Oli aika siirtyä Damascuksesta kohti Aleppoa. Matkan varrella vierailisimme muutamassa kiinnostavassa kohteessa. Päästyämme maantielle, emme olleet ajaneet varmaan kymmentä minuuttia kauemmin, kun aloimme ohittaa raunioituneita lähiöitä. Maantie oli ennen sodan etulinja. Damascuksessa ei ollut näkynyt mitään tällaista ja siellä oli saattanut melkein unohtaa, mikä tilanne täällä oli ollut.
Maaloula
Maaloula sijaitsee 56 kilometriä koilliseen Damascuksesta. Se on kristillinen kylä, yksi kolmesta, jossa vielä puhutaan arameaa, Jeesuksen kieltä. Alue on kuivan karua ja vuoristoista. Neitsyt Marian patsas seisoo mäen päällä katsellen alhaalla olevia taloja päin. Vaikka muslimi arabit valloittivat Syyrian vuonna 634, Maaloulan asukkaat pysyivät omassa uskossaan.
Vierailimme Mar Sarkis'in luostarissa, joka rakennettiin 400-luvulla pakanatemppelin rauniolle. Sen ulkokuori oli uudistettu, mutta sisätilat olivat lähes entisellään. Mar Sarkis on arabiankielinen nimi Pyhimys Sergiukselle, roomalaiselle sotilaalle, joka kuoli kristinuskonsa takia.
Sisällä tapasimme papin, joka piti meille puheen arameaksi. Hän esitteli meille ylpeänä ikivanhoja ikoneita, jotka oltiin saatu piilotettua, silloin, kun al Nusra oli hyökännyt kylään.
Kirkon yhteydessä oli pieni kauppa, jossa myytiin uskonnollisia kirjoja, koruja, ikoneita ja viiniä. Saimme maistiaiset. Se oli kyllä makeaa ja vahvaa, mutta yllättävän hyvää. En yleensä välitä erityisemmin makeista viineistä.
Kaupassa oli myös taulu, jossa luki, minkä maiden kansalaisia täällä oli vieraillut edellisenä vuonna. Suomesta oli käynyt viisi, kun taas Fijin saarelta 15. Ne jäivät tilastosta mieleen.
Maaloulan taistelu
Maaloulan taistelu tapahtui syyskuussa 2013 ja kesti yli viikon.. Se alkoi siitä, kun jordanialainen itsemurhapommittaja räjäytti itsensä yhdellä Syyrian armeijan tarkistuspisteellä. Se oli merkki jihadistijoukoille hyökätä. He saivat haltuunsa mm. mäen päällä olevan Safir hotellin, joka oli hyvä tukikohta sijaintinsa takia. Paljon asukkaita pakeni Maaloulasta, useita tapettiin kristinuskon takia.
Maaloula pääsi saman vuoden lopussa myös länsimaalaisiin uutisotsikoihin, kun Al Nusra kidnappasi joukon nunnia. Heidät lopulta vapautettiin kolmen kuukauden vangitsemisen jälkeen vahingoittumattomina. Kidnappaajat vaihtoivat nunnat Syyrian vankiloissa olleisiin ystäviinsä. Tämä tapahtui maaliskuun 2014 alussa. Siitä reilun kuukauden päästä Syyrian armeija Hizbollahin tuella sai Maaloulan takaisin hallintaansa.
Saint Theclan luostari
Legandan mukaan Thecla oli ylhäisen pakanaperheen tytär. Isä järjesti hänelle avioliittoa toisen pakanan kanssa, mutta tyttö halusi olla kristitty ja pakeni. Hän sai sotilaat peräänsä. Hän juoksi, kunnes päätyi umpikujaan lähellä Maaloulaa. Thecla itki ja rukoili Jumalan armoa. Kallio avautui ja Thecla pääsi pakenemaan sotilaita.
Kallioiden välistä kulkeva polku oli kapea ja näytti tosiaan siltä, että vuori olisi halkaistu kahtia.
Theclan sanotaan löytäneen lähteen, joka on nyt luostarin yhteydessä. Sen veden uskotaan parantavan mm. reuman ja auttavan lapsettomuuteen.
Mar Musa
Sodan ja koronan jälkeen Mar Musan luostari on jälleen auennut vierailijoille. Mutta sinne päästäkseen pitää kiivetä paljon portaita. Matka portilta polun alusta luostarille asti tulisi tehdä ihan hiljaa ja rauhoittuen.
1990-luvulla Isä Paolo Dall'Oglio perusti luostarin keskukseksi, jossa käytäisiin keskustelua islamin ja kristinuskon välillä. Mar Musa toivottaa tervetulleeksi kaikki vierailijat uskonnosta ja elämänkatsomuksesta riippumatta. Matkalainen saa jopa yöpaikan ja ruokaa, jos osallistuu luostarin töihin.
Kirkko tuoksui sille, että sisällä oli poltettu paljon suitsukkeita. Se oli vanha, rakennettu noin 1000 vuotta aiemmin. Seinillä on ikivanhoja freskoja ja kirjoituksia suhteellisen hyvin säilyneinä. Olin väsynyt helteessä kiipeämisestä ja makoilin pitkään seinän vieressä olevalla patjalla
Täällä ei ole internet -yhteyksiä. Vieraat voivatkin nauttia luostarilla ajasta ilman arjen kiireitä ja somea ystävällisessä ympäristössä.
