Moshi, lähtöportti Kilimanjaron vaellukselle

KLM'n kone alkoi laskeutua määränpäähänsä Kilimanjaron lentokentälle illalla klo 9 jälkeen. Näytti, että saapuisimme pimeälle pellolle. Mutta vähän ennen kuin laskutelineet osuivat maahan, erotin ikkunasta valot, jotka reunustivat kentän ainoaa kiitorataa. Matkustajat ohjattiin terminaalin edessä kahteen eri jonoon riippuen siitä, mikä passi oli kädessä. EU'n kansalaiset menivät yhteen jonoon ja muut toiseen. Ennakkoon oli tiedossa, että kentällä tehtäisiin 10 dollarin pika -koronatesti. Se koskikin vain joitain maita, joissa oli sillä hetkellä huono tilanne tartuntojen suhteen. Mies pienessä kopissa tarkisti PCR-testini sekä Public health surveillance -kaavakkeen. Siitä pääsin suoraan passin tarkastukseen. Viisumin olin hankkinut netissä etukäteen ja päätös sen hyväksymisestä oli tipahtanut meiliin viikossa. Eipähän tarvinnut jäädä nyt erikseen jonottamaan viisumiluukulle. 

Kandoo adventures -firman Emmanuel odotti minua sovitussa paikassa kylttinsä kanssa. Vedin keuhkoihini pölyistä, lämmintä, kosteaa Tansanian ilmaa. Tuntui ihanalta palata Afrikkaan. Pitkä Suomen talvi saa mielen vähän alakuloiseksi. Tämä oli viides vuosi yhteen putkeen, kun pääsin pakenemaan talvea lämpimään pariksi viikoksi. 

Ajomatka Moshiin kesti noin tunnin. Kauppapaikoilla kuhina oli hiljentynyt. Pienissä baareissa musiikki soi tosi lujalla. Ihmisiä oli kokoontuneina eri paikoissa rupattelemaan ja viettämään aikaa yhdessä. Ohitimme muutaman tarkistuspisteen. Poliisit pysäyttivät kaikki autot. He kuulemma etsivät pääasiassa salakuljettajia. Lähellä oli Kenian raja ja laittoman tavaran kuljetus houkutteli monia, jotka kamppailivat toimeentulonsa kanssa.

Pieni Moshin kaupunki oli tunnettu kahviplantaaseistaan sekä erityisesti siitä, että täältä lähdettiin Kilimanjaron vaelluksille. Turismi oli tuonut alueelle kasvua ja vaurautta. Kuka ulkomaalainen tästä paikasta muka tietäisi, jos ei olisi Afrikan korkein vuori vieressä.

Majapaikkani, Bristol Cottages, oli keskellä kaupunkia aidatulla alueella. Lähellä olevan yökerhon äänet ja musiikki kantautuivat tänne, mutta minua se ei häirinnyt. Ei edes yöllä, kun piti alkaa nukkumaan. Minulla oli koko lauantai aikaa täällä, sillä vaellukseni alkaisi vasta sunnuntaina. Olin bookannut itselleni kaupunkikierroksen, johon kuului vierailu vesiputoukselle ja kahviplantaasille sekä lounas.

Ajomatka Materunin vesiputoukselle oli pitkä. Kilimanjarosta en ollut nähnyt vielä vilaustakaan, sillä se oli pilvien ympäröimä. Parkkipaikalta oli noin puolen tunnin kävely mutkittelevaa polkua pitkin alas putoksen juurelle. Sain kävelykepin tueksi ja se oli todella tarpeen. Sateella polku tulee mutaiseksi ja liukkaaksi. Edellisenä päivänä oli kai satanut, koska muutamia lammikoita oli matkan varrella.  Oli tosi kuuma päivä. Alhaalla tuntui mukavalta, kun kylmät vesipisarat lensivät putouksesta ja raikas tuuli viilensi ihoa. Harmi, kun uikkarit jäivät hotellille. Täällä olisi voinut uida tai ainakin kastautua. Oli niin matalaa, että vastarannalle pystyi kävelemään. Siellä olikin iso perhe grillaamassa ja viettämässä aikaa. Oppaani kävi heidän luonaan ja toi minulle kohta lautasen, missä oli keitettyä banaania lihaliemessä. Jotain samantyyppistä olin maistunut Ruandassa edellisenä vuonna. Se maistui kyllä enemmän perunalle, jossa oli tuhdimpi koostumus. Banaanin makeudesta ei ollut tietoakaan. 

