Kohtaamisia Luang Prabangissa

Luang Prabang on rento laolainen pikkukaupunki. Se muodostui 1200 vuotta sitten Mekong- ja Nam Khan -jokien risteykseen ja ympärille. Kaupunki on myös Unescon maailmanperintökohde ja se tunnetaan niin temppeleistään kuin perinteisistä ja siirtomaatyylisistä rakennuksistaan. Kolmessa päivässä täällä ehti  nähdä ja kokea kaikenlaista.

Ylimmät kuvat ovat kaupungin ehkä tunnetuimmasta ravintolasta nimeltä Utopia. Kävin siellä ensimmäisenä iltanani sekä toisen kerran päiväsaikaan. Pidin enemmän toisesta kerrasta, sillä paikassa ei ollut tungosta ja mukavia istumapaikkoja löytyi helposti. Silloin minulla oli kaiken lisäksi hauskaa suomalaisseuraa. Se, miten me tapasimme, liittyy ihan toiseen kohtaamiseen edellisenä iltana:

Olin viettänyt päivän Kuang Si'n -vesiputouksilla. Oli ilta ja kävelin rantakadulla Mekong -joen varrella, kun kaksi tutunnäköistä henkilöä käveli vastaan. Minä tuijotin heitä pitkään ja he tekivät samoin takaisin. Kun olimme toistemme kohdalla, tajusin, missä olimme tavanneet. 

"We met in Mongolia", huudahdin hämmästyneenä. 

Viime syyskuussa ollessani siis Mongoliassa starttaamassa trans-Siperian junamatkaani, tutustuin tähän eläkkeellä olevaan ranskalaispariskuntaan. Me yövyimme samassa majatalossa. He olivat myyneet talonsa ja omaisuutensa ja olivat juuri aloittaneet noin kolmen vuoden maailmanympärysmatkan. Olenkin jo kertonut heistä Tsingis kaanin jalanjäljillä -postauksen lopussa.

Ensikohtaamisesta neljä kuukautta myöhemmin tämä pariskunta käveli minua vastaan Luang Prabangin rantakadulla. Tämä oli ihan käsittämätön juttu. Hauska yhteensattuma nauratti meitä kaikkia. Vaihdoimme kuulumisia. He kertoivat matkareitistään ja siitä, että olivat seuraavaksi siirtymässä Thaimaan pohjoisosia kiertämään. Aikamme juteltuamme otimme yhteiskuvan muistoksi ja jatkoimme matkaa omiin suuntiimme. 

Jälkeenpäin tuli mieleen, että olisi pitänyt kysyä, onko heillä Instagram - tai Facebook -tiliä, josta voisi seurata maailmanympärysmatkaa. Olen kuitenkin vähän taikauskoinen ja minulla on tunne, että kohtaamme vielä tulevaisuudessa jossain päin maailmaa.

Olin ihan fiiliksissäni ja päätin jakaa tarinan Facebookin Soolomatkailijat -ryhmässä. Sain kuulla vastaavista yllättävistä kohtaamisista. Niitä oli hauska lukea. Sitten eräs Erja kommentoi, että hänkin on Luang Prabangissa. Sovimme sitten tapaavamme seuraavana päivänä. 

Näkymä kattoterassilta yömarkkinoille

Erja olikin sitten varsin hauskaa seuraa. Juttu luisti kuin vanhoilla tutuilla. Puhuimme matkailusta ja kaikesta mahdollisesta. Aloitimme päiväkahvista. Jatkoimme kävelylle ja lounaalle Utopiaan. Illalla tapasimme vielä uudelleen. Kiertelimme yömarkkinoilla. Kävimme happy hour -viineillä kadunvarsiravintolassa. Illan viimeiset drinksut nautimme kattoterassilla markkinakojujen yläpuolella. Erja oli viimeistä iltaa Luang Prabangissa ja itsekin olin jatkamassa matkaani etelää kohti. 

Milou -koira ja saksalainen Bernd

Hostellini lähistöllä törmäsin usein suloiseen koiraan, jonka nimesin Milou'ksi. Siitä tuli mieleen Tintti -sarjakuvan koira. Milou oli sosiaalinen ja vilkas. Oli hauska seurata sen touhuja. Ilahduin aina kohdatessani koiran, kun se istui kadulla tai juoksi vastaan jonkun kulman takaa.

Saksalainen Berndt taas oli samassa hostellissa kuin minä. Hänestä minulla ei ole kuvaa. Miehen matkatarina oli mielenkiintoinen, joten pakko hänestäkin tässä mainita:

Berndt oli noin 5-kymppinen, atleettinen kaljupää. Hän kertoi ottaneensa töistä vuoden sapattivapaata. Pomo ei sitä ensin halunnut myöntää. Berndt uhkasi irtisanoutua ja sai sitten vapaansa. Hän on ilmeisen hyvä siinä työssä, mitä ikinä tekeekään.

Ensitöikseen hän lähti pyöräretkelle, joka ei ollutkaan mikään lyhyt. Berndt polki ensin Saksasta Tanskaan ja edelleen Ruotsiin. Sieltä hän jatkoi lautalla Suomen Turkuun ja Turusta kohti pääkaupunkiseutua. Helsingistä Berndt meni lautalla Tallinnaan, Baltian maiden läpi ja takaisin kotiin Saksaan. Hän näytti minulle kännykästään jotain sovellusta, josta näkyi koko reitti. Ylpeys paistoi hänen kasvoiltaan, kun hän puhui pyöräretkestään.

Kotiin palattuaan Berndt päätti käyttää loput vapaasta vuodestaan kiertelemällä Kaakkois-Aasiassa, jossa hän oli reissannut jo nuorempana. Luang Prabangista hän aikoi mennä minibussilla Nong Kiawiin ja edelleen veneellä Muang Noi'hin, johon ei pääse muuten kuin vesireittiä. Hän oli hauskaa seuraa. Juteltiin yhtenä iltana keskiyöhön asti mitäpä muutakaan kuin matkajuttuja.

Luang Prabangista jäi eniten mieleen nämä mainitsemani kohtaamiset. Seuraavassa postauksessa kerron, mitä muuta minä kaupungissa tein kuin kävin niillä vesiputouksilla. ✌😊

Mitä yllättäviä /  mukavia kohtaamisia sinulla on ollut matkoillasi?

Linkkejä ja vinkkejä:

- Kuang Si waterfall - Luang Prabangin suosituin nähtävyys
- Elämäni paras reissupäivä
- Tourism Luang Prabang