Istanbulin päiväkirjat 1/2






Ensimmäinen aamu Istanbulissa. Hotellista oli lähdössä porukkaa turkkilaiselle aamiaiselle jonnekin kauemmas. Kaikki olivat nukkuneet pitkään ja alkoi olla oikeastaan lounasaika. Menin edeltä marokkolaisen Abdulin kanssa. Minun piti ostaa matkakortti ja liittää siihen netissä oma HES-koodi. 

Tämän sain jo Suomessa, kun täytin pakollisen maahantulo -kaavakkeen 72 tuntia ennen lähtöä. Koodia kysyttiin myös check-in'issä. Yhdeltä turkkilaiselta mieheltä, jolla oli vaihto Helsingissä, evättiin pääsy koneeseen. Hän hoki olevansa Turkin kansalainen, mutta se ei auttanut. Kaikilla piti olla HES-koodi lentokenttävirkailija selitti kiihtyneelle miehelle.

Kun sain matkakortin, rekisteröin sen mukavan kioskisedän pädillä. Jostain syystä en päässyt puhelimellani rekisteröintisivulle. Sitten mentiin lähimmälle, Sultanahmetin ratikkapysäkille. Siellä pystyi lataamaan korttiin rahaa.

Hypättiin raitiovaunuun ja ajettiin sillä aika pitkälle, päätepysäkille asti. Jatkettiin kävellen samaa tietä eteenpäin. Ohitimme Dolmabahcen palatsin. Merkitsin sen Maps Me -karttaani, että löytäisin sinne uudelleen. Jossain vaiheessa vaihdoimme tien puolta. Monen mutkan jälkeen löysimme pienen kadun, joka oli täynnä ravintoloita. Valitsimme yhden ja tilasimme turkkilaisen aamupalan. Se oli isoin kolmesta vaihtoehdosta. Teetä kaadettiin kuppeihin lisää sitä mukaa, mitä ehdimme tyhjentää edelliset. Muu hostellin porukka pääsi paikalle, kun olimme syöneet jo tovin. Ai että mikä ihana startti turkkilainen aamiainen oli.

Visiitti Aasian puolelle







Luulen, että se lähiö, jossa söimme oli Türkali. Se oli Besiktas'in lauttarantaa lähellä. Sieltä piti lähteä Istanbulin Aasian puoleiselle alueelle seikkailemaan. Sen erottaa Euroopan puoleisesta osasta Bosporinsalmi, ainoa reitti Välimeren ja Mustanmeren välillä. Ympäri vuorokauden sen läpi kulki hirveän paljon rahtilaivoja. 

En tiennyt, mitä nähtävyyksiä Aasian puolella oli. Kauniita moskeijoita nyt ainakin. Minulle riitti niiden ihailu ulkoa päin. Kuljimme Üsküdarista länteen rantoja pitkin. Tarkkailin paikallisia kalastajia, joita seisoskeli pitkin rantaa. Heidän lähettyvillä oli kissoja siinä toivossa, jos itsekin saisivat kalansaaliista osansa. Kyllä niille pikkusinttejä heiteltiin. 

Matkaan tarttui pahvimukillinen vahvaa kahvia jostain kadun varren kojusta. Rantabulevardilla käveli iso hääseurue menossa ehkä juhlapaikalle tai valokuvia ottamaan. Morsiamen  puvun laahus oli niin iso, että kahden piti sitä kantaa. Sukulaisia pyöri stressaantuneen näköisen nuoren naisen ympärillä. Jännittävä päivä.

Ohitimme Neitsyttornin eli Maiden's towerin, joka sijaitsi pienellä saarekkeella. Torni oli vuosisatojen aikana toiminut niin kauppiaiden veronkeräyskeskuksena, puolustusvoimien käytössä kuin majakkanakin. 1830 koleraepidemian aikana paikka oli karanteenisairaala ja radioasema. Nykyään sinne veti paljon turisteja ilmainen museo sekä ravintola, joka tarjoili paikallisia ruokia. 

Pitkin rantaa näkyi hirveän paljon kissoja. Niille oli jopa rakennettu pikku koppeja, joiden vieressä saattoi olla kipoissa ruokaa ja vettä. Yllättävää kyllä ja kissojen suuresta määrästä huolimatta en nähnyt montaa sairasta kissaa Istanbulissa. Olin nähnyt joskus Yle Areenasta dokumenttielokuvan Istanbulin kissat (Kedi). Se oli tehnyt vaikutuksen. 