Tykkäsin enemmän paluumatkasta, kun sai kiivetä ylämäkeen. Ihan erilaista tarpoa siinä kuumuudessa kuin muutamaa viikkoa aiemmin Malminkartanon jättärillä talvivarusteissa. Jalat tuntuivat vahvoilta ja olin ylpeä itsestäni, kun en ollut edes erityisen hengästynyt ylhäällä. Parkkipaikalla oli nuori mies kameleontin kanssa. Siitä sai ottaa kuvia tippiä vastaan. Tansanian tippauskulttuuri oli tiedossa ja minulla olikin paljon dollarin seteleitä mukana. Kameleontti piti hassun sähisevää ääntä. Ihan niin kuin Game of Thrones -sarjan lohikäärmeet pieninä. 

Kahviplantaasi oli lähellä. Liityin kolmen muun turistin seurueeseen. Saimme kuulla Chagga - ja Maasai -heimojen historiasta tällä alueella. Näimme heidän perinteisiä asumuksiaan, joista osa oli kaivettu maan sisään. Kiinnostavinta oli valmistaa kahvia perinteisesti. 

Aluksi valkeita kahvinpapuja hakattiin nuijalla isossa puuastiassa, joka muistutti kiulua. Se irrotti kuoret, jotka saatiin siivilällä erilleen pavuista. Sitten papuja paahdettiin ja hakattiin vielä uudemman kerran. Tuloksena oli tuore, ruskea kahvijauhe. Sitä keiteltiin viitisen minuuttia pannussa nuotiolla. Siitä ei kahvi tuoreemmaksi mene. Se oli tajuttoman hyvää. Ja sitä osasi arvostaa tuhannesti enemmän, kun oli osallistunut sen valmistamiseen, jossa oli monta vaihetta ja paljon vaivaa. Tällainen kunnon kahvi oli kuulemma Tansaniassa kalliimpaa. Oli yleisempää juoda murukahvia. 

Kierros plantaasilla huipentui buffet -lounaaseen. Se jäi parhaimmaksi ruokakokemukseksi koko kahden viikon reissulta. En edes tiedä, mitä kaikkea söin. Tarjolla oli erilaisia riisejä ja ugalia, joka oli maissijauhoista tehtyä puuroa. Niiden lisäksi söimme grillattua kalaa ja kanaa, lihakastikkeita ja jotain vihannessekoituksia. Jälkiruokana tuoreita hedelmiä suoraan läheisistä puista poimittuina. 

Paluumatkalla kävimme taidegalleriassa ja matkamuistomyymälässä. Mukaan tarttui vain uusi mekko. Mutta jos minulla joskus olisi hirveästi rahaa ja oma iso piha, haluaisin sinne jättimäisen kirahvin. Ne nyt vaan on niin älyttömän hauskan näköisiä.

Illalla istuskelin pitkään terassilla huoneeni ulkopuolella. Söin hotellin ravintolassa pitkän kaavan mukaan, sillä kehoni tarvitsi energiaa tulevaan. Laitoin erilleen tavarat, mitä tarvitsisin vaellukselle ja ne, mitkä jäisivät tänne säilöön sen ajaksi. Tuleva viikko jännitti. Olin lähdössä huiputtamaan Afrikan korkeinta vuorta.

Linkkejä ja vinkkejä:

- Kylmästä lämpimään -projekti vol 5 vie minut taas Afrikkaan

- Kandoo adventures

- Bristol Cottages