Trans-Flores roadtrip päivä 3: Bena village - Ruteng

Aamulla eilinen sumu oli kadonnut. Viereinen Inierie tulivuorikin näkyi kokonaan. Se oli pyramidin muotoinen ja sopusuhtainen, sellainen, miltä tulivuoren kuvittelisikin näyttävän. Aamupala syötiin ulkona. Ujo Bobby -koirakin uskaltautui lähellemme makupalojen toivossa. Manulalussa on kolme omaa koiraa, jotka saavat liikkua vapaasti omia menojaan. Tämä paikka oli sellainen, jonne olisi voinut jäädä pidemmäksi aikaa, mutta tien päälle täytyi palata. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli kylä nimeltä Bena.

Paikka on eniten vierailtu Ngadan alueella. Kylän talot ympäröivät pihaa, jossa on antiikkisia alttareita kaksi kappaletta (ngadhu & phaga) jokaista kylän klaania kohti. Ne kuvastavat esi-isiä. Sateenvarjon näköinen alttari, ngadhu kuvastaa viriiliä ja hurjaa miestä ja talon pienoismallin näköinen phaga  naisen vartaloa ja pyhää paikkaa. Kylässä uhrataan eläimiä erilaisissa seremonioissa. Niistä muistona on talojen seinustoilla roikkuvat kallot ja sarvet.

Kylän perällä kiipesin kiviportaita pitkin näköalapaikalle, josta oli kivat maisemat joka puolelle. Siellä oli sokea mies, joka osasi sanoa englanniksi vain "you can take photo" ja osoitti sitten silmiään. Hän soitti minulle huilullaan kappaleita ja piti välillä puheen omalla kielellään. Seuraan liittyi myös paikallinen mies kuuntelemaan soittoa. Monta kappaletta kuunneltuani kiitin miestä ottaen häntä käsistä kiinni ja sujautin yhden setelin hänen nyrkkiinsä. Huilumusiikista jäi mukava fiilis.

Hautoja talon pihalla. Näitä näki myös Sikkan alueella. Nykyään hallitus on sanonut, että pihalle ei saa enää haudata. 

näköalapaikalta kylään päin

huilunsoittaja  ja minä

Palasimme Trans-Floresin maantielle ja pysähdyimme Bajawan keskustaan. Käteisvarat olivat loppumassa, joten menin yhdelle automaatille samalla, kun John meni toiselle samanlaiselle. Laitoin kortin koneeseen ja näytöllä on teksti 'transaction is being processed'. Sama teksti oli ja pysyi. Koneesta kuului tasaisesti piippausta. John käveli siltä toiselta automaatilta kohti autoa ja aloin huitoa hänen suuntaan. Selitin tilanteen ja John yritti painella kaikkia nappeja automaatista ilman tulosta. Paikalle tuli joku nainen ja selitin tilanteen, jota John myös selvensi indonesiaksi. Nainen sanoi, että joskus se voi kestää kauan, kun kone miettii. Hän poistui paikalta. Koska paikkakunta on pieni, John epäili, että pankin työntekijä voisi asua lähistöllä. Hän lähti juniorin kanssa autolla selvittämään asiaa. Minä jäin automaatin viereen odottamaan, jos se kortti nyt kuitenkin päättäisi tulla koneesta ulos. 

Aikaa kului ja alkoi tulla enemmän porukkaa automaatille. Selitin tilanteen seuraavalle, joka selitti sen seuraavalle indonesiaksi jne. Parhaimmillaan kopissa oli mun kanssa viisi tyyppiä painamassa 'cancel' nappia vuorotellen. Kellään ei ollut taikasormi, joka olisi saanut kortin ulos. Siinä sitten odotin kopin ulkopuolella ihmettä ja toivoin, että John ja juniori tulisivat pian takaisin. Kännykkä oli tietysti jäänyt autoon, joten en voinut soittaa. Vihdoinkin tuttu auto pysähtyi tien toiselle puolelle. John jakoi omaa wifiänsä  ja kortti oli kuoletettu minuutissa pankin sovelluksella. Onneksi on varakortti mukana, mutta kyllä silti harmitti. Olen tykännyt tuosta Bank Norwegianin kortista, kun ulkomailla ei mene maksuja käteisnostoista.

