Ruokamatkalla Wienissä

Wien, mitä siitä kertoisin? Wien oli ihan ok. Mitään järisyttävää tunnekokemusta ei tullut, mutta tykkäsin siitä. Oli kyseessä sitten mikä tahansa uusi kaupunki tai maa, ikinä (tähän mennessä) ei ole mitään erityisen negatiivista tullut vastaan.

Tässä matkassa erityistä oli se, että olimme kahdestaan reissussa avopuolison kanssa. Tekee hyvää päästä viettämään yhteistä aikaa pari kertaa vuodessa pois Suomesta. Siitä tulee ihan erityinen fiilis. 

Meidän yöpaikka oli sympaattinen Hotel KunstHof, joka sijaitsee Pratersternin alueella. Täältä oli helppo liikkua vanhaan kaupunkiin ja muualle, koska metro- ja juna-asema oli vajaan kilometrin päässä. Hotellimme on muuten pysynyt saman perheen omistuksessa 150 vuotta. 

Söimme reissun aikana hyvin erilaisissa paikoissa. Saavuimme kaupunkiin lounasaikaan. Huone oli valmis, joten saimme heitettyä tavaramme sinne ja päätimme mennä lähimpään paikkaan, josta saisi ruokaa. Nälkä oli jo todella kova. Kauas ei tarvinnut kävellä, sillä seuraavasta kadunkulmasta löytyi pubi / ravintola, jonka seinässä ilmoitettiin lounaasta. Paikan työntekijä puhui vain saksaa. Kysyin, mitä on lounaaksi ja hän vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi että kalaa. Se kelpasi hyvin. Kaveriksi kalan kanssa otettiin paikalliset oluet. Me saimme ensin alkuruokana kalakeiton, joka tarjoiltiin kotoisasti kahvikupista. Pöytään tuli vielä salaatti ja jonkinlainen paneroitu kala. Se oli varsin kelvollista pubiruokaa. Pistin merkille, että olut oli halvempaa kuin limu. Lasillinen viiniä olisi kustantanut 1,3€.

Motto

Ensimmäisenä iltana olimme varanneet pöydän ravintolasta, joka pisti hyvällä tavalla silmään lukiessani jotain artikkelia Wienin parhaista ravintoloista. Tätä paikkaa et kyllä vahingossa löydä. Ikkunoista ei näy läpi. Ulkona ei ole mitään opaskylttiä. Ravintolan ovi ei ole sillä kadulla, joka on merkitty osoitteeksi vaan kulman takana. Ovessa on sentään ravintolan logo, jonka nähtyäni tajusin, mistä pitää mennä sisään.

Lainasin tuon kuvan ravintolan nettisivulta. Oikeasti tuolla on tosi hämärä valaistus. Treffipaikaksi Motto on superihana. Vihreät, samettiset sohvat, muu sisustus ja rosoiset, käsittelemättömät kiviseinät ovat todella kauniit. Hyvän ruoan lisäksi Motto tarjosi siis visuaalisiakin nautintoja. Ruokalista on lyhyt, mutta monipuolinen. Itse söin vihreää thai currya kanalla. Jos jotain negatiivista pitää sanoa paikasta, niin se liittyy palveluun. Ruokailun ja kahvien jälkeen pyysimme laskun kahdelta eri henkilöltä. Molemmat unohtivat laskun. Menin lopulta maksamaan tiskille, jossa 3 tarjoilijaa jutteli keskenään iloisesti. No ei tuo niin vakavaa ollut, mutta tulipahan sanottua. 

Rollercoaster -ravintola on ehkä erikoisin ravintolakokemukseni ikinä. Paikka sijaitsee Praterin huvipuistossa. Ravintolan tiskillä jätetään henkkarit tai passi pantiksi. Sitten paikan työntekijä ohjaa sinut johonkin pöydistä. Kaikki paikat on numeroitu. Tilaukset tehdään ipadillä. Vuoristoratojen yläpäässä on kaksi robottia, jotka lähettävät tilatut ruoat ja juomat vaunuissa pitkin vuoristorataa. Jokaiseen pöytään siis johtaa oma vuoristorata. Vaunussa oleva tuote on merkitty paikkanumerolla, että pöydässä istuvat tietävät, kenelle se kuuluu. Me molemmat otettiin hampurilaiset, jotka olivat oikein laadukkaat. Paljon paremmat, mitä edes osasin odottaa ravintolasta, joka on huvipuistossa. Minun Mojito näytti väljähtäneeltä ja miehen kokiksessa ei ollut happoja. Ymmärtäähän sen, kun juomat ovat tulleet vauhdikasta kyytiä pöytään. Seinällä oli tv-ruutu, josta pystyi katselemaan reaaliajassa robotteja tekemässä drinksuja. 

Mitä olisikaan matka Wieniin, jos ei maistaisi wiener schnitzeliä? Kaikki, jotka ovat opiskelleet hyvin Wien -matkaoppaansa, tietävät, että parhaat Schnitzelit saa ravintolasta nimeltä Figlmuller. Mutta voi, mitkä jonot sinne on. Onneksi olin kaupunkikierroksella ja sain vinkin toisesta ravintolasta. 

Lugeck sijaitsee kivenheiton päässä suositusta Figlmullerista. Tämän ravintolan ovat perustaneet... Figlmullerin veljekset. Ihmiset eivät ehkä tiedä tästä toisesta, saman perheen ravintolasta. Oppaamme kertoikin, että ei tarvitse jonottaa Figlmulleriin, koska täältä saa yhtä laadukkaat schnitzelit. Lugeck on kahdessa kerroksessa, vanhassa Regensburger Hof nimisessä rakennuksessa. Satuimme istumaan pöydässä, josta näki suoraan keittiöön, missä herkulliset annokset valmistuivat. Schnitzel tarjoiltiin sellaisenaan omalla lautasellaan. Vieressä oli kulho herkullista perunasalaattia sekä karpalohilloa pienessä astiassa. Annos näytti hyvin pelkistetyltä. Kun sain lautaseni tyhjennettyä, tulin siihen tulokseen, että ei tähän annokseen olisi mitään lisää kaivattukaan. Yksinkertaisuus on usein kaunista ja tässä tapauksessa myös maukasta.

"The passion for good taste lies in the family."

Kahvilakulttuuri Wienissä on kehittynyt paljon vuodesta 1683, kun kaupungin ensimmäinen kahvila avattiin. Ennen kahvilat olivat miesten tapaamispaikkoja. Naiset pääsivät niihin vasta vuodesta 1856 alkaen. 50-luvulla sotien jälkeen wieniläiset kahvilat olivat kriisissä, kun italialaistyylisistä espressobaareista tuli suositumpia. Monet vanhat kahvilat joutuivat sulkemaan ovensa.

1983 Wienissä juhlittiin kahvilakulttuurin 300-vuotisjuhlaa. Paikalliset kahvilat ovat taas nousseet ihmisten mieliin ja suosioon. Vuonna 2011 Wienin kahvilakulttuuri lisättiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Itse kävin Cafe Mozartissa, joka on kestänyt menneet kriisit ja pysynyt pystyssä yli 200 vuotta. Sisällä pöydät olivat aivan täynnä, mutta ulkoterassilla oli hyvin tilaa. Vaikka oli marraskuun alku, lämpöasteita oli jopa 12. Hyvin täällä tarkeni istua. Cafe Mozart sijaitsee sijaitsee Albertinaplatzia vastapäätä, Hotel Sacherin vieressä.