Soolomatkalla naisena Pohjois-Irakin Kurdistanissa -kootut vinkit

 

Silloin, kun vasta haaveilin tästä matkasta, katselin Youtube -videoita. Muutama vuosi sitten niitä ei ollut niin paljon. Nyt materiaalia Kurdistanin alueesta löytyy jo huomattavasti. 

Eniten reissusuunitelmissani auttoi Against The Compass -blogi. Mies sen takana, Joan Torres, on tunnettu matkoistaan vähemmän tallatuihin paikkoihin. Olikin hauska sattuma tavata hänet livenä Erbilissä.

Käytin tässä tukena hänen postausta ja lisäsin joukkoon omat kokemukseni soolomatkailevana naisena sekä loppuun vähän Erbilin yöelämästä.

Paras aika vierailla

Kesät Kurdistanin alueella ovat todella kuumia. Paras aika vierailla on kevät tai syksy, jolloin ilmasto on miellyttävä. Itse matkustin täällä marraskuussa. Päivisin sai nauttia jopa 26 asteen hellelukemista. Iltaisin oli viieämpää ja nahkatakillekin oli käyttöä.

Lennot

Suomesta Irakin Kurdistanin lentokentille eli Erbiliin tai Sulemaniaan lentävät yhdellä vaihdolla Turkish Airlines, Qatar Airways ja Fly Dubai. Valitsen yleensä lentoni Skyscannerin avulla ja varaan ne sitten suoraan lentoyhtiön enkä välikäsien kautta. Se kannatti, sillä Turkish airlines perui kaksi lentoani. Toisen niistä sain kätevästi vaihdettua eri ajankohtaan. Toisesta lennosta sain rahat takaisin tilille muutamassa päivässä ja vaihdoin Qatar airwaysiin.

Rajalla

EUn kansalainen saa viisumin maahan saapuessaan, vaikka ulkoministeriön matkustustiedote sanoo muuta. Se maksaa 75$ eli 66€. Ainakin Sulemaniassa maksu haluttiin Irakin dinaareina. Siellä oli oma tiski, jossa dollarit tai eurot sai vaihdettua paikalliseen valuuttaan.

Rajamuodollisuuksien jälkeen vastassa oli kaksi hoitajaa, jotka tarkistivat COVID -rokotustodistuksen. Kurdistanin alueelta poistuessa piti kaikkien ottaa PCR-testi. Testiin mennään päivää ennen lentoa ilman ajanvarausta. Hotellisi osaa neuvoa sinut oikeaan paikkaan ja tietää tuoreimmat koronaan liittyvät ohjeistukset. Tuo PCR-testaus oli vielä tammikuussa 2022 voimassa.

Matkavakuutus

Minulla on matkavakuutus Lähitapiolan kautta. Se on linkitetty meidän kotivakuutukseen. Otin kuitenkin firmaan yhteyttä ja kysyin, kattaako vakuutukseni matkan Pohjois-Irakin Kurdistaniin. Ei kattanut. Lähitapiola laskee koko Irakin sota-alueeksi. En jaksanut kartoittaa muita suomalaisia vakuutusyhtiöitä.

Joan Torresin postauksesta löytyi espanjalainen IATI seguros. 

Irakin matkavakuutukseni backpacker -paketilla kustansi kyseisen firman kautta 65,37€.

Heillä on myös hyvä vakuutustarjous, jos suunnittelet pitkää, 6-12kk matkaa maailmalle. Ymmärtääkseni läheskään kaikki firmat eivät myönnä pitkiä matkavakuutuksia.

Hotellit

Khan Saray (Sulemaniyah)

Huoneet alkaen 35€/yö. Pitäisi olla neljän tähden hotelli. Jäi vaikutelma, että ehkä pandemian vuoksi kaikkia palveluja ei ollut saatavilla. Aamiainen (tuore leipä, levite, kananmuna, omena, kasviksia) oli pakattu valmiiksi muovirasioihin. Lisäksi sai teetä ja vettä. Sijainti oli loistava, keskellä Sulemaniaa. Helppo liikkua joka paikkaan. Käytin hotellin pesulapalvelua. Se oli hyvä ja halpa. Irakin hotellihuoneista löytyi katosta tai seinästä merkki, joka osoitti, missä päin Mekka oli. Joissain huoneissa oli jopa pieni rukousmatto.

