Veneilyä Bangkokissa

 

Ollessani tammikuussa Bangkokissa, korona -viruksesta ei paljon vielä puhuttu. Se oli vain joku Aasian tauti, joka kosketti lähinnä Kiinaa. Nyt, kaksi kuukautta myöhemmin tilanne on toinen. Ulkoministeriö ei suosittele matkustamista. Kaikkien ulkomailta Suomeen palaavien suositellaan jäävän kotikaranteeniin. Virus on nyt pandemia, maailmanlaajuinen ongelma. Sen vaikutukset tulevat tuntumaan vielä pitkään.

Matkustuskielto ei estä haaveilemasta tulevaisuuden matkoista eikä palaamasta ajatuksissa niihin, jotka ovat jo takana päin. Minulla on vielä takataskussa matkatarinoita kuvineen neljästä maasta, tammi- ja helmikuulta. Aloitetaan Thaimaan Bangkokista..

Olin kiertänyt kolme temppeliä, joista viimeisenä oli Wat Arun. Kuuma ilma oli väsyttänyt minua eikä huvittanut kävellä. Katselin joen rannassa olevaa mainoskylttiä 1,5 tunnin veneretkestä kaupungin kanaaleilla. Veneilyn hinta oli riippuvainen ihmisten määrästä. Mitä enemmän kyytiin tulisi porukkaa, sitä vähemmän se maksaisi henkeä kohti. Nuori mieshenkilö tuli kertomaan, että eräs nainen oli odottamassa lisää ihmisiä retkelle ja voisin liittyä hänen seuraansa. Aikamme siinä istuttuamme, emme jaksaneet odottaa. Maksoimme 700bahtia (21€) henkeä kohden ja lähdimme kahdestaan ajelulle. Ihana tuuli viilensi kasvoja, kun vene kiisi Khao Phraya -joella kohti kanaaleja.

Veneilykaverini oli Kali, 3-kymppinen nainen Bostonista. Hän oli Kaakkois-Aasiassa reilun kahden viikon lomalla ensin Bangkokissa, josta hän menisi Chiang Maihin ja loppulomaksi ystävänsä luo Singaporeen. Kalin nimi huvitti paikallisia, sillä se tarkoittaa tuhon ja luomisen jumalaa hindulaisuudessa. Kalin vanhemmat eivät olleet hinduja vaan tavallisia, hippisieluisia amerikkalaisia, jotka rakastivat Kaliforniaa. Siitä hän nimensäkin oli saanut.

 

Thai -kielen khlong tarkoittaa kanaalia, mutta samaa sanaa käytetään kuvaamaan pieniä jokia. Ehdimme veneajelullamme nähdä vain murto-osan niistä, sillä Bangkokissa on laskettu olevan 1682 kanaalia reilun 2600 kilometrin pituudelta. Sen vuoksi kaupunkia on kutsuttu idän Venetsiaksi. Veden rajasta kaupunki näyttäytyi niin erilaisena kuin teitä pitkin kulkiessa.

Matkan varrella oli muutamia kaupustelijoita veneissään, lukuisia temppeleitä, liskoja köllöttelemässä auringon lämmittämillä kivetyksillä, ihmisiä ripustamassa pyykkejä tai tekemässä muita päivittäisiä askareitaan. Näimme myös kauempana valtavan kultaisen Buddhan, jonka ympärillä oli rakennustelineitä. Näytin myöhemmin tästä kuvia paikallisille. Kukaan ei tuntunut tietävän, mikä se oli tai missä se sijaitsee.

Kanaaleihin on valutettu jätevesiä ja heitetty roskia. Näimmekin täyteen ahdettuja pusseja ja muovipulloja kellumassa siellä täällä. Likainen vesi ei kuitenkaan estänyt paikallisia uimasta. Useassa paikassa oli iloisia lapsia hyppimässä veteen.

1,5 tuntia venyi pidemmäksi, kun jouduimme muutaman kanavan kohdalla odottamaan porttien aukeamista. Se ei haitannut sillä oli mukava olla rauhallisemmilla vesillä. Kun vene lopulta toi meidät takaisin Wat Arun -temppelille, päätimme Kalin kanssa jatkaa päivää yhdessä ja otimme kimppataksin läheisille markkinoille. Siitä lisää toisessa postauksessa.

Minä ja Kali illalla Khao San Roadilla 😊

Bangkok - julkiset kanaaliveneet

Toisena päivänä löysin venelaiturin hostellini läheltä, Leelardin sillan kupeesta. Siitä lähtee kanaalivene, joka kulkee keskustaan (new town). Täällä on mahdollista vaihtaa toiseen venelinjaan, joka jatkaa kauemmas ydinkeskustasta.

Laiturilla oli iso kyltti, että päivälippu maksaa 200 bahtia (6€) ja olisi voimassa klo 17:00 asti. Voi halutessaan pysähtyä vaikka joka laiturilla ja käydä tutkimassa sen lähiympäristöä. Tartuin tarjoukseen. Hyppäsin veneestä Pratunamin laiturilla ja lähiympäristössä vaeltaen vierähti useampi tunti.

Palasin iltapäivällä takaisin sinne, mistä olin tullutkin enkä jaksanut lähteä tutkimaan muita alueita venereitin varrella. Menin istumaan vapaalle paikalle ja veneen lähdettyä liikkeelle lipunmyyjä tuli luokseni. Näytin hänelle päiväpassiani. Hän sanoi, että minulla on väärä lippu. Olin melko varma, että olin samannäköisessä veneessä, jolla olin tullutkin. Aloin tivata, miten niin tämä oli väärä lippu. Lipunmyyjä kohautti olkapäitään, antoi asian olla ja jatkoi matkaa. Itse jäin hämmästyneenä miettimään, mikä tässä meni vikaan. Ehkä näitä venelinjoja on erilaisia. Tämä taitaa jäädä minulle ikuiseksi arvoitukseksi.

Myöhemmin minulle selvisi Bangkokin julkisen liikenteen sivuston kautta, että näihin veneisiin yhdensuuntainen lippu maksaa 10-20 bahtia (0,3-0,6€) matkan pituudesta riippuen. Nuo kalliimmat päiväpassit ovat vaan turisteja varten. Tiedänpähän seuraavalla kerralla, että menen suoraan veneeseen istumaan, kerron lipunmyyjälle määränpääni ja maksan vähemmän.


Veneily matkakohteessa on hauska tapa tutustua ympäristöön. 
Omia suosikkejani ovat Bangkokin lisäksi Gent ja Amsterdam. 
Mikä kaupunki sinun mielestäsi tarjoaa parhaat veneajelut?

Linkkejä ja vinkkejä:

- Loma alkoi Bangkokista
- Temppelikierros Bangkokissa
- Transit Bangkok -khlong boats