Mitä Longyearbyenissä voi tehdä kaamosaikaan




Longyearbyen on kompakti kylä, jonka kaikki palvelut löytyvät 200 metrin säteeltä. Valoisaan aikaan täältä olisi voinut lähteä vaelluksille ja veneretkille. Talvisin tarjolla oli koiravaljakkoajeluita ja moottorikelkkaretkiä. Kaamos oli kuitenkin ihan omanlaisensa jakso vuodesta. Paikallisille se oli rentoutumisen aikaa, kun turistilaumat loistivat poissaolollaan.

Ympäri vuoden on tarjolla opastettu kahden tunnin sightseeing kylässä. Sen mekin varasimme. Oppaanamme oli joulupukin näköinen Viggo. Hän oli arviolta 60-vuotias kaveri, joka kertoi aikanaan eläköityneensä Norjan armeijasta. Koska hän oli saavuttanut korkean iän, hänen ei kuulemma tarvinnut huolehtia poliittisesta korrektiudesta kierroksillaan. Selvästikin mielenkiintoinen kaveri. Päätyönään hän ajoi kylässä taksia pikku bussillaan. Kun sosiaaliselle ja supliikille Viggolle ehdotettiin kaupunkioppaan hommia, hän suostui heti. Ja hyvin oppaan hommat häneltä onnistuivatkin. Pikkubussin mikrofoniin kerrottiin toinen toistaan mielenkiintoisempia yksityiskohtia kylästä ja sen historiasta. Ehdottomasti suositeltava ohjelmanumero.

Kierroksella pääsi kaupunkialueen reunoille, näköalapaikoille ja ainoalle toiminnassa olevalle hiilikaivokselle. Näimme myös saaren ensimmäisen lentokentän. Siihen kuului yksi kiitorata ja hökkeli, joka toimitti aikanaan terminaalin virkaa. Kaksi tuntia kului nopeasti Viggon tarinointia kuunnellessa. Muistoksi saimme kaivokselta palan Longyearbyenin hiiltä. Se on kuulemma niin laadukasta, että kuumenee 5000 asteeseen palaessaan. Kuulimme sitä käytettävän joidenkin eurooppalaisten autojen osien tekemiseen. 

Kulttuuria ja historiaa





Näkymä gallerian kuistilta keskustaan päin


Yliopisto: sisäänkäynti museoon




Galleria sijaitsi kauempana keskustasta. Kävellen sinne pääsi reilussa 20 minuutissa. Se aukesi sunnuntaina jo klo 11, joten suunnistin paikalle pian aamiaisen jälkeen. Galleriassa oli vanhojen merenkulkijoiden tekemiä karttoja satojen vuosien takaa. Suomi näyttäytyi kartoissa hassun muotoisena ja nimisenä aikakaudesta riippuen. Toisissa huoneissa oli arktisilla alueilla asuvien taiteilijoiden maalauksia. Galleriassa oli myös kahvila ja lahjatavarakauppa sekä rakennuksen toisessa siivessä paikallisten käsityöläisten tuotteita myytävänä.

Svalbardin museo oli yliopiston yhteydessä kylän vastakkaisella laidalla. Siellä voi tutustua alueen historiaan, jäätiköihin ja niiden muuttumiseen, eläimistöön, hiilikaivostoimintaan ja metsästyskulttuuriin. Siellä kerrotaan myös nykyhetkestä ja turismista, joka alkoi kasvaa, kun reittilennot Norjan mantereen ja Huippuvuorten välillä vakiintuivat. Aiemmin Huippuvuoret olivat hyvin eristyksissä. Liikenne ja rahtikuljetukset tapahtuivat meriteitse.

Näistä kahdesta paikasta suosittelisin erityisesti museota, joka oli tosi mielenkiintoinen. Sinne menisin mielellään uudestaankin.

Ostos- ja ruokapaikkoja:




Svalbardbutiken on maailman pohjoisin tavaratalo. Siellä on ihan samoja tuotteita kuin perus Prismassa lukuunottamatta muutamia hyllyjä, jotka pursusivat jääkarhu-, husky ja revontuli -aiheisia leluja ja matkamuistoja. Ulko-ovella oli kyltti, joka kielsi aseiden tuomisen kauppaan. Sisällä oli toinen kyltti, jossa ohjeistettiin että jos kuitenkin tuo aseita, pitää ne jättää henkilökunnalle säilöön ostosten ajaksi. Mielenkiintoista.

Kaupan sisällä on Nordpolet -alkoholimyymälä. Kävin kiertelemässä ympäri liikettä ja huomasin hintojen olevan samaa luokkaa kuin Suomessakin, vaikka täällä ei kerätä arvonlisäveroa. . Löysin mieluisan viinin ja menin reippaana tiskille näyttäen työntekijälle lentoni tarkistuskorttia. Minulle virnuiltiin ja kerrottiin, ettei sitä viinistä tarvitse näyttää, oluesta ja väkevistä ainoastaan.

Pääovi autotieltä päin

pääovi kävelykadulta päin

istumapaikka kauppakeskuksen sisällä

Kahvila, lankakauppa ja maailman pohjoisin suklaapuoti




Lompen centret toimi ennen hiilikaivostyöläisten pukuhuonetiloina. Myöhemmin siitä tuli kauppakeskus. Sisältä löytyi paljon vaatekauppoja. Niissä oli lähinnä urheilu- ja ulkoilutuotteita eli juuri sellaisia, mitä Huippuvuorilla tarvitaankin. Kävelykadun varrella niitä oli vielä lisää. Jos turisti sattuisi pakkaamaan Huippuvuorten matkalleen vääränlaiset vaatteet, täällä mokan saisi taatusti korjattua.. Kauppakeskuksesta löytyi myös kioski, apteekki ja korukauppa. Yläkerrassa sijaitsivat yleiset vessat sekä matkamuistomyymälä ja kauneushoitola. 