Khani hotel (Duhok)

Kiva neljän tähden perushotelli keskellä kaupunkia. Hinnat alkaen 50€ yö. Varaussivustoilla hinnat ovat aina korkeampia. Voi myös kävellä suoraan hotelleihin sisään. Huoneiden hinnat löytyivät respan seinältä selkeästi näkyviltä. Näin oli joka hotellissa, missä yövyin Kurdistanin alueella.

Buffetaamiainen oli ihan kelvollinen. Täällä myös pesulapalvelua testattu ja hyväksi todettu.

Erbil view hotel 

Siisti neljän tähden hotelli Erbilin keskustassa. Huoneet alkaen 60€/yö Vanha kaupunki näkyi ikkunasta ja sinne oli noin kilometrin kävely. Buffetaamiainen oli paras kaikista neljästä hotellista, joissa yövyin. Erityisen ilahtunut olin hyvästä juustovalikoimasta. Ainoana miinuksena oli tien toisella puolella oleva moskeija, jonka klo 5 rukouskutsu herätti sikeämmästäkin unesta.

Grand Palace hotel (Erbil)

Tämä neljän tähden  hotelli sijaitsee lyhyen ajomatkan päässä Erbilin lentokentästä Ankawa -nimisellä asuinalueella. Se on Lähi-Idän suurimpia kristillisiä asuinalueita. Huoneet alkaen 70€. Tyylikkäin kaikista käymistäni hotelleista. Aamiaisbuffet hyvä, mutta vähän vaisu. Lähellä saksalaista baaria, josta lisää luvussa Erbilin yöelämästä.

(Tämän hotellin kuvat lainattu booking.comin sivuilta)

Turvallisuus

Pohjois-Irakin Kurdistania pidetään suhteellisen turvallisena paikkana. Esimerkiksi USAn ulkoministeriö, joka tekee vuosittain turvallisuusselvityksen alueesta, kertoo Erbilissä olevan pienen riskin joutua rikoksen kohteeksi. Kuitenkin niin USA kuin Suomikin kehottaa välttämään kaikkea matkustamista Irakiin mukaan lukien Kurdistanin alueelle. Tästäkin huolimatta suurin osa Kurdistanissa tapaamistani turisteista oli amerikkalaisia. 😊

En missään vaiheessa kymmenen päivän aikana tuntenut itseäni turvattomaksi. Tiesin etukäteen, että Kurdistanissa tulee välttää rajaseutuja, joissa saattaa olla selkkauksia eri joukkojen välillä sekä Kirkukia, joka on kurdialue mutta jonka Irakin valtio on ottanut hallintaansa.

Saddamin hallinnon jälkeen oli kuulemma tilastollisesti ollut suurempi riski joutua terrori-iskun uhriksi Pariisissa kuin täällä. Peshmerga -joukot ovat kukistaneet ISISin ja pitäneet ääriryhmät pois. Kaupunkien välillä oli lukuisia tarkistuspisteitä, jotka itse koin turvallisuutta tuoviksi. Tein päätökseni matkustamisesta alueelle taustatyöni ja alueella matkustaneiden länsimaalaisten kokemusten perusteella.

Pukeutuminen

Kurdit ovat suvaitsevaisia. Isoissa kaupungeissa naisia oli pukeutunut niin perinteiseen abayaan kuin modernin länsimaalaisiin vaatteisiin. Näin kyllä paikallisia naisia tiukoissa farkuissa ja avonaisissa t-paidoissa. Maaseuduilla ollaan yleensä vanhoillisempia ja hillitty pukeutuminen on toivottavaa.

Pohjois-Irakin Kurdistanissa valtauskonto on Islam. Kunnioittavaa on, ettei nainen pidä liian tiukkoja vaatteita ja peittää olkapäät sekä nilkat. Olin pakannut mukaani yhden maksimekon (jossa kyllä nilkat jäivät paljaaksi), mustat farkut, mustat löysät housut, löysiä t-paitoja, hupparin ja nahkatakin. Huivia käytin vain Lalishissa ja silloin, kun yritin sisään Erbilin hienoimpaan moskeijaan. Pari kertaa suojasin sillä päätäni auringon porotukselta.

