Ihan turistina Pietarissa

Kolmessa päivässä ei ehdi suurkaupungista nähdä kaikkea, mitä tahtoisi. Se aika riittää kuitenkin pintapuoliseen tutustumiseen ja muutamiin perusnähtävyyksiin. Siinä ajassa ehtii muodostaa mielipiteen, pitääkö kaupungista vai ei. Minun Pietarin visiittini oli ilman puolesta vetinen ja harmaa, jos ei lasketa ensimmäistä iltaa, kun satoi lunta. Sää ei estänyt minua ihastumasta. 

Kävellessäni ensimmäisenä aamuna Moikan kanaalia pitkin, kuvittelin mielessäni, miten ihana olisikaan kesällä kulkea täällä veneen kyydissä. Mutta kyllä joulukuukin tuntui mukavalta. Kaupunki ja sen talot sekä kadut oli koristeltu erilaisilla valoilla, jotka hämärällä tietysti korostuivat. Kävin aamupalalla Market Place nimisessä paikassa. Suunnistin sitten kohti Palatsiaukiota, jossa minun piti olla klo 10:45.

Ilmainen kaupunkikierros

Neva joki

Ilmaisia kaupunkikierroksia järjestetään nykyään kaikissa isommissa ja joissain pienimmissäkin kaupungeissa. Tällä oli hyvä startata Pietariin tutustuminen ensimmäisen päivän aamuna. Olin jo varma , että kierros oli peruuntunut, kun opasta ei näkynyt sovittuun aikaan Palatsiaukiolla. Sitten hän vaan ilmestyi jostain eikä kommentoinut kelloaikaa mitenkään. En tiedä, kuuluuko venäläiseen kulttuuriin olla myöhässä. Minun lisäkseni kierroksella oli 6 muuta ihmistä, joista puolet tulivat myös myöhässä.

Lähdimme liikkeelle Talvipalatsin edustalta. Kiersimme sen ympäri ja kuljimme Neva joen varrella välillä pysähdellen, kun opas kertoi meillä tarinoita kaupungin historiasta. Ohitimme komean Vaskiratsastaja -patsaan, joka on Pietarin suosituimpia nähtävyyksiä. Uskomuksen mukaan Pietari pysyy pystyssä niin kauan kuin vaskiratsastajan patsas on paikallaan.

Olimme tasan kello 12 Pyhän Iisakin katedraalin edessä, kun sen kellot alkoivat soida ja samaan aikaan kauempaa kuului tykin laukauksen ääni. Se kuului joen toiselta puolelta Pietari Paavalin linnoituksesta. Ampuminen on jokapäiväinen traditio.

Kolme tuntia kului nopeasti. Oppaalla oli miellyttävä ääni ja häntä jaksoi helposti kuunnella. Kierros loppui pääkadulle, Nevski Prospektille. Sen jälkeen tuntui, että kadut ja kaupunkikaava oli selkeämpänä mielessä.

Talvipalatsi ja eremitaasi

Kävelin kaupunkikierroksen jälkeen takaisin Palatsiaukiolle ja Talvipalatsin sisäpihalle, jossa lippuautomaatit ovat. Lipputiskejä on kyllä sisälläkin, mutta niihin on yleensä jonoa. Ne, joilla on lippu valmiina, menevät eri jonosta.

Talvipalatsi eli eremitaasi oli aikanaan keisariperheen edustus- ja asuinrakennus. Nyt se on yksi maailman suosituimmista ja suurimmista museoista. Siihen kuuluu yli 300 huonetta kuudessa rakennuksessa. Taidekokoelma on ihan huikea. Olin maksanut vähän ekstraa, että sain audioguide -laitteen mukaani. Sen avulla museokokemuksesta sai enemmän irti. Täällä riittää nähtävää moneksi kerraksi. Tuskin edes näin kaikkia huoneista. Paikka on sokkelo.

 Tuntemattomat markkinat / kirpputori

Sunnuntaina etsin lelukauppaa, joka oli merkattu Maps.Me karttaan ja löysinkin markkinat. Täällä oli niin uutta kuin vanhaakin tavaraa. Toisilla kauppa kävi jo vilkkaana, kun toiset vasta purkivat myyntitavaroitaan esille autojensa takakonteista. En tajunnut merkata karttaan paikan sijaintia. Jos tunnistat kuvista, mikä paikka tämä on, kertoisitko sen kommenttikentässä? 😊

Verikirkko

Ulkona oli rakennustelineitä ja verikirkon julkisivua kunnostettiin. Mutta kyllä se oli komea, huh huh. Samaa luokkaa kuin Moskovan Pyhän Vasilin katedraali, joka on toiminut tämän kirkon esikuvana. Enpä ole verikirkkoa ennen nähnyt kirkon sisällä kylttiä 'Varokaa taskuvarkaita!'. Varoitus on luultavasti aiheellinen erityisesti ruuhka-aikaan. Joulukuun puolessa välissä kirkossa ei tarvinnut onneksi kärsiä ihmispaljoudesta .

Verikirkko valmistui 1900-luvun alussa ja se rakennettiin Aleksanteri toisen murhapaikalle. Vuoden 1917 vallankumouksen yhteydessä kirkko vaurioitui pahasti. Sen jälkeen paikka on toiminut mm. ruumishuoneena ja teatterin lavastevarastona.

 Pyhän Iisakin katedraali

Iisakinkirkkoa rakennettiin aikanaan 40 vuotta. Siitä on tullut suomen kielen ikuisuusprojektia kuvaava sanonta 'rakentaa kuin Iisakinkirkkoa'. Taru kertoo, että kirkon arkkitehti Auguste de Montferrand oli käynyt ennustajaeukon luona. Siellä hän sai kuulla Iisakinkirkon olevan hänen viimeinen rakennusprojekti. Augusten ennustettiin kuolevan, kun kirkko olisi valmis. Kuulemma tämän ennustuksen vuoksi hän ei pitänyt mitään kiirettä rakentamisen suhteen. Toden totta 1858 kirkko valmistui ja arkkitehti kuoli.

Graniitti, josta kirkon massiiviset pylväät rakennettiin, on tuotu Suomen ja Venäjän rajalta. Sisätilat ovat marmoria, mosaiikkeja ja taidemaalauksia täynnä. Pidin tästä paikasta enemmän kuin verikirkosta. 

Iisakinkirkon kultaisen kupolin luo, näköalatasanteelle pääsee muutaman euron pääsymaksulla. On todellakin vaivansa arvoista kiivetä yli 200 porrasta, sillä ylhäältä avautuu komea kaupunkipanoraama. Kylmän tuulen vuoksi en viihtynyt ylhäällä pitkään. Tänne olisi mukava palata lämpimään aikaan ihailemaan auringonlaskua.

Tämä oli minulle sopiva annos nähtävyyksiä ensimmäiselle Pietarin visiitilleni. 

Mutta mihin kannattaisi mennä seuraavalla kerralla?

Heitä parhain Pietari -vinkkisi kommenttikenttään. 😊

Linkkejä:

- Herkullinen Pietari

- Kierros Pietarin metroasemilla

- Petersburg free tour