Porto, näköalapaikkoja ja ruokavinkkejä

Blogi on viettänyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa. Kipinä kirjoittamiseen on ollut hukassa. Tarinoiden puutteesta se ei ainakaan johdu. Kännykän galleria on pullollaan julkaisemattomia kuvia niin Madridista, Indonesian reissulta kuin Portostakin. Tänään ajatukseni palasivat keväiseen Portugaliin. Tässä postauksessa esittelen kaupungin hyviä näköalapaikkoja ja paikallisia ruokia.

Maalis-huhtikuun vaihteessa vietin siis pitkän viikonlopun eli neljä yötä Portugalin rannikkokaupunki Portossa. Ystäväni Sónia majoitti minut luokseen Areosan kaupunginosaan lähelle yliopistoa. Onnekseni sain nauttia joka päivä ihanasta auringonpaisteesta ja 24 asteen lämpötiloista.

Viikonloppuna Sónia kierrätti minua kaupungilla ja vei paikkoihin, joissa turistit eivät käy. Siitä kirjoittelen joskus myöhemmin. Kun Sónia oli töissä tai poikansa jalkapallopelissä, minä vaeltelin ympäri keskustan aluetta pysähdellen välillä espressolle, oluelle tai lounaalle johonkin aurinkoiselle terassille.

Tuo ylin kaupunkipanoraama on otettu Porton katedraalin vierestä. Paikka oli yksi kolmesta näköalapaikasta, jotka kaupungista löysin. Kiersin katedraalin ympäri ja lähdin kulkemaan kohti Douro -jokea Ribeiran lähiön halki. Sen pikkukujat menivät ylös ja alas mäkiä. Portaita oli ihan tuhottomasti, joten tämä ei ole parasta aluetta liikuntarajoitteisille tai lastenrattaita työntäville. Asukkaat ripustivat pyykkejään telineisiin, jotka olivat ylhäällä ulkoseinillä. Ribeira on kaupungin vanhimpia lähiöitä ja tämä Porton historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintökohde.

Ribeira

Ribeira

Cais da Ribeira

Ribeiran joen varsi on täynnä kahviloita ja ravintoloita. Tänne on hyvä pysähtyä hetkeksi ihmettelemään ihmisvilinää. Vieressä virtaa Douro -joki, joka alkaa Espanjan Soriasta ja laskee täällä Atlantin valtamereen. Viikonloppuna täällä on paljon myyntipöytiä, joissa kaupitellaan niin laadukkaita käsitöitä kuin perus matkamuistokrääsää. Tarjolla olisi pikaveneajeluja ja rauhallisempia maisemakierroksia. Joen toisella puolen, Gaiassa löytyy portviini -kellareita. Joidenkin mielestä ne ovat Porton must see -kohteita. Itse en ole portviinin ystävä ja jätin kellarit väliin.

Kävelin kuitenkin Luis I. -sillan yli Gaian puolelle ja kiipesin ylös kukkulalle, jossa on loistava näköalapaikka Mosteiro da Serra do Pilar. Se on luostari ja kuuluu samaan Unescon suojelemaan vanhaan kaupunkiin, mikä on joen toisella puolella. Olin aivan uupunut mäen päälle kävelystä ja hetken nurmikolla lepäiltyäni, päätin mennä kaapelikärryllä alas rantaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut järkevämpi tulla sillä ylös ja kävellä mäkeä alas.

Mosteiro da Serra do Pilar -näköalapaikalta Gaiassa

Kolmantena Porton näköalapaikkana on keskustan Clérigos -torni. Sitä ei kertakaikkiaan voi missata, sillä se näkyy niin moneen suuntaan. Tämä barokkivaikutteinen kirkko on yhdistetty viereiseen House of brotherhood -rakennukseen. Sisällä on museo ja kristillinen taidekokoelma. Itse olin kiinnostunut vain tornin huipulle pääsemisestä. Sinne kiivetään ja sieltä tullaan alas samaa, ahdasta portaikkoa pitkin. Matkan varrella joutuu välillä painautumaan syvennyksiin, että vastaantulijat pääsevät ohi. Portaikko tuntuu loppumattomalta mutta kun pääsee huipulle, kiipeämisen vaiva unohtuu heti. 360 asteen panoraama ympäri kaupungin on huikea.

