti Armenia -patsas katsoo kaupunkiin päin miekka kädessään ja kilpi jalkojensa juuressa.

Me kävimme ajelulla maailmanpyörässä. Sen kunto hieman huolestutti, kun katseli ruostuneita ruuveja ja pultteja. Ylhäältä oli hienot näkymät. Sitten löydettiin 7D - elokuvateatteri. Siellä oli tilaa kuudelle ihmiselle kerrallaan. Valittiin ystäväni kanssa Zombie apocalypse -leffa ja mentiin istumaan penkeille 7D - lasit silmillämme. Elokuvakokemuksen aikana pidimme käsinojista kiinni, kun penkit heiluivat edestakaisin. Kuuluipa kokemukseen muitakin erikoisefektejä, mitä en tässä paljasta, jos itse joskus päädyt samanlaiseen paikkaan. Joka tapauksessa tuo oli ihan huippuhauska ja sai meidät kiljumaan ja nauramaan niin kuin pikkulapset.







Kond

Tämä alue ei todellakaan ole mikään perusnähtävyys, mutta historian takia hyvin mielenkiintoinen. Minä ja ystäväni olimme takuulla ainoat ulkomaalaiset, jotka sunnuntaina aamupäivällä täällä vaelsivat.
Kond on Jerevanin vanhimpia lähiöitä. Nimi tarkoittaa korkeaa mäkeä ja se sijaitseekin korkeammalla (1027m merenpinnan yläpuolella) kuin ympäröivät alueet.

Kond on yksi Jerevanin kolmesta, alkuperäisestä lähiöstä 1600-luvulta. Kaksi muuta ovat Shahar (vanha kaupunki) ja Demir-Bulagh (Karahank). Persian vallan alla aluetta asutti pääasiassa Armenian alkuperäisväestö. Myöhemmin paikasta tuli kansainvälisempi. Sen jäljiltä Kondin alueen rakennuksissa näkyy vaikutteita niin ottomaaneilta, persialaisilta kuin muslimeiltakin.

Talojen seinät rakennettiin pienistä kivistä ja savesta latomalla näitä päällekkäin ilman sen kummempia työvälineitä. Nykyään vanhempia taloja on korvattu moderneilla.
Kävelimme kapeilla kujilla. Herätimme yhtä pihaa vartioivan koiran haukkumaan. Sähköjohtojen viritelmät toivat mieleen Siem Reapin kaupungin Kambodžassa, mutta pienemmässä mittakaavassa. Vastaan käveli kaksi vanhempaa herrasmiestä. He tuijottivat ihmeissään meitä, punahiuksista ja blondia turistia, jotka olivat heidän alueellaan. "Barev zess" (Hello to you) , tervehdin kohteliaasti. "Barev, Barev", toinen miehistä vastasi.
Huomasin pienen kaupan, josta halusin ostaa purkkaa. Kaupassa istuneet rouvat eivät puhuneet englantia. He huusivat takahuoneeseen nuoremmalle naiselle, jonka avulla purkkaa löytyi ja kaupat saatiin tehtyä. Kiitin armenian kielellä lähtiessäni.

Kondin alueella kävely tuntui kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin. On epävarmaa, kuinka kauan alue säilyy sellaisena kuin se nyt on. Paikalliset pelkäävät häätöä kodeistaan, sillä hallituksella on ollut suunnitelmia alueen uudisrakentamista.






Vernissage 

Aivan Republic Square - aukion lähettyvillä, samannimisen metroaseman luona alkaa puistoalue. Sitä pitkin eteenpäin kulkemalla löytyy tämä ihana kauppapaikka. Täältä voi ostaa paikallista käsityötä, upeankirjavia mattoja, koruja ja käsinkaiverrettuja puulaatikoita, joiden sisällä on shakkilauta. Lisäksi alueella on pari kahvilaa ja matkamuistomyymälä.


Pic

+1 Armenian kansanmurhan museo ja monumentti

Armenian kansanmurha on  osmanien valtakunnassa, nykyisessä Turkissa 1915 tapahtunut joukkotuho, jossa kuoli arviolta 1,5 miljoonaa ihmistä. Itse en päässyt museolle asti. Mene sinä, jos vierailet Jerevanissa.

Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11-17 muulloin paitsi juhlapyhinä.


Muita postauksiani Armeniasta:

Autolla Tbilisistä Jerevaniin
Armenia, mitä olen oppinut ennen reissua



Kommentit

  1. Kiitokset Jerevanin vinkeistä ja hostellin työntekijän vinkistä noiden kolmen minulta puuttuvan "Euroopan" maan vierailujärjestyksestä. Täytyykin tutustua tarkemmin postauksiisi näiltä alueilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, jos voi olla muille reissaajille avuksi. Kiitos palautteesta.