Tokihan sitä haluaisi, että jokaisella kissalla olisi oma koti. Tuntui, että näistä Istanbulin kulkukissoista huolehdittiin jollain tasolla. Se kuulemma johtui siitä, että oltiin muslimienemmistöisessä maassa. Islamin uskossa kissoja pidettiin puhtaina eläiminä. Profeetta Muhammadin kerrotaan tunteneen kissoja kohtaan kiintymystä.  Ne olivat olleet myös suojelijoita, jotka pitivät kirjastojen kirjat turvassa hiiriltä ja estivät aikoinaan ruttoa levittäviä rottia aiheuttamasta isompia tuhoja.
Kissoista huolehtiminen oli muslimeille tärkeä asia.
 





Palasimme Haremista lautalla Sirkeciiin. Siitä ei ollut montaa ratikkapysäkkiä takaisin Sultanahmetin alueelle. Turistien kimpussa olevat kauppiaat olivat kadonneet Sinisen moskeijan ja Hagia Sofian väliseltä puistoalueelta, koska aurinko oli laskemassa. Palasimme hostellille ja pääsin privaattihuoneeseen, jonka olin alunperin itselleni varannut. 

Menin yläkerran baarin kattoterassille ja tilasin lasin valkoviiniä. Maisema Bosporinsalmelle alkoi hämärtyä. Taustamusiikki sekoittui läheisen moskeijan rukouskutsun ääneen. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että illasta tulisi pitkä. Hostelli oli täynnä ihania ihmisiä ympäri maailman. Ja suurin osa oli soolomatkalla. Ikäjakauma oli 20-60+ (?) vuotta. Se ylin ikä oli villi veikkaus,  koska amerikkalainen reppureissaaja Steve oli ainoa porukasta, joka ei ikinä halunnut sanoa ikäänsä. Mutta sillä ei ollut merkitystä. Olimme joukko matkailua rakastavia ihmisiä, jotka Cheers Vintage hostel oli ajanut yhteen. 

Kommentit

  1. Muistan itsekin ihmetelleen kuinka paljon kissoja Istanbulissa oikeastaan on. No illalla sen sitten tajusi kun näki rottien invaasion kaduilla. Välillä kaupungilla kävellessä ne myyjät alkoivat käymään hermoon - vaikka en sanonut mitään, niin jotenkin ne hoki "Suomi, Suomi - osta nahkatakki". Eikä mulla ollut mitään "Suomi" paitaa yms edes päällä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah. Mua luultiin venäläiseksi tai saksalaiseksi usein. 😊
      En nähnyt ainuttakaan rottaa onneksi. Kiitos kissoille.

      Poista
  2. Heh, kuinka ollakaan, niin katse kiinnittyi tässä postauksessa juuri kissakuviin :D Kivasti kirjoitettu "päiväkirjapostaus" - mainio kurkkaus Istanbuliin täältä kotisohvalta käsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaan mielellään kissoja sekä vuohia / kilejä ihan missä vaan. Ne on vaan niin söpöjä.

      Poista
  3. Alkoi kiinnostamaan mainitsemasi Ylen dokumentti Istanbulin kissoista. Kissoja on varmasti valtaisa määrä, jos ne ovat kulkukissoja ja pääsevät siten lisääntymään vapaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulun hostellin työntekijöiltä, että niitä kaupungin toimesta rokotetaan ja steriloidaan. Esim kulkukoirilla huomas korvassa sellaisen muoviläpyskän siitä merkiksi.

      Poista
  4. Dolmabach on kyllä vaikuttava - varmaan siis palasit sinne :-) Aasian puolella kävimme aikoinaan Beylerbeyin kesäpalatsissa, joka sekin oli kyllä ihan näkemisen arvoinen.

    VastaaPoista
  5. Kissoihin ja koiriin kiinnittyy minunkin huomiona matkoilla. Hyvä, että niistä huolehditaan! Istanbulissa olen käynyt kerran, interraililla vuonna 1980! Silloinkin vain päiväkahvin verran. Ehkä olisi syytä käydä uudelleen :)

    VastaaPoista
  6. Istanbul kiinnostaa. Mutta sitten välillä Pohdin, mitä nähtävää siellä on. Tilanne ainakin on kai parempi kuin jokunen vuosi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu mitä hakee matkoiltaan. On siellä paljon nähtävää: palatseja, moskeijoita, museoita. En tiedä, mihin tilanteeseen vertaat nykytilannetta.

      Poista
  7. Pidin kyllä kovasti Istanbulista enkä muista myyjien olleen mitenkään päällekäyviä. Käväisin myös lautalla Aasian puolella. Hyvä asia mikäli kissoista huolehditaan ja niiden lisääntymistä yritetään jollain lailla rajoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, että sinulle jäi parempi kuva myyjistä. Kyllä minäkin kaupungista pidin.

      Poista

Lähetä kommentti