8 päivää Syyriassa

Lokakuun alussa kiersin 8 päivää ympäri Syyriaa pienryhmän kanssa. Matkan järjesti Against the compass -blogia kirjoittava Joan Torres. Hän on tunnettu matkoistaan ei niin perinteisiin kohteisiin.

Olin löytänyt blogin vuosia sitten, kun aloin ottamaan selvää Irakin Kurdistaniin matkustamisesta. Olikin hauska sattuma törmätä Joaniin Erbilissä viime vuoden syksyllä. Jos hänen blogi on jotain opettanut niin se on jäänyt erityisesti mieleen, miten asiat ympäri maailman eivät ole niin mustavalkoisia. Ja mahdottomaltakin tuntuviin kohteisiin voi matkustaa. Toki pitää tehdä taustatyötä ja nähdä ehkä vähän vaivaakin. 

Ulkoministeriön Syyrian matkustustiedote käskee välttämään kaikkea matkustamista maahan. En kehoita ketään toimimaan matkustustiedotteiden vastaisesti, vaikka itse niin tein. Tiedostin riskit ja olin selvillä maan poliittisesta, monimutkaisesta tilanteesta.

Tässä reissussa on ollut niin paljon sulateltavaa monessa mielessä, joten olen jättänyt blogin kirjoittamisen taka-alalle. Nyt on hyvä aika palata lokakuun alkuun ja matkaan, josta tuli yksi ikimuistoisimmista.

Olin saanut keväällä kutsun ystävän häihin Mallorcalle. Se sattui syksyn lomani loppuun ja mietin, mitä tekisin ennen häitä. Kuin tilauksesta Joan ilmoitti Syyrian kiertomatkasta, joka sattui juuri lomani alkuun. En miettinyt minuuttia pidempään vaan ilmoittauduin heti. Tiesin, että hänen järjestämät matkat myydään nopeasti loppuun. Joan vastasi pian meilillä. Olin mukana. Voi sitä ilon päivää. Olin haaveillut Syyriaan matkustamisesta pitkään.

Maksoin matkasta heti 500€ ja myöhemmin kuukausi ennen matkaa loput 990€. Ennakkomaksusta iso osa meni turvallisuusselvitykseen, joka piti olla tehtynä, että sai viisumin rajalla. Siinä haluttiin vain passin tiedot, ammatti ja joku todistus, mitä työtä teki. Otin valokuvan Helsingin kaupungin henkilöstökortin molemmista puolista sekä passin etusivusta. Syyrian hallitusta kiinnosti vain, etten ollut USAsta enkä toimittaja. 

Vähän ennen matkaa Joan teki Whatsapp -ryhmän meidän 12 hengen reissuporukasta. Suuri osa oli ympäri Eurooppaa, pari Kanadasta ja yksi Venezuelasta, mutta asui Dubaissa. Myös toinen nainen Suomesta oli ryhmässä. Se oli hauska yllätys. 

Syyrian kiertomatka lähti Beirutista ja loppui sinne. Whatsapp -ryhmässä keskustelut olivat aktiivisia ennen H-hetkeä. Moni tuli Libanoniin paljon aiemmin ja kyseli reissuseuraa sekä tietoja, missä hotellissa kukin yöpyisi. Itse tulin kaupunkiin päivää ennen lähtöä ja hotellini oli Hamra Urban Gardens. Ensimmäiseksi illaksi oli sovittu treffit ryhmämme kanssa hotellin kattoterassille. Tapasin osan porukasta jo ennen sitä ja käytiin yhdessä illallisella. 

Matka alkaa

Aamupalan jälkeen hotellin aulassa oli matkanjärjestäjämme Joan ja joukkio odottavaisen innostuneita reissaajia valmiina lähtöön. Kuskimme Isam tuli hotellin eteen tyylikkäällä pikkubussilla. Kävimme noukkimassa muut ryhmäläiset eri hotelleista. Pysähdyimme Beirutissa valuutanvaihtopaikkaan vaihtamaan eurot tai dollarit Syyrian puntiin. Vaihdoin itse 200€ ja sain pienen muovikassillisen seteleitä tilalle. Ne olivat sadan kappaleen pinoissa kuminauhoilla sidottuina. Setelit oli viisisatasia, tonneja ja kaksitonnisia. Matkani aikana 4000 Syyrian puntaa oli noin 1€. Tänään 2500 SYP on noin 1€. Ennen kriisiä 50SYP oli noin 1€.