      Poista
  2. Kiinnostava matkakohde ja oli mielenkiintoista lukea myös paikkojen historiasta, täytyy käydä lukemassa muitakin postauksiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä oppii itsekin paljon, kun matkailee. Historiakin jää ihan eri tavalla mieleen, kun sen eri tapahtumapaikoille pääsee itse käymään.

      Poista
  3. Huhhuh, olipa mittava joukkotuho, verinen on Armeniankin historia. Ehkä tuonnekin vielä jonakin vuonna ehditään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luvut kuulostavat hurjalta. Esim. nykyinen Turkki, jonka alueella murhat tapahtuivat, ei tunnusta kansanmurhaa ja vähettelee kuolleiden lukumäärää. Tuosta on kuitenkin yli 100 vuotta ja sen takia Turkilla ja Armenialla on edelleen huonot / olemattomat välit.

      Poista
  4. Tuo on muuten yllättävän tärkeä asia, että suunnittelisi reitit oikein päin. Ainahan sitä ei osaa edes etukäteen tietää, mikä olisi järkevin kulkusuunta. Toisaalta sitten samalla reissulla joku kohde saattaa tuntua paljon vähemmän innostavalta kuin sinne menisi pelkästään -> eli varsinkaan hyvien kulkuyhteyksien päässä olevia ei kannata haalia liikaa kerralla samaan reissuun. Itsellä joskus käynyt näin, ja joku kohde on etukäteisfiilisten kohteella jäänyt pettymykseksi.

    Mitä sitten itse Jerevaniin tulee, niin vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta ja käymisen arvoiselta paikalta. Muutenkin tuollainen useamman kohteen kierros tuolla suunnalla houkuttelee kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun palaan tuolle suunnalle takaisin, keskityn kokonaan Georgiaan. :) Olen silti kyllä tyytyväinen tuosta kolmen maan kombosta tällä kyseisellä reissulla.

      Poista
  5. Casacade, tanssivat suihkulähteet ja kansanmurhan muistomerkki tuli aikoinaan kaupungissa koettua. Kansanmurhan muistomerkkiä ei kannata väheksyä, sillä armenialaisille se on todella iso asia. Muistomerkin kupeessa voi myös bongata Tarja Halosen istuttaman kuusen.
    Muuten panostimme kaupunkia enemmän muuhun Armeniaan, joka tarjoaa myös vaikka mitä, Unescon maailmanperintökohteita ja vuoria ja ihanaa luontoa matkalla ylös vuorille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tultiin Jerevaniin juurikin Pohjois-Armenian ja noiden mainitsemiesi Unesco - kohteiden kautta :)

      Poista
  6. Kinnostava maa. Tuo on minulle vierasta seutua, mutta erityisesti ne vuoret houkuttelevat. Hyvä tietää mikä on paras reitti, jos joskus on aikaa kiertää useampi maa kerralla��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjoisen vuoristoalue oli tosi karua seutua. Jos siellä ei olisi niitä Unesco - paikkoja, luulisin, että ihmiset kulkisivat sieltä vaan ohi.

      Poista
  7. Jaaha! Armenia! Tännekin on päästävä, kaikki vaikuttaa niin kivalta ja sympaattiselta ja jotenkin erittäin viehättävältä.

    Georgiaa on vaikea olla rakastamatta, jo pelkästään ruuan takia, mutta kyllä Armenialle pitää antaa mahdollisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siellä on sellasta neuvostoajan sympaattista meininkiä vielä jäljellä. Mm. Ladojen korjaamoita ja varaosaliikkeitä :)

      Poista
  8. Onpa mielenkiintoinen kommentti, että Georgia olisi niin paljon parempi. Ei noita(kaan) kahta maata voi oikein verrata. Niillä on niin erilaisia asioita, joita tarjota. Kummassakin minusta kiinnostavimmat asiat ovat pääkaupunkien ulkopuolella. Yerevan on aivan erilainen kuin maa muualla. Samahan oikeastaan pätee moneen muuhunkin maahan, osiltaan Suomeenkin, että pääkaupungin ulkopuolella ei välttämättä tunne edes olevansa samassa maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai georgialainen puhuu oman maansa puolesta noin. Mutta se on totta, miten pääkaupunkien näkeminen ei ole yhtään sama asia kuin että voisi sanoa nähneensä millaista jossain maassa on. Esim. olen ollut Pariisissa, mutten voi sanoa tietäväni, millainen Ranska oikeesti on.

      Poista

Lähetä kommentti