Päivä- ja yöelämää Portossa






Hyppäsin metrosta pois Trinidadin asemalla. Sen edessä torilla pähkäilin hetken, mihin suuntaan lähtisin. Valitsin tien, joka meni vasemmalle loivaa mäkeä ylös. Kaupunkiin tutustuu parhaiten kävellen ja kun ei etsi mitään tiettyä asiaa, löytää sellaista, mitä ei osannut etsiä. Ei tarvinnut kävellä pitkään, kun oikealla puolen katua oli isolla seinällä kaksi upeaa muraalia. Tykkään katutaiteesta ja olen metsästänyt muraaleja niin Berliinissä kuin Brysselissäkin. Ne jos mitkä piristävät katukuvaa. Onhan se nyt mukavampi katsoa taideteoksia kuin harmaita seiniä.

Hämmästyksekseni tunnistin tägin toisessa muraalissa: Siinä luki MrDheo. Sama tyyppi on käynyt taiteilemassa vanhoilla kotikulmillani Vantaan Myyrmäessä. Siellä hän maalasi yhden rautatieaseman ulkoseinän yhdessä suomalaisen naisartistin kanssa. Tämä kyseinen muraali löytyy vanhasta Minun Myyrmäki -postauksestani. Se kuva on ensimmäisenä. Postauksen pääpaino on Myyrmäen katutaiteessa.

MrDheo on kotoisin Portosta. Tämä selvisi minulle, kun googlailin tietoa hänestä. Kannattaa muuten katsoa MrDheo instagram -profiili: se on täynnä huikeita kuvia hänen töistään ympäri maailmaa.

Muraaleja ja pienempiä graffiteja löytyi vielä lisää kaupungilla vaellellessa. Suosikkini oli tuo sininen, koko seinän korkuinen kissa. Se sopi täydellisesti paikalleen, pienen kujan seinään.

Katutaiteen lisäksi Porton arkkitehtuuri on kiinnostavaa. Täältä löytyy värikkäitä taloja, joiden seinät on tehty erilaisista laatoista. Jotkut ovat yksivärisiä ja toisissa löytyy erilaisia ornamenttikuvioita. Vanha kaupungintalo ja sen lähistöllä olevat rakennukset edustavat neoklassista tyyliä. Ne ovat hienon näköisiä sellaisenaan eivätkä kaipaa mitään väriä. 


kaupungintalon läheltä

kaupungintalo



Livraria Lello

Livraria Lello

Livraria Lello


Porton suosituimpia nähtävyyksiä on Livraria Lello -niminen kirjakauppa. Sen kerrotaan toimineen inspiraationa Hogwartsille Harry Potter -kirjoissa. Sen kirjoittaja J.K. Rowling asui Portossa 90-luvulla. Nykyisin kirjakauppaan on 5 euron pääsymaksu. Jos ostat kaupasta jotain, saat summan hyvityksenä. Aina kirjakauppaan ei ollut pääsymaksua. Turistit tulivat sisään kuvaamaan ja ihmettelemään erikoista liikettä. Kaupan tuotteita jopa tuhoutui ihmisten käsittelyssä. Tämän vuoksi katsottiin parhaaksi pyytää pääsymaksu. Itse olin menossa kirjakauppaan ensin viikonloppuna kahteen eri ajankohtaan ja kolmannen kerran arkipäivänä. Viikonloppuna siellä oli ihan tajuton ryysis. Lipunmyyntiinkin oli monenkymmenen metrin jonot. Arkena aamupäivästä jono oli pieni.

Kaupassa ihmisiä parveili joka puolella kuvia räpsien. Portaissa oli tungosta. Eteenpäin pääseminen oli paikoin haastavaa. Olihan se hieno kirjakauppa, mutta ehkä vähän yliarvostettu. Fantasia -osastolta löysin juniorille kirjan tuliaisena. Ei tämä vierailu siis turha ollut.






Innostuin São Benton juna-asemasta enemmän  kuin Livraria Lellosta. Sen sisällä seinillä on hienoja taideteoksia, jotka on maalattu laattoihin. Näillä on oma nimi, azulejo. Se tulee arabian kielen sanasta al zellige, joka tarkoittaa kiillotettua kiveä. Aluksi laatat tuotiin Portugaliin Espanjasta, Italiasta ja Hollannista. 1500 -luvulla portugalilaiset hallitsivat jo itsekin niiden tekemisen. Geometristen kuvioiden ja kukkasten lisäksi he tekivät laattoja, jotka kertoivat tarinaa. Yleisimmät värit laatoissa olivat valkoinen ja sininen.

Samaa sinivalkoista tyyliä näkyy eri kirkkojen ulkoseinissä, kauppakadulla, lattioissa ja katoissa. Näistä väreistä tuli tosi kotoisa olo. Kysyin Sónialta, miksi juuri sinivalkoinen on suosittu väritys laatoissa. Hän ei sitä osannut sanoa ja oli ihmetellyt samaa asiaa. Ehkä sinistä väriä oli helppo valmistaa ennen vanhaan.