Lompen -keskuksen suosituin paikka näytti olevan kahvila Fruene. Se oli myös maailman pohjoisin suklaapuoti, jossa myytiin lankojakin. Ihanan monipuolista. Se oli selkeästi paikallisten suosima. Sunnuntaina kaikki pöydät olivat täynnä. Kahvin ja herkkujen lisäksi täällä oli oma lounasmenu.  

Kauppakeskuksen toisessa päässä oli ravintola Stationen. Sen paikalla oli ennen ollut hiilikaivostyöläisten ruokala. Siellä nautin viimeisen illan päivälliseksi höyrytettyä kalaa, joka oli maukasta ja ihanan kevyttä. 


Kävelykatu, jonka varrelta kaikki palvelut löytyvät




Kroa: maalaus tapetusta jääkarhusta


Kun astuu sisään Kroaan, siitä tulee ensimmäisenä mieleen metsästysmaja. Mielikuva ei ollut tuulesta temmattu sillä ravintola on perustettu kunnioittamaan entisajan metsästäjiä, naisia ja miehiä. Ravintolassa on esillä heidän välineistöään ja vanhoja valokuvia. Täällä saa nauttia ajoittain myös live-musiikista. 

Me kävimme paikassa lounasaikaan ja söimme hampurilaisateriat. Ne olivat ihan kelvolliset, mutta ei niin hyvät, että voisin suositella syömään Kroassa samaa. Miljöö täällä oli karu ja tosi kiva, vähän twinpeaksmäinen. Kroassa viettäisi mielellään iltaa pitkän kaavan mukaan.

Näiden mainitsemieni ravintoloiden lisäksi joka hotellilla tuntuu olevan oma ravintolansa. Nälkää Longyearbyenissä ei taatusti tarvitse nähdä edes kaamosaikaan. Peruspalvelut pelaavat.



Mieheni uteli, mistä kirjoitin ollessani koneeni ääressä keskittyneenä tähän tekstiin. Kerroin postauksen otsikon. Hän kysyi, että kai minä kirjoittaisin sen parhaan jutun, mitä täällä voi kaamosaikaan tehdä? En keksinyt, mitä hän tarkoitti.
- "No sitä, että täällä voi olla tekemättä yhtään mitään."


Linkkejä ja vinkkejä:

Tiesitkö tämän Huippuvuorista?
Mary-Ann's Polarrigg
Sini matkakuumeessa (facebook)

Svalbard sightseeing
Longyearbyen (tripadvisor)
Svalbard butiken
Stationen
Kroa

Kommentit

  1. Tuntuu siltä, että Huippis on jopa liian pohjoisessa revontulienkin kannalta. Ehkä voi ruokkia ahnaita kiirunoita tai jotain. Ikävää, että siellä on turakaislaumoja mihinkään aikaan vuodesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos jonnekin on helppo päästä, niiltä turakaislaumoilta tuskin voi välttyä.

      Poista
  2. Tuo parin tunnin kierros on kyllä hyvä idea! Onhan tuossakin paljon puuhasteltavaa, vaikka siellä mitään ei kaamoksen aikaan voi tehdäkään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuossa pariksi päiväksi on puuhaa. Eikä lomalla olekaan pakko olla kamalasti erityistä ohjelmaa. Usein pelkkä maiseman vaihto riittää. 😊

      Poista
  3. Hauskan kuuloinen opas ja kierros! Miehesi on oikeassa, joskus on parasta olla tekemättä vain yhtään mitään, lomat kun joskus saattaa muuttua aikamoiseksi suorittamiseksi. Toisaalta jotain tekemistä täytyy löytyä tarpeen tullen, joten hyviä vinkkejä postauksessa :) Minkälainen oli ruuan hintataso ravintoloissa ja kahviloissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa luokkaa kuin Helsingin keskustassa tai vähän kalliimpaa. Meidän hotlan ravintolassa (kallein ja maukkain paikka) saatiin ruoista 30% alennusta, koska asuttiin siellä. "Keskustassa" pääruoat näyttivät olevan 15-30€ väliltä.

      Poista
  4. Kyllä tuossa tavaratalossa olisi vaikea olla sortumatta ainakin yhteen pieneen ja pehmoiseen jääkarhuun. Oliko muuten jääkarhua myös ruokalistalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinkin kummipojalle pienen jääkarhun tuliaisiksi.
      Ei sentään ruokalistalla ollut jääkarhua: lajihan on suojeltu. Jääkarhua ei saa tappaa muuten kuin puolustaessaan omaa henkeä.

      Poista
  5. Yllättävän monipuolinen paikka! Ajattelin aina ettei koko Huippuvuorilla ole yhtään mitään. Näyttääpä kaamos olevan pikkusen pimeämpi kun täällä Saariselällä, missä on sentään pientä kirkkauden kajastusta, vaikka aurinko ei kuukauteen näyttäydykään.
    Heh, Meksikossa oli muuten kans noita asekieltokylttejä joka paikassa. Tuskin niitä kukaan siellä noudatti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin pieneksi paikaksi tänne on saatu hyvät palvelut.

      Poista
  6. Hyvä kooste kylästä ja näkemisen arvoisista paikoista myös kesällä.
    Ihana kuulla, että Viggo vaikuttaa edelleen siellä ja nyt uudessa roolissa. Muistamme hänet hyvin bussista, taksista ja ravintolasta, täällä tosin ehkä asiakkaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viggo on kyllä hauska persoona. Hän sopii noihin maisemiin niin kuin poro Lappiin. 😊

      Poista

Lähetä kommentti