Kulttuuri

Kurdit ovat todella vieraanvaraisia ja auttavaisia. Se korostui etenkin silloin, kun kiertelin yksin Sulemaniassa ja Erbilissä. Kirjoitin aiemmin, miten minua autettiin, kun hukkasin kännykkäni. Puhumattakaan niistä lukuisista kerroista, kun etsin postikortteja tai vaikka reittiä johonkin paikkaan. Jos minua ei osattu auttaa tai joku ei osannut englantia, hän pysäytti muita ihmisiä, jotka osasivat tai soitti kavereilleen. 

Tuntemattomat myös maksoivat kahvin tai teeni useasti. Sulemaniassa yksi tarjoilija pyysi minua ottamaan yhteyttä, jos tarvitsisin minkäänlaista apua Erbilissä. Kerran pyytäessäni laskua ravintolassa, ruuan ja juomien sanottiin olevan lahja, koska oli kunnia, että olin siellä vieraana. Kiitin kohteliaasti, mutta vaadin saada maksaa laskun.

Alkoholi

Kurdistanissa ainakin isommissa kaupungeissa oli pieniä alkoholikauppoja. 

Hinnastoa:

-olut 1-2€

-viinipullo 5-9€

-paikallinen vodka 4€

-ulkomaalainen vodka 10€

-muut viinat 15-25€

-tupakka-aski 0,4-2€

Julkijuopottelua ei katsottu hyvällä. Jotkut paikalliset joivat kyllä kaljaa puistoissa, mutta kuulemma kaikki poliisit eivät tätä suvaitse, vaikka se ei varsinaisesti kiellettyä olekaan. 

Itse nautin kosteat ostokseni hotellihuoneessa ja kerran hotellin edessä terassilla Joan Torresin ja hänen espanjankielisen ryhmänsä kanssa. Alkoholia sai myös tietyistä ravintoloista ja isommista hotelleista.

Liikkuminen

Alueella ei ole varsinaista julkista bussiliikennettä. Kaupungin sisällä taksimatkat olivat edullisia. Lyhyet matkat niin Sulemaniassa kuin Erbilissä olivat 5000 dirhamia eli noin 3€. Isoimmissa kaupungeissa oli asemia, joista pääsi jaetuilla takseilla toisiin kaupunkeihin tai kyliin. Itse menin Sulemaniasta Erbiliin tällaisella kyydillä.

Asemalla oli hirveästi autoja. Kuskit huusivat isoon ääneen määränpäidensä nimeä. Minut ohjattiin yhden auton luo. Etupenkin paikan kerrottiin maksavan 20000 dinaaria (12€) ja takapenkin 15000 (9€). Ei paha hinta kolmen tunnin matkasta. Valitsin etupenkin. Luulin, että odottaisimme auton tulevan täyteen ennen liikkeelle lähtöä. Kuski sai kuljetettavakseen koko takakontin täyttävän paketin ja takapenkillä oli vain yksi mies, kun pääsimme liikkeelle. Puolessa välissä matkaa pidimme tee - ja vessatauon huoltoasemalla.

Paikalliset oppaat

Tripadvisorista löytyi kaksi opasta, joilla oli paljon arvosteluja. Ensimmäisenä otin yhteyttä Karwan Wahed -nimiseen henkilöön. Hänet oli bookattu lomapäivinäni. Samoin toinen vaihtoehtoni Haval Qaraman oli varattu, mutta hänen veljensä Govand oli vapaa. Kävipä tuuri. Olin ottanut yhteyttä oppaisiin kolme kuukautta ennen matkaani. Jos tiedät matkustavasi Kurdistanin alueelle ja haluat paikallisen oppaan koko reissulle tai osalle siitä, kannattaa varata opas ajoissa. Kuulema he ovat eniten kysyttyjä silloin, kun alueelle eniten matkustetaan eli keväisin ja syksyisin.