Porton katukuva on niin ihastuttava. En ikinä kyllästyisi siellä vaelteluun. Enkä ikinä olisi arvannut, että innostuisin niin paljon jostain arkkitehtuurista. Se on niin erilaista, mihin on Helsingissä tottunut. Itse asun jugend -talossa ja huvittaa, kun turistit kuvaavat sitä. Mutta minähän toimin ihan samalla tavalla. Ehkä sitä ei osaa kiinnittää huomiota sellaisiin asioihin, joita itse näkee joka pävä. Kaikki uusi ja erilainen taas viehättää.

Igreja do Carmo


Capela das Almas

Santo Ildefonson kirkko

 Perjantai-ilta Portossa


Aika harvoin tulee reissuilla tutustuneeksi yöelämään. Kun päivät pyörii ulkona ympäri kaupungin katuja, ei illalla energia riitä oikein mihinkään. Tämä reissu oli poikkeus, sillä Sónia halusi näyttää minulle öistä Portoa perjantai-iltana, sinä päivänä, kun saavuin kaupunkiin.

Otin  ennen iltaa kevyet kolmen tunnin unet, koska matkapäivä oli uuvuttanut minut täysin. Oltiin aikaisin, jo klo 22 jälkeen keskustassa. Silloin oli meininki hiljaisempaa. Porton baarit täyttyvät viikonloppuisin keskiyön jälkeen.  Joku yökerho aukeaa vasta 03 ja on auki niin pitkään kuin jengi jaksaa bilettää.

Uber kuljetti meidät keskustaan. Mentiin ensin Igreja do Carmo -kirkon edessä olevalle torille. Sónia näytti paikkoja, joissa itse pyöri opiskeluaikana. Käveltiin torin poikki ja kulman taakse. Siinä Joao Chagas'n  puiston vieressä oli muutamia kuppiloita. Ne oli todella pieniä eikä sinne montaa olisi mahtunut. Haettiin oluet Universidad nimisestä paikasta ja mentiin ulos istumaan. Oli siinä joku terassin tapainen. Juomansa kanssa olisi voinut vaikka mennä sinne puistoon tai mihin vaan. Baarissa ovat sikäli fiksuja, että (muovi)tuopista / mukista maksat pienen pantin ja saat poletin. Kun palautat tyhjän mukin ja poletin, saat pantin takaisin.

Keskiyön lähestyessä oli aika suunnata toiselle alueelle. Kun paikallinen kertoo ystävälleen lähtevänsä baariin viikonloppuna, hän käyttää ilmaisua
"I'm going to Galerias"
Nimi tarkoittaa katua Galerias de Paris ja sen lähialuetta, jossa on pubeja ja klubeja vierivieressä. Pääsymaksua ei ole, joten voit käydä sisällä haistelemassa ilmapiiriä ja jäädä tai vaihtaa toiseen paikkaan.

Täällä muuten tupakan polttaminen on sallittua sisällä melkein joka baarissa, joten herkempien kannattaa jäädä terassille tai etsiä savuton ravintola.

Suosittelut baareille Gin House, jossa on huippuhyvät cocktailit ja alakerrassa tanssilattia;  ja Casa do Livro, joka on vanhassa kirjakaupassa.

Porto at night

The Gin house


Linkkejä ja vinkkejä:


Azulejo tiles in Porto
Livraria Lello
São Bento
Porto, Casa da Músicalta länteen
Porto, näköalapaikkoja ja ruokavinkkejä

- Gin house, Rua Candido dos Reis 70
- Casa do Livro, Rua da Galeria de Paris 85

Kommentit

  1. Mä kuljin kuukausi sitten pikaisesti Porton läpi lentokentältä bussiasemalle ja jo siinä ajassa sain todella hyvät vibat kaupungista. Tämäkin juttu vaan puoltaa sitä, että siihen kaupungiin täytyy lähteä tutustumaan ajan kanssa!

    VastaaPoista
  2. Muraalit on todella hienoja ja niitä on kiva kuvailla. Erikoinen tuo kirjakauppa. Aika harvoin niissä on tuollaista ryysistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sesonkiaikaan ja viikonloppuisin tuntuu olevan. Porto ei ole kuitenkaan niin iso kaupunki ja tuo on sen suosituimpia nähtävyyksiä. 🙂

      Poista
  3. Oi, Porto on minustakin ihana! Olin siellä pari vuotta sitten. Kävin myös tuossa Lellon kirjakaupassa. Koska itse tykkään kirjoista tosi paljon, oli kauppa ihana käyntikohde, mutta kyllä se turistien paljous oli aivan naurettavaa! Näitkö muuten kaupungilla opiskelijoita puvuissaan ja viitoissaan? Aivan selvästi J. K. Rowling oli napannut ne viitat kirjoihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin ja olinkin kuullut niistä aiemmin paikalliselta kaverilta. Onhan niillä nyt hienommat asut kuin vaikka Suomen haalarit. 😁

      Poista
    2. Onhan tuo Porto upea. Piti aikoinani mennä sinne tapaamaan yhtä tuttua, mutta jostain syystä jäi väliin. Ihmettelen sitä vieläkin, että ei tullut lähdettyä. Haluan kyllä käydä katsomassa tuota upeaa kaupunkia, mikä tästäkin postauksesta ilmenee.

      Poista
    3. No ehtiihän tuonne mennä. Kesällä finskillä muuten pääsee suoralla lennolla Portoon. 🙂

      Poista

Lähetä kommentti