Fagradalsfjall -tulivuori ja Reykjanesin kierros

 

Snorklauksen lisäksi parasta Islannissa oli todistaa omin silmin tulivuorenpurkausta. Fagradalsfjall -tulivuoren luona lisääntyvät maanjäristykset alkoivat helmikuun lopulla. Itse purkaus alkoi 19.3 ja on kestänyt tähän päivään asti. Välillä siinä on ollut taukoja ja sen luultiin jo loppuvankin, kunnes se jatkui taas. Kukaan ei tiedä loppuuko purkaus huomenna vai vuosien päästä. Aika näyttää.

Kaikki paikalliset, joiden kanssa keskustelin matkani aikana, olivat kiitollisia purkauksesta. Se oli alkanut tuoda takaisin turisteja maahan. Jotkut kuulema lensivät Islantiin vain katsomaan purkausta ja lähtivät sitten takaisin, mistä olivat tulleet. Fagradalsfjall'in purkaus oli valo pitkän pimeän tunnelin päässä. Sen ansiosta turismin parissa työskentelevät olivat saaneet palata taas töihin.

Kävin tulivuorella osana Reykjanesin niemimaan kierrosta. Paraatipaikalle vaeltaminen kesti reilun tunnin, jonka aikana sää vaihteli auringonpaisteesta, sateeseen ja raekuuroon. Muut ryhmästäni olivat varttuneempia 60-70 -vuotiaita. Opas luonnollisesti kulki heidän mukanaan. Itse jätin muun ryhmän nopeasti kauas taakseni. Reitti oli aika helppokulkuista lukuun ottamatta viimeistä nousua kivikkoisessa rinteessä.  

Ympäröivä laakso oli täyttynyt laavalla. Se oli kauniin musta ja höyryävä. Joistain raoista saattoi nähdä alla hehkuvan laavan. Ylhäälle päästyäni oli vielä sata metriä kävelyä jyrkänteen reunalle, jossa seisoi ihmisiä tuijottamassa edessä olevaa hiljaista tulivuorta. Aloin tuijottaa sitä kännykkäkamera valmiustilassa. Pian laavaa alkoi valua ensin vuoren sivusta ja sitten sisältä syösten sitä parhaimmillaan ehkä kymmenen metrin korkeuteen. Kirkkaanoranssi laava näytti absurdilta. Tämä oli sellaisia harvinaisia hetkiä, joita en ikinä ollut uskonut näkeväni. 

Jos olisin ollut paikalla kaksi päivää aikaisemmin, olisin päässyt tulivuoren edessä olevan mäen päälle. Nyt laava oli alkanut kiertää mäkeä niin että sinne kiipeäminen ei ollut turvallista, koska olisi voinut jäädä saarroksiin. 

Olin katsellut pitkään tulivuorta ja tajusin, ettei muuta ryhmää näy eikä kuulu. Ylhäällä oli kova tuuli ja vaikka minulla oli hyvin vaatteita päällä, aloin jäätyä paikallaan seisoskelusta. Lähdin takaisin päin sinne, mistä olin tullut. Ennen kivikkoista alamäkeä vilkaisin viimeisen kerran tulivuorta. Löysin sitten muun ryhmän, joka oli juuri päässyt ylös. Opas antoi minulle auton avaimen ja kävelin yksin autolle.

Jos Fagradalsfjall vielä purkautuu, kun sinä menet Islantiin, kannattaa ottaa se ohjelmaksi reissun alkuun. Toisina päivinä reitit paraatipaikoille suljetaan, jos on liian huono sää tai tuulee väärästä suunnasta. Tuuli voi kuljettaa tulivuoren myrkkykaasut hengitysteihin ja ihminen kupsahtaa maahan ennen kuin edes tajuaa, mitä on tapahtunut.

Silta mannerten välillä

Silfran lisäksi erkanevien mannerlaattojen väliin pääsee Reykjanesin niemimaalla. Tämä on ainoa paikka, jossa mannerlaatat ovat näkyvissä. Niiden yli on rakennettu silta, joka symboloi Euroopan ja Pohjois-Amerikan välistä yhteyttä. 

Great Auk Memorial

Kuvanveistäjä Todd McGrain tekee muistomerkkejä linnuista, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon nykyaikana. Valmis teos viedään paikkaan, jossa kyseisellä linnulla on ollut historiallista merkitystä. Isoruokki eli Euroopan rannikolla, Islannissa, Grönlannissa ja itäisessä Pohjois-Amerikassa. Se tunnettiin hyvänä uimarina, joka pystyi sukeltamaan todella syvälle. 1800 luvulla viimeiset isoruokit löysivät turvasataman syrjäiseltä saarelta, aivan Islannin rannikolta. Kun tulivuorenpurkaus imaisi saaren mereen, viimeiset yksilöt tulivat Eldeyn saarelle, joka näkyy tämän muistomerkin luota. Viimeinen dokumentoitu isoruokki -pari tapettiin saarella 1844. 

Olin vaikuttunut siitä, miten McGrain haluaa varmistaa, että kadonneet lajit eivät unohdu. Lisäksi tämä paikka oli kaunis. Vieressä voimakas Atlantin valtameri pauhasi ja aallot hakkasivat rantakiviin ja kalliohin. 

Gunnuhverin geoterminen alue

Jos Islannissa jokin on halvempaa kuin muualla, se on sähkö ja lämmitys, joka on täysin ekologista ja tulee maan alta. Kävimme Gunnuhverin geotermisellä alueella ihmettelemässä kuumia lähteitä, muta-altaita ja maahan revenneitä aukkoja, joista kuuma höyry nousi ylös. Alue oli nimetty kummituksen mukaan. Se oli aidattu ja täällä oli selkeät reitit, joita pitkin sai kulkea. Välillä alue oli ollut suljettuna turisteilta, kun se oli aktiivisimmillaan. Kuumaa savea oli voinut lentää jopa neljän metrin korkeuteen. Silloin ihmiset ajattelivat, Että Gunna -kummitus yritti paeta. Tämä liittyi paikalliseen kansantaruun, jonka voit halutessasi lukea alla olevasta linkistä.

Kierroksen kruunasi pysähtyminen paikallisella huoltsikalla, josta sai superhyvät fish&chips'it. Matkalla takaisin Reykjavikiin, olin pyörällä päästäni. Ihmeellinen Islanti. Tästä pienestä saaresta juttua riittää. Minullakin vielä muutaman postauksen verran. 

Linkit ja vinkit:

- Snorklausta mannerlaattojen välissä

- The angry ghost at Gunnuhver mudpool