Terveiset Mongoliasta

Täällä sitä nyt ollaan Ulaanbaatarissa, Mongolian pääkaupungissa. Lähdin perjantaina päivällä Suomesta Turkish Airlinesin siivin. Ehdin tutustua uuteen Istanbulin lentokenttään muutaman tunnin ajan. Se vaikuttaa oikein toimivalta.
Hieman alle yhdeksän tunnin lennolle olin varannut korvatulpat, maskin ja melatoniinia helpottamaan nukahtamista. Olo oli kuitenkin niin jännittynyt ja ajatukset harhailivat Tsingis Kaanista Gobin autiomaahan ja jurtista lampaanpää -ruokiin.

Tämä maa on maailman harvimmin asuttu itsenäinen valtio. Sen kolmesta miljoonasta asukkaasta kolmannes asuu pääkaupungissa ja kolmannes elää nomadielämää kiertäen jurttineen ja eläimineen paikasta toiseen.

Tajusin Istanbulin lentokentällä, että lento Ulan Batoriin menee Kirgisian pääkaupungin, Bishekin kautta. Olin ihan unessa, kun sinne laskeuduttiin. Kaikkien piti poistua koneesta ja mennä turvatarkastuksen läpi. Kun pääsimme takaisin koneeseen, ensimmäinen vastassa ollut lentoemäntä toivotti hyvät huomenet. Kun toinen koneen puolivälissä teki samaa, aloin ihmetellä, että mitä ne nyt tuolleen sanoo, kun nythän on yö. Niinhän se olikin Suomessa. Kirgisiassa oli klo 5 aamulla.

Turkish airlinesin sapuskat on kyllä tosi hyviä: aamuruoka oli tuore sämpylä, munakas, juustoja ja jogurttia. Nukahdin syömisen jälkeen ja herätessäni ikkunasta tulevaan auringonvaloon, näkyi alapuolella lumihuippuinen vuorijono. Sitten myöhemmin alkoi Gobin autiomaa ja kyllä se on valtava ja niin hienon näköinen yläilmoista. Jossain kohtaa kone oli sen päällä niin, että horisontissa joka puolella oli pelkkää hiekkaa eikä enää niitä vuoria. Kun aloimme laskeutua kohti Ulan Batoria, maisema muuttui vihreäksi. Kauniita ruohokenttiä kumpuilevassa maastossa ja pieniä rakennuksia rykelmissä oli siellä täällä.

Rajamuodollisuuksien jälkeen minun piti mennä bussilla keskustaan. Se olisi maksanut vain 500 tugrigia eli 0,20€. Olin kuitenkin tosi väsynyt. Kun nuori mies nahkatakissaan tarjosi kyytiä, en jaksanut kieltäytyä. Kysyin hintaa ja hän sanoi "20". Oletin sen tarkoittavan 20 000 tugrigia. Olin lukenut, että taksi kentältä maksaa 20000-30000 tugrigia (6,8€-10,2€) riippuen siitä, minne päin keskustaa on matkalla. Perillä olin ojentamassa hänelle 20 tonnin seteliä ja kuski sanoi, että ei kun 20 amerikan dollaria (18€). Sanoin kuskille, ettei se kyyti niin paljon maksa ja nyt me mennään tuohon majatalon sisälle ja pyydetään sen työntekijää selvittämään asia. Niin tehtiin ja kuskille sanottiin jotain mongoliaksi ja maksoin sen 30 000.

Olin lukenut että taksikuskit voivat vedättää turisteja. Kentällä pitää ensin sopia se summa, mikä maksetaan kyydistä. On hyvä näyttää sitä rahaa, mistä on puhe, että ei ole mitään valittamista jälkeenpäin.  Joku kuski voi perillä sanoa että "eiku tuo hinta oli per henkilö", jos kyydissä on sattunut olemaan useampia.

Woodpecker's Inn on tosi kodikas majatalo. Sisustus on tehty hirsipuuta. Sisään tultaessa on iso pirttipöytä, sohvanurkkaus ja keittiö. Makuusalit ovat perällä. Nukuin pari tuntia ja lähdin sitten tutustumaan kaupunkiin.