Täällä söin yhtä reissun parhaista ruuista. Se oli jonkinlaista linssimuhennosta, jossa oli muitakin kasviksia. Yksinkertaista ja todella maukasta. Lisukkeina oli kahta eri riisiä, toinen kananpaloilla höystettynä. Tuore leipä kuului kaikkiin aterioihin Syyriassa.
Ruuan jälkeen vatsat täynnä piti vielä vaeltaa yhden sillan yli ja kiivetä kalliolle hienon näköalan vuoksi. Se oli raskasta, sillä olin syönyt todella paljon. Näkymät olivat kyllä kiipeämisen arvoiset.
Perillä Aleppossa
Saavuimme Aleppoon pimeällä, joten kaupungista ei saanut vielä mitään selkeää kuvaa. Maantie oli hyvässä kunnossa ja asfaltti tumma eli ilmeisen uusi. Kaikki olimme nälkäisiä ja päätimme mennä syömään ennen kirjautumista hotelliin. Cordoba niminen ravintola oli hienon näköinen paikka. Olo tuntui alipukeutuneelta, koska siellä oli hääjuhlat menossa ja kaikki muut juhlavaatteissa. Meidän porukka oli todellakin sen näköistä, että päivä oli mennyt lähinnä tien päällä. Ruoka oli hyvää. Maistelimme taas eri ruokalajeja lukuisilta pöytään tulleilta lautasilta. Päivällinen maksoi noin 4€ , kun ruokalasku jaettiin tasan. Lasi valkoviiniä kustansi saman verran.
Aleppo Palace hotellimme sijaitsi keskuspuiston ja Saadallah Al Jaberin aukion vieressä. Se oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta oli kuitenkin viihtyisä omalla rosoisella tavallaan. Tänään kukaan ei jaksanut lähteä ulos baariin illan päätteeksi. Juttelimme vähän aikaa päivän kulusta hotellin aulassa ja menimme ajoissa nukkumaan.
Seuraavan päivän seikkailisimme ympäri Aleppoa.
Linkit ja vinkit:
- Mar Musa
Edelliset Syyria -postaukset
- Damascus
VastaaPoistaHeh, varsin yllättävää, että Fijin saarelta vierailijoita on enemmän kuin Suomesta, olisi luullut ihan toisin päin. Mainio paikka tämäkin päästä vierailemaan, oletkin erikoistunut näihin ei niin tavallisiin kohteisiin; ja mukava näistä on aina lukea.
Heh, en nyt varsinaisesti ole erikoistunut, mutta Lähi-Itä kiehtoo ja kiinnostaa.
PoistaOnpas mielenkiintoinen paikka tämäkin! Kiva sekoitus uskomuksia ja historiaa (vaikkei se kaikkein rauhallisin olekaan).
VastaaPoistaTuollaiset vanhat legendat on kivoja kuulla. Ja monet niitä uskovat vuosisatojen jälkeenkin
PoistaJärkyttävän hienoja kuvia - siis sekä sodan tuhoista että ilman. Mielenkiintoista kuulla että tuolla päin on vielä kirkkoja ja kristinuskoa olemassa, vaikka maa onkin ollut jo pidempää muslimimaa. Tänään sattunut tuolla päin iso maanjäristys. Mitenköhän mahtavat Aleppon rauniot senkin vielä kestää..
VastaaPoistaLuin, että osui Aleppon maakuntaan, joka on tosi iso. Siis paljon laajempi alue kuin pelkkä Aleppo Siihen kuuluu mm Idlibin alue Turkin rajalla. En ole lukenut että itse Aleppon kaupunki olisi ottanut osumaa.
PoistaÄitini on käynyt Damaskoksessa 70-luvulla, se oli muistaakseni hänen ensimmäisiä ulkomaan matkoja. Sodan runtelemat kaupungit ovat aina pysäyttäviä. Bosnian kaduilla aistin surullista tunnelmaa luodin reikien täplittämien seinien edessä. Vaikka siitäkin sodasta on jo vuosia, jäljet näkyvät. Syyriassa sodasta on vielä vähemmän aikaa.
VastaaPoistaDamaskos on rosoisen kaunis ja onneksi vanha kaupungin osa on pysynyt lähes vahingoittumattomana sodasta huolimatta.Äidilläsi oli hieno valinta matkakohteeksi.
PoistaUpeita paikkoja kaikessa kurjuudessaankin. Todella hieno myös tuo Mar Musan luostari. Oliko niin, että se maanjäristys nyt kuitenkin tuhosi osan noista Aleppon historiallisista kohteistakin?
VastaaPoistaNo se oli just niin. Alussa lehdissä siitä kirjoitettiin niin epämääräisesti. Sitten alkoi kuvat ja videot kiertämään somessa ja olin yhteydessä itse Syyrian tuttuihin.
PoistaTosi kiinnostavaa lukea matkailusta Syyriassa. Jotenkin lohdullista, että siellä voidaan taas matkustaa ja maa alkaa palautua sodan jälkeen normaalimpaan. Kuitenkin ennen sotaa Syyriassa oli käsittääkseni varsin paljon turismia. Kauniita paikkoja olet päässyt näkemään, täytyy käydä lukemassa sun muutkin Syyria-postaukset.
VastaaPoistaKuulema miljoonia vuodessa kävi ennen sotaa. Enkä yhtään ihmettele. Paljon historiaa ja huikeita paikkoja
Poista