Lähiseutumatkailua: päiväretki Söderskärin majakalle

 

"Koska pidät enemmän elämyksistä kuin tavarasta..."

Näillä saatesanoilla ystäväni ilahdutti minua syntymäpäivänä risteilyllä Söderskärin majakalle. Sellaista en ollut ennen kokenut. Piti vain valita sopiva päivä. Viimeisellä kesälomaviikolla sellainen sitten löytyi. Ei silloin lämmintä ollut, mutta parikymmentä astetta sentään ja puolipilvistä. Pääasia, että ei satanut.

Olin kauppatorilla ajoissa vähän ennen aamu yhdeksää. Oikea laituri löytyi Suomenlinnan lauttojen lähtöpaikan vierestä.  M/S Söderskär tuli paikalle juuri ennen lähtöaikaa. Ilma oli sen verran viileä, että suunnistin sisälle lähelle keulaa. Ja sitten lähdimme liikkeelle.

Söderskärin yleisöristeilyt lähtevät kesäkuun alusta elokuun loppuun päivittäin kauppatorilta. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Vuosaaren Aurinkolahti, josta noukittiin lisää matkustajia. Myös Sipoon  Kalkkirannasta lähtee sama risteily aina syyskuun loppuun asti. Söderskärin majakkasaarille on maihinnousu kielletty 1.5-31.7 lintujen pesimiskaudella, mutta tällä risteilyaluksella on ympäristöministeriön poikkeuslupa. Tuolloin lintujen pesimisrauhaa tulee tietenkin kunnioittaa ja saaren kävelyreitit on rajattu naruaidoilla, joita ei saa ylittää.

Vuosaaren jälkeen matkaa oli vielä reilu tunti. Paras pätkä oli se, kun pääsimme avomerelle, jossa oli melkoinen aallokko. Itse pidin kovasta merenkäynnistä. Nautin kun alus kiisi eteenpäin keinuen. Välillä otti vähän mahan pohjasta, kun alus tuntui tipahtavan aallon pohjalle. Majakka näkyi jo kaukaa. Lopulta tulimme perille.

Ylös kiipeäminen kapeaa portaikkoa pitkin oli hieman väsyttävää, mutta onneksi pystyi levähtämään eri kerroksissa. Huipulta oli kivat näkymät. Myös pieneen valohuoneeseen pääsi sisälle. Majakan valo näytti kuin joltain taiteilijan luomukselta.

"Söderskärin aika oikeana merimajakkana päättyi 31. lokakuuta 1989, kun sen valo tarpeettomaksi käyneenä sammutettiin. Siitä lähtien majakka on seissyt kylmillään."

Matkalla alas tutkin seinillä olevia kuvia ja tarinoita Söderskärin historiasta sekä majakanvartijoiden ja luotsien elämästä saarella. Millaistahan tuolla olisi ollut asua vaikka lapsena. Muita ihmisiä tai asutuksia ei näkynyt missään. Ympärillä oli vain meri ja siitä nousevat kiviset luodot.

Ei ihme, että Tove Janssonkin pakeni kuuluisuutta jonnekin tänne lähelle, omalle saarelleen. Tämä jos mikä oli täydellinen paikka, jos ei halunnut muiden seuraa. Jos ikinä haluan erakoitua, voisin tehdä sen tällaisessa paikassa. Viihdyn merellä ja sen läheisyydessä.

Venelaiturin vierestä pääsi vielä viereisille saarille riippusiltaa pitkin. Pesimäaikaan tämä ei olisi ollut sallittua. Yksinäinen punainen rakennus paljastui lintututkijoiden taloksi. Ei siellä muuta ollut. Söderskärin majakkasaaret oli nopeasti nähty.

Paluumatkalla aallokko oli entistäkin kovempi ja minä nautin menosta. Aluksella oli muutamia lapsiperheitä ja pienimmät vaikuttivat vähän tylsistyneiltä. Aika vesillä kesti kuitenkin lähes kuusi tuntia. Niillä, jotka tulivat Vuosaaresta, puolet vähemmän. Olisi pitänyt olla joku kirja mukana. Tai jos olisi isommalla porukalla tällä samaisella risteilyllä, korttipakka tai joku lautapeli olisi kiva viihdyke.

Ihana, miten Helsingistä pääsee niin helposti monenlaisille retkille. Eivät ne ikuista matkakuumettani poista, mutta lievittävät sitä vähäksi aikaa.

Linkit ja vinkit:

- Söderskär.fi

- Lautalla kotiin - Helsingin itäinen saaristoreitti

- Illallisristeilyllä Helsingissä

- Staycation Glo hotel Kluuvissa koronavappuna