Kaupungin kartta on helppo sisäistä. Pääkatu Peace Avenue ja sen pohjoispuolella oleva Beijing street kulkevat samansuuntaisesti. Niiden välillä on paljon poikkikatuja. Kävelytiet eivät ole parhaimmassa kunnossa. Katukiviä on noussut ylös maasta. Bongasin viemäriaukon, jonka päällä oli rikkinäinen kansi. Toisessa paikassa maassa oli reikä ja syvä kuoppa, joka oli peitetty parilla laudalla. Tämmöisen haahuilijan niin kuin minä on hyvä olla tarkkana ja katsoa eteensä eikä pälyillä ympäriinsä.

Pääaukio Sukhbaatar square vilisi porukkaa. Siellä oli käynnissä kirjamarkkinat. Torilla oli lava, jolla joku mies piti yhden miehen showta. Komea Tsingis kaanin patsas oli eduskuntatalon portaiden yläpäässä. Sen lähelle ei päässyt, koska alhaalla oli naruaita ja vartija. Näin tosin tuoreen hääparin, joka kävi kuvauttamassa itsensä Tsingis kaanin vieressä.

Minulla ei ole aurinkolaseja mukana. Jätin ne tarkoituksella kotiin, koska olen kadottanut yhdet suosikkilasit ja niitä toisia jäljellä olevia en halunnut tällä reissulla hukata. Auringon kirkkaus tuntuu ihan erilaiselta täällä. Kävellessä pitää siristää silmät ihan viiruiksi. Aloin pohtia onkohan mongolialaisille kehittyneet viirumaiset silmät siitä syystä.

Lähdin illalla hostellilta vielä uudelleen kaupungille ruokapaikkaa etsimään. Piti löytää Modern nomad, jonka olin nähnyt yhdessä Youtube -videossa. Niitä näkyi useita MapsMe -kartassa. Kaksi lähintä, jotka löysin, oli suljettu. Luovutin ja menin ensimmäiseen paikkaan, jonka löysin, koska oli nälkä. Paikka oli Sansar pub Tokyo streetin ja Peace Avenuen kulmassa. Ilahduin huomattuani listalla paikalliset mykyt. No en niitä kuitenkaan saanut, kun olivat loppuneet. Söin Tsuivania, joka oli nuudeleita lihalla ja kasviksilla. Annos oli haalea ja nuudelit kuivia. Söin ruoan melkein kokonaan, kun kerran oli nälkä. Palasin takaisin Woodpecker's Inniin.

Tapasin belgialaisen pariskunnan, Lauran ja Hannesin. He ovat olleet matkalla kuukausia ja tulivat Ulan Batoriin trans-Siperian junalla. Moskovasta he olivat menneet suoraan Irkutskin. Neljä päivää junassa yhteen putkeen oli kuulema ollut rankkaa. Olen iloinen, että oma matkani on pätkitty useampaan osaan.

Juotiin mongolialaista vodkaa ja päätettiin lähteä karaokebaariin. Sadan metrin päässä Woodpeckersistä niitä oli ainakin viisi. Tuonti olut Tiger maksoi baarissa 4000 eli 1,4€. Yhteistä kieltä ei paikallisten kanssa ollut. Hinta näytettiin laskukoneella. Tähän mennessä majatalon työntekijät ovat olleet ainoita, joiden kanssa voi kunnolla keskustella englanniksi. Mongolialaiset ovat kyllä intohimoisia karaoken laulajia. Mekin innostuttiin laulamaan... When in Mongolia... Vedettiin yhdessä Californication ja Come as you are. Hannes vielä videoi sen. Kyllä oli hauska ilta. Sai jutella reissujuttuja samanhenkisten ihmisten  kanssa. Lähdettiin nukkumaan klo 2 aikoihin ja nukuttiinkin sitten sunnuntaina keskipäivään.

Linkit ja Vinkit: 

- Woodpecker's Inn (booking.com)