Against the Compass Joan Torres päivittää Syyrian blogiaan jatkuvasti 

eli ajankohtaiset valuutta - ja muut tiedot löytyvät sieltä.

Libanonin puolella muodollisuudet menivät sulavasti tunnissa. Sitten jatkoimme muutaman kilometrin pitkin no-mans-landia ja saavuimme Syyrian  raja-asemalle. Kaikista meistä piti olla samalla paperilla nimi, ammatti ja edellinen maa, jossa olimme olleet ennen Libanonia arabian kielellä. Kuski Isam puhui arabiaa, mutta ei juurikaan englantia. Joukossamme sattui olemaan Julie Luxemburgista. Hän osasi seitsemää eri kieltä, joista yksi oli arabia. Mikä onni, että hän oli matkassamme. Isam kirjoitti kaikki pyydetyt tiedot. Julie saneli, mitä hänen piti kirjoittaa. Maksoimme viisumit. Eu -passilla se oli 72$, mutta minulla oli euroja ja maksoin vain 65€. Sitten tullivirkailija vaati, että oppaamme piti tulla hakemaan meitä. Joan soitti Damascukseen Ramille. Noin tunnin päästä hän oli paikalla ja matka sai jatkua. Olimme olleet Syyrian raja-asemalla ehkä 2 tuntia, ehkä vähän enemmän. Hyvässä seurassa aika menetti merkityksensä.

Matkalla kohti Damascusta ihmettelin asfalttitien hyvää kuntoa. Oli uskomatonta olla Syyriassa.

Pysähdyimme Bab Touman aukiolle. Hotellimme sijaitsi vanhassa kaupungissa, jonka tiet olivat kapeita. Hotellin henkilökuntaa oli vastassa. He laittoivat matkalaukkumme isoihin, vedettäviin kärryiin ja sitoivat ne niihin kiinni. Lähdimme kävelemään kohti majapaikkaamme, Dar Al Mamlouka -hotellia, joka tuli olemaan kiintokohtamme yli puolet reissustamme.

Dar Al Mamlouka

Hotelliin mentiin pieneltä sivukujalta. Rakennus oli vanha arabialainen talo, joka oli ennen kuulunut rikkaalle perheelle. Sisäpiha oli häikäisevän kaunis. Tuijottelin ympärilleni ihaillen huonekaluja ja lamppuja, laattoja katossa ja seinissä. Sain kämppäkaveriksi toisen suomalaisen, Biancan. Veimme tavarat huoneeseen ja sitten oli vähän aikaa virkistäytyä. Kello oli 4 iltapäivällä paikallista aikaa. Ensimmäisenä lähdimme myöhäiselle lounaalle. 

Reissun hintaan (1490€) kuului turvallisuusselvitys, 7 yötä hotelleissa jaetussa kahden hengen huoneessa, aamiainen, lounas, autokyydit sekä matkanjärjestäjä Joanin palkkio, kuski Isamin ja paikallisen oppaan, Ramin palkka + pääsymaksut eri historiallisiin paikkoihin, missä tulisimme matkan aikana käymään. Halutessaan ja lisämaksusta olisi saanut privaattihuoneen. Alkoholi ja limut piti maksaa itse.

Menimme syömään hotellin viereiseen ravintolaan, jossa oli juhlat käynnissä. Musiikki kuului ulko-ovelle asti. Siellä oli parhaillaan pienen pojan kastajaistilaisuus. Ihmiset söivät, joivat ja tanssivat. Musiikki soi kovaa. Poikakin oli varmaan jo vuoden ikäinen. Selkeästi täällä kastajaisia ei pidetä lapsen ollessa vauva niin kuin Suomessa yleensä. 

Meillä oli oma iso pöytä ravintolan yhdessä päädyssä. Tilasin paikallisen Afamia -oluen. Ruuat oli tilattu meidän puolesta. Niitä odotellessamme katselimme viereisiä juhlia. Welcome to Syria.

