Osui ja upposi heti ensikohtaamisella

Noustiin maan alta päivänvaloon Avlabarin metroasemalla. Kirkas aurinko häikäisi ja kuumuus hyökyi päälle lempeänä aaltona. Täytyi istua hetkeksi ja katsoa Maps.Me -kartasta oikea reitti hostellille, jonne oli matkaa tästä vielä noin kilometri. Ihmisiä seisoi bussipysäkillä. Pari taksikuskia jutteli keskenään autojensa ovet avoinna. Vanhempi mieshenkilö katsoi pitkään minua ja ystävääni isojen reppujemme kanssa. En ollut nähnyt kaupungista vielä juuri mitään ja silti se oli paikka, jossa tunsin viihtyväni.

Hetken aikaa hengähdettyämme jatkettiin matkaa. Tietysti luin karttaa väärin ja kilometristä tuli odotettua pidempi. Vihdoin edessä oli Metekhi -silta, jolta ei enää ollut pitkä matka. Viimeiset sata metriä olikin sitten pelkkää ylämäkeä. Oli helpottava huomata muurissa, tien oikeassa reunassa kyltti, jossa luki ENVOY. Olimme  saapuneet sisäpihalle, jossa oli muutamia pieniä pöytäryhmiä, lakanoita narulla kuivumassa ja puita pullollaan hedelmiä.

Vielä oli liian aikaista päästä huoneeseen, joten jätettiin laukut hostellille ja mentiin syömään aikaista lounasta. Kulkukoirat nukkuivat talojen reunostoilla suojassa auringon paahteelta  Ravintolassa opittiin ensimmäiset georgialaiset sanat: 'maadloba' on kiitos ja 'didi maadloba' paljon kiitoksia. Noin ne lausutaan. Oikealla kirjoitusasulla ei ole tässä kohtaa väliä..

"Breakfast is included in the roomprice and it's from 8 to 10 in the common area downstairs. We also have a rooftop terrace. There's a bar that's open from 5pm to 11pm. Follow me and I will show you the room."

Meidän huone oli kuuden hengen dormi. Huoneesta on parveke sisäpihalle sekä kadulle päin, takka ja lukittava kaappi jokaista sänkyä kohden. Aloin ihmetellä ääneen, miten me ei olla saatu avainta huoneeseen. Kuulen yhdeltä mieheltä, että huoneiden ovet ovat aina auki. Jos on jotain arvotavaraa mukana, ne laitetaan omaan kaappiin, johon saa oman lukon. Alussa se tuntui hassulta, mutta neljän yön jälkeen asiaan oli jo tottunut. Ensinnäkin rakennukseen pääsi vain yhdestä ovesta  ja siinä oli respa, jossa oli aina henkilökuntaa. Keittiössä (#commonarea) oli aamupalan aikaan ovi auki kadulle, mutta vain silloin eikä sieltäkään päässyt huoneisiin muuten kuin respan ohi.

Reissun jälkeen opin, että tämä Metekhin alue, jossa olimme, on Tbilisin vanhimpia asuttuja alueita. Aikanaan kuningas Vakhtang I  rakennutti tänne linnoituksensa, 'Metekhi' -sana, joka juontaa juurensa 1100 -luvulta tarkoittaa aluetta palatsin ympärillä.

Mutta miksi Tbilisi osui ja upposi? Azerbaijan oli ja on kiva maa sen perusteella, mitä sain tutustua sen pääkaupunkiin. Kun saavuttiin Georgiaan ja Tbilisiin, tunnelma muuttui. Liikenne ei ole niin hektinen. Ympärillä on enemmän vanhaa arkkitehtuuria, ränsistyneitä taloja, rentoja ihmisiä, elämää... Toki näin Azerbaijanista vain pienen osan. Jotkut asiat vaan kolahtaa enemmän ja jotkut vähemmän. Tbilisi kolahti minulle: osui ja upposi. Vaikka nälkäni nähdä maailmasta uusia paikkoja on kova, tänne haluan palata pian takaisin. Se ei lopulta johdu pelkästään Tbilisistä vaan koko maasta ja sen ihmisistä. Niihin tulen vielä palaamaan seuraavissa postauksissa.

Onko sinulla jokin matkakohde, joka on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen ensikohtaamisella?

Kaikki sillat Tbilisissä ovat suhteellisen uusia, koska aikojen saatossa kaupunkia on tuhottu sodissa. Tällä paikalla oli ennen puinen silta. Se oli ensimmäinen puusilta, joka rakennettiin kulkemaan yli Mtkvari-joen. Nykyinen silta on 1950 -.luvulta.

Welcome to Envoy Hostel, Tbilisi. (Parveke on meidän dormin toinen parveke.)

pieni "lumileopardi" hostellin pihalla 💓

Ja lisää kissakuvia...

rakennustyyliä Metekhin alueelta

Pulu, joka sointui tiiliseinän väritykseen

Ja taasen yksi kissa..

PS. Ekat kuvat metallisesta, steampunk -tyylisestä patsaasta on otettu Metekhin alueelta, kivenheiton päästä kaapelikärryjen lähtöpaikasta.

Olet kiinnostunut  ehkä myös näistä postauksista:

- Georgia - Mitä olen oppinut ennen reissua
- Yöjunalla Tbilisiin