Itse olin menossa torniin ensimmäisen kerran viikonloppuna, mutta jono oli tosi pitkä. Palasin takaisin maanantaina aamupäivästä ja silloin ei joutunut jonottamaan pitkään.

Clérigos -torni

sisäkuvaa kirkosta

tornin huipulta

3 portugalilaista ruokaa, joita kannattaa testata

Rakastan ruokaa. Maistelenkin mielellään paikallisia ruokia reissatessani missä vaan. Täytyy myöntää, että ennen Porton matkaa en ollut koskaan syönyt portugalilaista ruokaa ainakaan tietoisesti. Jos et ole valmiiksi katsonut vaikka Tripadvisorista, mitkä ravintolat ovat saaneet hyviä arvosteluja, mistä sitä tietää, mihin kannattaa mennä syömään? 

Sonía kertoi, että keskustan alueella oleva hienon näköinen ravintola, jossa on puhtaat valkeat pöytäliinat, ei välttämättä kerro mitään tarjoiltavan ruoan laadusta. Hän antoi minulle hyvän vinkin. Katso, missä on paikallisia, vanhempia ihmisiä syömässä. He kyllä tietävät, missä ruoka on hyvää.

Me käytiin syömässä tai hakemassa ruokaa Sonían kotikulmilta . Siksi en osaa kertoa sen enempää hyvien ravintoloiden nimiä keskustan alueella, missä turistit yleensä liikkuvat. Sen sijaan on pakko esitellä paikalliset ruoat, jotka jäivät mieleen:

1. Vitela à Lafões

Tämä ruoka oli mun ehdoton suosikki koko reissulla. Haettiin kotiin ruokaa paikasta, mikä näytti samalta kuin monet grillikioskit Suomessa. Mutta ei siellä myyty mitään roskaruokaa vaan ihan tavallista kotiruokaa. Menu oli portugaliksi ja pyysin Soníaa valitsemaan mitä tahansa,  mikä on hyvää. Vitela à Lafões on vasikkaa, joka oli haudutettu niin mureaksi, että liha melkein hajosi suuhun. Se oli tomaattikastikkeessa porkkanan ja pikkuperunoiden kanssa. Lisukkeena meillä oli vielä riisiä. Satsi, josta kolme henkilöä sai vatsan täyteen ja siitä jäi vielä ylikin, kustansi 10€.

2. Francesinha

Tämä ruokalaji, joka suomennettuna on pikku ranskalainen, oli ainoa paikallinen ruokalaji, josta olin kuullut ennen reissuani. Tätä löytyy kaikista ravintoloista ja sitä saa myös kasvisversiona. Itse söin perinteisen fransesinhan. Se on siis voileipä, jonka sisällä on kinkkua, makkaraa ja pihviä kuorrutettuna sulatetulla juustolla. Leipä hukutetaan tomaatti-olut -kastikkeeseen, jota tulee vielä lisukkeeksi erilliseen kannuun. Tämä on todella raskas ateria. Mukana tulleita ranskalaisia ei kyllä jaksanut syödä. Francesinhan jälkeen ei ollut nälkä koko loppupäivään. Jos tätä saisi Suomesta, se olisi varmaan suosittu krapularuoka kostean juhlaillan jälkeen.

3. Alheira

Alheiran historia ulottuu 1500-luvulle. Tuolloin espanjalainen inkvisitio levisi Portugaliin. Jos et harjoittanut kristinuskoa, sait syytteen ja sinut voitiin karkoittaa maasta tai jopa polttaa roviolla. Inkvisition tarkkailijat huomioivat mm. sen, jos kotona ei ollut makkaraa roikkumassa. Se oli selvä merkki vääräuskoisuudesta.

Mirandelan alueella alheirasta tuli juutalaisten pelastaja. He keksivät, miten voivat noudattaa kosher -dieettiään jäämättä kiinni inkvisitiolle. Alheira -makkara on tehty kanasta ja leivästä ja muistuttaa ulkonäöltään porsaanmakkaraa. Alheira maistuu todella hyvältä. Lisukkeeksi riittää salaatti, ettei ateriasta tule liian raskas.

Linkkejä ja vinkkejä:

- Syö täällä: O Buraco (Rua do Bolhão) 

- Kiva taukopaikka drinkille, huono ruoka:  

A Taverna (Cais da Ribeira; iso terassi, paljon nuoria "sisäänheittäjiä")

- Port wine cellars in Porto
- Mosteiro da Serra do Pilar
- Clérigos tower