Oli niin nälkä, että ruuat jäivät kuvaamatta. Pöytään tuli paljon paikallista, litteää leipää, hummusta, salaatteja, joiden ainesosat oli pilkottu tosi pieniksi. Sen lisäksi tarjolla oli eri kastikkeita kanasta ja kasviksista sekä riisiä. Söin ihan liikaa ja kaikki oli hyvää. Joukossamme oli yksi vegaani ja toinen, joka ei syönyt maitotuotteita. Kukaan ei jäänyt nälkäiseksi.

St Ananias house

Ruuan jälkeen lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin. Pysähdyimme ensimmäisenä Pyhimys Anania'n talolle, jonka kellarissa oli kirkko. Historiankirjojen mukaan Ananias kastoi Saulin. Hänet tunnetaan raamatussa apostoli Paavalina. Kirkon sisäänkäyntiä entisöitiin parhaillaan. Syyrian kriisin aikana Damascuksen vanha kaupunki ei koskaan ollut kärsinyt pahoja vahinkoja. Hetkittäin oli hankala kuvitella kulkevansa sodan runteleman maan kaduilla.

Aurinko alkoi laskea hiljalleen. Meillä oli vielä sovittua ohjelmaa. Ennen matkaa olimme saaneet viestin WhatsApp -ryhmään, että tänään paikallisessa ravintolassa olisi konsertti. Pieni bändi soittaisi ja laulaisi syyrialaista musiikkia. Liput piti varata etukäteen ja ne maksoivat noin 7€ henkilöltä. Kaikki olivat innostuneet ajatuksesta. 

Saavuimme paikalle Abou al Zulof'iin juuri sopivasti ottamaan vastaan auringonlaskun kattoterassilla. Kadun hälinästä päätellen tuntui, että Damascus oli vasta heräämässä eloon. Päivällä oli ollut yli 26 astetta lämmintä. Nyt oli hieman vähemmän. Ilmasto oli miellyttävä. Joimme pari drinkkiä maisemia ihastellen. Lasi viiniä maksoi noin 5€ , olut noin 3€.

Paikan omisti ehkä 4-kymppinen mies, taiteilija, rikkaan perheen jälkikasvu. Hänen teoksiaan oli seinillä ympäriinsä. Yhdessä huoneessa oli kirjoja eri pinoissa laitettuna selkeästi tarkoin harkittuun järjestykseen. Huomioni kiinnittyi sanoihin WOMEN ja TRAVEL. 

Siirryimme viereiseen huoneeseen, jossa bändi viritteli soittimiaan pienellä lavalla. Laulaja oli taivaallisen kaunis nainen, joka esitti niin syyrialaisia kuin tunnettuja ulkomaisia hittejä. Näimme myös paikan omistajan, boheemin pitkätukkaisen hahmon, joka otti keikan videolle ja puuhasteli ympäriinsä johtojen ja muiden pikkujuttujen parissa.

Keikka oli ihana ja laulajan ääni tajuttoman kaunis. Huh, mikä ensimmäinen päivä. 

Lähdimme vielä jatkoille Tiki Tiki baariin. Oli todella vilkas perjantai-ilta. Autoja mateli ruuhkaksi asti pitkin yksisuuntaisia katuja. Tunsin olevani maksimekossani ylipukeutunut. Vastaan käveli seurueita, joiden naiset olivat hienosti meikattuja ja upeissa, hyvin länsimaalaisissa vaatteissa. Näkemäni perusteella saatoin kuvitella itseni johonkin Etelä-Euroopan kaupunkiin enkä Lähi-Itään, Syyriaan.

Muut lähtivät sitten nukkumaan. Joukon vanhukset (lue: nelikymppiset) eli minä ja Jay jäätiin juttelemaan vähäksi aikaa. Matkalla hotelliin bongattiin vielä yksi kattoterassi, jossa käytiin ottamassa illan viimeiset viinit. Oltiin hotellilla yhden aikaan. Bianca oli jättänyt meidän huoneen oven auki. Naaman ja hampaiden pesun jälkeen kömmin sänkyyn ja nukahdin heti.

to be continued...

Linkkejä ja vinkkejä:

- Syyrian stoorit videoklippeineen löytyvät Instagram -profiilini kohokohdista

 → siniaroundtheworld

- Suosikki matkablogini ja Syyrian matkan järjestäjä →Against the Compass

- How to travel to Syria 2022