Aluksi minun piti olla kolmen päivän kierroksella yksin, jolloin olisin maksanut 150 dollaria (130€) päivässä sekä oppaan ruuan ja asumisen. Istanbulissa ollessani sain viestiä, että sopisiko, että mukaani tulisi kaksi amerikkalaista. Kävihän se. Minun päivähintani tippui 90 dollariin (80€) siihen oma osuus päivän ruuista ja Govandin huoneesta oli noin 20€ lisää. Tuosta tuli hyvä säästö. 

Yöelämä Erbilissä

Ensimmäinen baari, johon Erbilissä päädyin oli saksalainen beergarden Deutscher Hof. Kävin siellä ensin aamupäivällä kahvilla ja myöhemmin kaljalla, kun takana oli yli kymmenen kilometriä kävelyä pitkin kaupungin katuja. Tiskillä minua alettiin heti haastattelemaan. Englantilainen Jim, joka oli asunut Erbilissä muistaakseni 18 vuotta, kyseli mistä tulin ja mitä tein siellä. Hänestä oli hauskaa, että olin tullut sinne lomalle. Baarimikko kertoi, että olin toinen suomalainen, kenet hän oli ikinä tavannut täällä. Ja saksalainen baari oli kaupungin ensimmäisiä edelleen pystyssä olevia ravintoloita, jolla oli anniskeluoikeudet.

Paikalle alkoi valua lisää ihmisiä suoraan töistä. Jim selitti kaikille tarinani lyhyesti ja ilmoitti minun olevan heidän vieraansa. Sain nopeasti huomata, että baarin asiakaskunta oli tiivis yhteisö, joka vietti yhdessä aikaa myös ravintolan ulkopuolella. Kaikki olivat ulkomaalaisia, täällä työskenteleviä. Tilanne eskaloitui siihen, että minut päätettiin viedä baarikierrokselle. Pitäähän sitä nyt Irakin lomallaan sellaisella käydä. Kävin välillä hotellilla lepäämässä ja palasin illalla samaan paikkaan, josta kierros siis alkoi.

Basilis oli siisti baari kahdessa kerroksessa. Alhaalla oli iso tanssilattia ja DJ soitti lujalla länsimaista musiikkia. Alkoholijuomien lisäksi paikka oli tunnettu hyvistä pizzoistaan. 

Tien toisella puolella, vähän vasemmalla oli sisarravintola Basilis Lounge, joka oli rauhallisempaan makuun. Ihmiset istuvat pöydissä sivistyneesti ja paikalla saattoi usein kuulla livemusiikkia. Itse kävin siellä vain ovella, kun olimme kadottaneet yhden seurueestamme ja etsimme häntä.

Cross Star  irlantilainen pubi, sillä pitäähän joka kaupungista yksi sellainen löytyä. Mieleen jäi joukko puolalaisia, jotka katsoivat siellä jalkapallo-ottelua tv:stä.

Underground -yökerho Divan -hotellin vieressä maan alla. Tiukat turvatoimet luultavasti sen hotellin takia. Meidän auto tutkittiin koiran ja neljän vartijan voimin. Lisäksi yökerhon ovella tarkistettiin naisilta laukut. Tyylikäs paikka. Iso tanssilattia ja länsimaalaista musiikkia. Todella siistit vessat.

Alkoholin hintoja Erbilin ravintoloissa

-Olut 3-6€

-Lasi viiniä 4-6€

- Cocktail 6-8€

-Shotit 6€

- Kahvi 2-3€

- virvoitusjuomat 0,5€

Underground jäi illan viimeiseksi ravintolaksi. Kuntoni ei olisi kestänyt pidempää baarikierrosta. Mutta ei juhlat siihen loppuneet. Minut oli kutsuttu seuraavana päivänä amerikkalaisen Timin 60v -yllätyssynttäreille saksalaiseen baariin. Sinne oli hyvä päättää loma Kurdistanissa. Niin kurdien kuin täällä asuvien länkkäreidenkin ystävällisyys ja auttavaisuus oli jäänyt mieleen. 

Yöllä hyppäsin Qatarin kyytiin kohti kotia. Matkamuistona pala Kurdistania sydämessä.

Jos sinulle tulee mieleen jotain muuta, jota haluaisit tietää,

heitä kysymys kommenttikenttään 

tv: Sini, aina matkakuumeessa

LINKIT JA VINKIT:

- Muut Kurdistan -aiheiset postaukseni

-Against the compass