Koronapäiväkirja

20.12 sunnuntai

Pientä kurkkukipua tuntuu. Työpäivä menee ihan tavallisesti. Tullessani asiakaskäynneiltä takaisin toimistolle, en jaksa polkea yhtä mäkeä ylös. Väsyttää.

Toimistolla teen Omaolo -arvion, jonka tuloksena käsketään varaamaan aika koronatestiin. Ajat ovat viiden minuutin välein. Menen testiin töiden jälkeen. Ihmiset kutsutaan sisään varausajan perusteella. Samaan aikaan voi näköjään olla useampi varaus. Käsiin annetaan ovella käsidesiä ja ohjataan odotustilaan, jossa seisoskellaan toisista erillään. Ennen testiä pitää niistää nenä. Sitten saa talouspaperin, jota pidetään suun edessä, kun hoitaja työntää tikun sieraimeen ja pyörittelee sitä viisi sekuntia sisällä. Se ei satu. Tuntuu vaan epämiellyttävältä.

Koko illan odotan testitulosta. Olen kuullut, että se on tullut joillekin samana päivänä. En usko, että minulla on mitään tavallista flunssaa kummempaa. Koko vuoden aikana vain kahdella tutulla on ollut korona.

 

21.12. maanantai

Herään noin 5:30 siihen, kun kissa oksentaa vieressä matolle. Se ei ole mitenkään tavatonta, kun toisella kissallani on tapana hotkia ruokaa liikaa. Siivoan oksennuksen ja katson puhelimesta kelloa. Huomaan, että minulle on tullut viesti:

Viesti tuntuu huonolta vitsiltä. Ilmoitan tuloksista töihin ja läheisille. Päivitän insta -tarinaa, koska olin siellä jo mainostanut testissä käymistä. Pitäähän tästä naamakirjassakin kertoa.

Otan välillä päikkärit. Monet lähettelevät tsemppi -viestejä ja toivottelevat pikaista paranemista. Ne piristävät.

Saan paljon puheluita:

• -         Esihenkilö soittaa ja haastattelee selvittääkseen mahdolliset altistumiset.
• -         Terveyskeskuslääkäri soittaa.
• -         Epidemiologinen terveydenhoitaja soittaa ja kertoo karanteenista. Minun eristyksen viimeinen päivä on tämän viikon sunnuntai. Minun muulla perheellä vielä siitä viikko lisää, elleivät sitä ennen todistetusti sairastu ja karanteeni lyhenisi
• -          Työterveydestä soittaa fysioterapeutti / tartunnan jäljittäjä

Käyn suihkussa. Sen jälkeen olo on hyvä ja peilistä katsoo melko pirteät kasvot takaisin. Ei tunnu, että minulla voisi olla korona.

Päivän aikana työterveyden tartunnanjäljittäjä soittaa vielä pari kertaa ja varmistelee muutamia kontaktejani. Lääkärikin soittaa uudestaan ja kysyy, olenko saanut tekstiviestinä linkin johonkin kyselylomakkeeseen. En ollut saanut.

Pian se kysely tulee. Siinä tiedustellaan muun muassa kaikkia paikkoja, joissa olen ollut  14 vuorokautta ennen ensimmäisiä oireita. Olin valmistautunut tähän. Pidän mm. kirjaa salitreeneistäni ja laitankin kyselyyn 7 salikäyntiä tarkkoine kelloaikoineen, yksi kauneushoitola-aika ja viime maanantai, kun olin viinillä kahdessa ravintolassa. 

Saan uuden tekstiviestin, jossa on koodi, millä voin ilmoittaa tartunnastani Koronavilkku -sovellukseen. Kun olen tämän tehnyt, sovellus ilmoittaa, että Koronavilkku on lukittu.

”Kiitos, että ilmoitit tartunnastasi. Sovellus ei enää kerää tietoja kohtaamisista. Pikaista paranemista.”

 Hesarissa kerrottiin jossain vaiheessa 81 uudesta tartunnasta Helsingissä. Minä olen yksi niistä. Jos kaikki tartunnan saaneet saavat samat puhelut, mitä minäkin, miten iso porukka ihmisiä tämän ympärillä joutuukaan työskentelemään?

Tämä päivä oli muuten vuoden lyhyin ja pimein päivä, kirjaimellisesti. Kuinkas sattuikaan.

 

22.12. tiistai 

Minua oli kehotettu pitämään etäisyyttä perheenjäseniin. Me asutaan kaksiossa. Vaikka se onkin iso kaksio, yli 70 neliötä, onhan tuo etäisyyden pitäminen vähän haastavaa. Kukaan meistä ei pidä maskia kotona. Ajateltiin,että kyllä se korona on jo kaikkiin tarttunut, jos on tarttuakseen. Juniori pysyttelee omassa huoneessaan ja hakee sinne ruokaa. Sohva on minun valtakuntaa. Avopuoliso tekee etätöitä koneellaan pöydän ääressä. Hän käy myöhemmin drive-in -testissä. Tulos on negatiivinen.

