Lautalla kotiin - Helsingin itäinen saaristoreitti

Aiemmin kesällä olin kyläilemässä ystävän luona Vuosaaren Aurinkolahdessa. Sää oli mahtava. Vaellettiin kolmisen kilometriä yhdelle rauhalliselle hiekkarannalle uimaan. Siellä kuluikin leppoisasti muutama tunti. Palatessamme takaisin lähtöpaikkaan, sain kuulla, että siitä ihan vierestä menee lautta omille kotikulmille Hakaniemeen. Oli pakko heti tarkistaa aikataulut. Päivän viimeinen lautta lähtisi klo 19. Soitin hilpeänä kotiin:

- "Ei tarvi tulla hakemaan. Tulen lautalla."

Olin jo valmiiksi innoissani. Miten en ollut kuullutkaan tästä ja olin kuitenkin asunut Hakaniemen kupeessa yli kolme vuotta. Ystävä saatteli minut laiturille ennen kello seitsemää. Koska Vuosaari oli lähtöpaikka, sain varattua parhaan paikan kannelta veneen takaosasta. Koko reitti kustansi aikuiselta 10€. Se oli varsin kohtuullinen hinta vajaan kahden tunnin risteilystä. Suomen saaristokuljetus on muuten ainoa, joka liikennöi tällä alueella.

Iiluoto

Satamasaari

Hain vierustoverini kanssa kuohuviinit sisällä olevasta kioskista. Hän kertoi olevansa samalla matkalla toista päivää peräkkäin, koska oli pitänyt tästä niin paljon. Vuosaari oli jäänyt jo kauas taakse. Ei mennyt pitkään, kun veneemme lähti kaartamaan yhden saaren rantaviivaa pitkin ja pysähtyi laiturin luo.

Ensimmäinen pysäkki oli Iso Leikosaari. Se on Helsingin ruotsinkielisten seurakuntien  leirisaari. Täällä on 1800 -luvun kalastajatorpan päärakennus sekä muita majoitusrakennuksia ja kappeli. Pari ihmistä hyppäsi kyytiin ja matka jatkui eteenpäin.

Seuraavana tulimme Iiluotoon, jonka rannassa oli iso 'YKSITYISALUE' -kyltti. Ihmettelin tätä ääneen ja vierustoverini tiesi kertoa, että saari on Helsingin kaupungin työntekijöiden virkistyskäytössä ilmaiseksi. En voinut uskoa korviani. Olen Helsingin kaupungilla töissä enkä ollut kuullutkaan tuosta. Täytyykin ottaa enemmän selvää tästä saaresta. 

Rannalla oli mies, joka saatteli lähtijät veneeseen. Hän on kuulemma jonkinlainen talonmies, joka asuu täällä kesät ja pitää huolen paikoista. Iiluodolta löytyy 1910 -luvun huvila ja uudempia rakennuksia kuten rantasauna sekä pienvenesatama. 

Lähestyessämme Satamasaarta näkyi jo kaukaa, että sen laituri oli täynnä porukkaa, pääasiassa lapsiperheitä. Saaria on oikeastaan kaksi, Iso- ja Pikku-Satamasaari. Helsingin kaupunki on vuokrannut ne Satamasaarelaiset ry -yhdistykselle. Saarilla on 109 pientä mökkiä ja 1890 -luvulla rakennettu päärakennus nimeltä Ilotalo. Mökki irtoaa täältä noin 13 000 eurolla. Vaikka Helsingin kaupunki mainostaa paikkaa ulkoilusaarena, mökittömille täällä ei ole mitään tekemistä, kerrotaan eräässä hesarin artikkelissa, jossa oli haastateltu satamasaarelaisia.

Seuraava pysäkki oli Kivisaari, joka on yhdistetty sillalla viereiseen Karhusaareen. Siellä on Helsingin seurakuntien kesäkoti ja leirikeskus, jonka päärakennuksena toimii jugendtyylinen huvila Merilinna. Rannoilla näkyikin paljon nuorisoa. Ehkä siellä oli joku leiri meneillään.

Sitten oli vuorossa Vartiosaari, joka wikipedian mukaan on kaupunginosa numero 48. Se on Helsingin neljänneksi suurin saari ja kuuluu Laajasalon peruspiiriin. Täällä on viitisenkymmentä kesäasuntoa ja huvilaa, joista osassa on vakituiset asukkaat ympäri vuoden.  Saaren omilla nettisivuilla kerrotaan luonnon olevan täällä monimuotoista. Täältä löytyy mm. maan ainoa tunnettu rantaruttojuuri -esiintymä ja harvinainen kotkansiipilehto. Lisäksi Vartiosaari on arvokasta lepakkoaluetta. Täytyy ihan mielenkiinnosta käydä joskus tutustumassa paikkaan paremmin. 

Vartiosaaren ja Laajasalon jälkeen näytti kuin vene olisi menossa kohti umpikujaa. Vauhti hidastui ja puiden välistä pilkotti Laajasalon kanava, joka tunnetaan myös nimellä Degerön kanava. Se sijaitsee Laajasalon ja Tammisalon välissä ja johtaa Tiiliruukinsalmelta Repolahdelle. Veneliikennettä ohjaa automaattinen liikennevalojärjestelmä.

Reitin viimeiset pysäkit, Herttoniemi ja Hakaniemi eivät esittelyjä kaipaa. Paljon ihmisiä jäi Herttoniemessä pois ja ketään ei tullut kyytiin. Oli mukava nähdä tuttu lähiö eri vinkkelistä. Kyllä Helsingin rannikkoalueet ovat kivan näköisiä. 

Vajaat pari tuntia menivät ihan huomaamattaan. Lopuksi ohitimme vielä Mustikkamaan ja Tervasaaren sekä tutun Kruununhaan Pohjoisrannan. Oli kiva yllätys päästä ystävän luota kotiin lautalla. Saavuimme perille vähän ennen ilta yhdeksää. Iloinen ihmisjoukko purkautui ulos veneestä ja jatkoi matkaansa kuka minnekin.

Linkit ja vinkit:

- Itäinen saaristoreitti

- Satamasaarelaiset ry

- Tervetuloa Vartiosaareen

- Illallisristeilyllä Helsingissä

- Staycation Glo hotel Kluuvissa koronavappuna

-