Matkan varrella pysähdyimme lounastamaan Aimereen Gemo beach ravintolaan. Siinä vieressä oli myös paikallinen arak -tehdas. Olin lukenut aiemmin varoituksia arak -viinaa juoneiden sokeutumisista Balilla. Kerroin Johnille tästä asiasta. Hän kertoi viinan valmistuksen olevan vanha perinne ja juomana turvallinen. Kuitenkin joissain turistien bilepaikoissa esimerkiksi Balilla liian mietoon arakiin on lisätty metanolia että se olisi vahvempaa ja tästä on seurannut ongelmia.

John kertoo arakin valmistuksesta vaihe vaiheelta. Maitomainen neste, tuak, kerätään palmupuusta. Se laitetaan ensin suljettuun saaviin. Käymisprosessissa oleva aine näyttää etovalle ja tuoksuu voimakkaan hiivaiselta. Saavista aine kaadetaan pataan, jonka alla olevat puut kiehuttavat seosta. Alkoholi nousee putkea pitkin ensin ylös ja sitten alamäkeen. Putken päässä on kanisteri ottamassa vastaan valmiin tuotteen. Jos halutaan tehdä viinaa voimakkaammaksi, kanisterin sisältö kaadetaan uudestaan pataan kiehumaan. Lopullisesta tuotteesta paikalliset käyttävät arak tai tuak nimeä. Maultaan viina ei ollut pahaa eikä kyllä hyvääkään. Itselleni jäi siitä aika neutraali fiilis. Vahvaa se kyllä oli ja lämmitti kurkkua.

Gemo beach restaurant

Tuonne pitää kiivetä hakemaan palmun omaa maitoa, tuak'ia...

Käymisprosessi, jonka jälkeen tuo menee pataan keitettäväksi

Valmis tuote valuu putkea pitkin tänne

Tauon jälkeen matka jatkui Manggarain alueelle. Tietä reunusti Floresin suurin sademetsä. Iltapäivällä olimme perillä pikkukaupungissa nimeltä Ruteng. Se sijaitsee 1188m merenpinnan yläpuolella, minkä huomasi siitä, että ei ollut niin kuuma.

Ensimmäisenä piti löytää pankkiautomaatti, että saisin käteistilanteeni kuntoon. Yhden pankin luona testasin kolme automaattia, joista yksikään ei huolinut mun varakorttia. Alkoi tulla jo paniikki, mut neljännen kanssa tärppäsi. Säädin tosi kauan sellasessa automaattihuoneessa, kun kerrallaan pystyi nostamaan vain pieniä summia. Sieltä ulos tullessani paikalliset lapset naureskeli ja huuteli 'money, money'. Loppu hyvin kaikki hyvin. 

Yövyimme pienessä Sky -hotellissa. Huone oli siisti ja muuten hyvä, mutta siellä oli vain yksi pistorasia. Kävimme yhdessä Johnin kanssa syömässä Spring hill -nimisessä ravintolassa. Tosi siisti paikka ja ruoka oli superhyvää. Oleskelin vielä illalla respan luona puhelinta lataamassa, ettei tarvinnut tapella juniorin kanssa siitä huoneemme ainoasta pistokkeesta. Tutustuin siinä samalla kovaääniseen indonesialais-kiinalaiseen miesporukkaan, joka oli yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla. He tunnistivat minut Koka beachiltä, missä olimme olleet samaan aikaan pari päivää aiemmin. Meidän reittimme Rutengiin oli kulkenut osittain samaa reittiä. Juteltiin Indonesiasta ja Suomesta sekä kulttuurieroista. Näytin puhelimestani kuvia lumisesta Helsingistä ja porosta. Ne herättivät ihastusta. Sitten oli aika toivotella hyvät yöt. Sänky kutsui väsynyttä matkaajaa. Seuraava päivä olisi viimeinen päivä tien päällä. 

Selamat malam..

näkymä Sky hotellin huoneemme ikkunasta

Linkit:

- Bena village
- Ruteng
- Flores explore tours

Aiemmat postaukseni Floresin saarelta:
- Trans-Flores roadtrip päivä 1: Maumere - Moni
- Trans-Flores roadtrip päivä 2: Kelimutu - Bajawa
- Maumere -apinoina sirkuksessa
- Hyvää ystävänpäivää Koka Beachiltä
-