Oma eristykseni jatkuu sunnuntaihin, mikäli lauantaina ja sunnuntaina, minulla ei ole erittäviä oireita. En siis tuolloin saa ripuloida, pärskiä tai tuntea itseäni erityisen kipeäksi. Jos vointini olisi viikonloppuna huono, pitäisi soittaa numeroon x, jolloin eristystäni jatkettaisiin.

Perheeni karanteeni jatkuu oman eristyksen loppumisesta vielä viikon elleivät he sitä ennen satu sairastumaan, jolloin heille laskettaisiin eristysaika oireiden alusta. 

Valitan illalla ääneen, miten pää hajoo, kun joutuu olemaan viikon neljän seinän sisällä.

”Älä viitsi. Sinä et sentään ole teholla.” , avopuoliso tokaisee. Tajuan, miten oikeassa hän on. Miten voinkin ajatella näin tyhmästi.

23.12 keskiviikko

Blaah blaah blaah.

Päivää rytmittävät syöminen, päiväunet ja D-playn sarjat.

Lihaksia särkee ja nenä vuotaa vähän.

Seison illalla päälläni eteisen seinää vasten. En edes muista, milloin olen tehnyt niin edellisen kerran. Onnistuminen saa minut nauramaan hervottomasti. Toinen kissa näyttää järkyttyneeltä omituisen käyttäytymiseni takia.

Tekee mieli viiniä. Woltista saa tilattua kaikkea muuta, mutta ei alkoholia. Jopa dildoja voisi tilata Woltin kautta Keltaisesta ruususta karanteenia viihdyttämään. Onneksi naapuri jeesaa ja viinitoimitus ilmestyy oveni taakse. Mieliala kohoaa välittömästi. 

24.12 torstai

Nukumme melko pitkään. Alan katsoa Joulupukin Kuumaa linjaa, koska lapsettaa. Kun juniori herää, hän jakaa kuusen alla olevat lahjat. Tehdään Tortilloja jouluateriaksi. Ilmassa ei todellakaan ole perhejuhlan tuntua. Oudoin joulu ikinä.

25.12 perjantai

Olen päivittänyt instagramiin päivieni kulusta. Olen saanut lukuisia viestejä eri ihmisiltä ympäri maailman. Monissa viesteissä kysellään oireista ja voinnista. Toiset kertovat omasta sairastumisestaan ja parantumisesta. Tämä korona on ihan älytön juttu. Se pitkälti eristää kansat toisistaan ja samalla yhdistää niitä. Me kaikki ollaan samassa veneessä ja käydään läpi näitä samoja juttuja

26.12 lauantai

Vaikka tiedän, että mulla on vielä ainoastaan kaksi päivää aikaa kotona, masentaa tosi paljon. Katselen ikkunasta ohi kulkevia ihmisiä, iloisia pariskuntia käsi kädessä ja koiranulkoiluttajia. Alan ymmärtää niitä vanhuksia, jotka ovat kotiensa vankeina sairauksien ja liikuntakyvyn heikkenemisen takia. Ei mikään ihme, jos he masentuvat.

27.12 sunnuntai

Aamupäivällä tulee puhelu työterveydestä. Terveydenhoitaja kyselee oireistani. Hän toteaa puhelun lopuksi eristykseni loppuvan tähän päivään. Varmistan vielä, että olen vapaa liikkumaan seuraavana päivänä. Saan myöntävän vastauksen. Minun kerrotaan nykytiedon valossa olevan immuuni koronalle seuraavat kuusi kuukautta. Hoitaja sanoo myös, ettei sitten kannata mennä koronatestiin muutamaan viikkoon. Se voi näkyä positiivisena vielä pitkään, vaikka ei ole enää tartuttava. 

Menen aikaisin sänkyyn, että seuraava päivä tulisi nopeammin. Uni ei tule. Päässä pyörii tuhat ja yksi enemmän ja vähemmän tärkeää asiaa. Vilkaisen viimeisen kerran kelloa joskus kahden aikaan aamuyöstä.

 

28.12 maanantai

Koska viime yö meni pipariksi, herään vasta klo 10 aikaan. Ensimmäisenä käyn kävelyllä ulkona. Se tuntuu ihan tajuttoman hyvältä, kun saa vaan kävellä ja haistella kirpeää talvi-ilmaa.  Kävelen aamupäivällä enemmän kuin edellisen viikon aikana yhteensä. Iltapäivällä teen toisen lenkin. Tuntuu, että osaan arvostaa enemmän vapauttani, kun olen sen pieneksi hetkeksi menettänyt.

Ps. Kannattaa myös lukea englanninkielinen postaukseni huhtikuun alusta, jossa 12 ihmistä kaikilta mantereilta kertoivat senhetkisistä fiiliksistään koronasta: COVID-19: experiences from around the world