Kuang Si waterfall - Luang Prabangin suosituin nähtävyys

Laosin matkan toinen pakollinen nähtävyys elefanttien lisäksi oli Kuang Si'n vesiputoukset. Ne sijaitsevat vajaan 30 kilometrin päässä Luang Prabangin keskustasta. Rohkenen väittää, että paikka kuuluu kaikkien tänne matkustavien ohjelmaan.

Tänne ei tarvitse etukäteen varata mitään retkeä, sillä sen voi varmasti hoitaa joka majoituspaikan kautta. Luang Prabang on muutenkin täynnä pikku matkatoimistoja, jotka myyvät niin bussi- kuin lentolippujakin ja retkiä lähiympäristöön, muuallekin kuin putouksille.

Varasin kyydityksen hostellini kautta ja se kustansi 40 000 kippiä (4€). Valittavana olivat aamu - tai päivälähtö. Lomalla aikaiset heräämiset eivät erityisemmin houkuttele, joten valitsin myöhäisemmän lähdön. Jos joku haluaa napata ne täydelliset  instakuvat ilman väkijoukkoja, kannattaa hommata privaattikyyti ja olla paikalla kahdeksan maissa, kun portit aukeavat.

Istuskelin hostellin sisäpihalla, kun mieshenkilö tuli sinne huudellen "Kuang Si waterfalls". Hän ohjasi minut minibussille ja sain hyvän, yksittäisen penkin ikkunan vierestä. Olin kolmas autossa. Sitten ajelimme tunnin ympäri Luang Prabangia noukkien muita kyytiin. Kaupungista ulos päästyämme näkyi maalaismaisemaa, tietyömaita, eläimiä pelloilla ja teillä. Kyyti oli paikoin pomppivaa, mutta ei vedä vertoja sille, kun olin minibussissa matkalla Irkutskista Olkhonin saarelle viime syyskuussa.

Kun kuski perille tultaessa alkoi pyytää kaikilta pääsymaksurahaa, muutamat alkoivat valittamaan sen olevan turistihuijaus. Itse olin lukenut asiasta jostain postauksesta ennen reissua enkä ollut yllättynyt. Retki putouksille on se pelkkä menopaluu -kyyti ellei muuta erikseen mainita. Sisäänpääsy maksaa erikseen 20 000 kippiä (2€). Eikä se ole huijaus vaan asia, jota ei ehkä ääneen kerrota, kun myydään retkiä putouksille.

Kuang Si on ryhmä putouksia, joista isoin, noin 50 metriä korkea on se komein. Alueella voi uida muutamissa paikoissa. Joissain kohdissa oli uintikielto -kylttejä. Tuolla on paikallisille pyhiä paikkoja joihin ei missään nimessä saa mennä uimaan.

 Vaellus putousten ympäri

Vaelsin portilta sille isommalle putoukselle asti. Löysin kyltin, joka ohjasi polulle putousten vasemmalle puolelle. Pieni vaellus tuntui hyvältä idealta ja lähdin tarpomaan ylämäkeen. Tämä ei ollutkaan mikään helppo reitti. Mäki oli vuoroin mutaista ja hiekkaista. Kengät lipsuivat herkästi. Joissain paikoissa oli bambuista kyhättyjä aitoja, joihin tukeutumalla pääsi vaikeimmista kohdista. Ohitin kaksi nuorta naista, joiden mukana kulki paikallinen koira. Se päätti sitten lyöttäytyä minun seuraani. Jos jäin jälkeen, koira pysähtyi odottamaan.

Yhdessä kohtaa reittiä oli aita ja kyltti, jossa luki "no trespassing " Tai jotain muuta vastaavaa. Jos hakee 'Kuang Si' ja 'secret pool' -hakusanoilla videoita YouTubesta, tietää, että tuosta kohdasta pääsee "salaiseen uimapaikkaan". Yksin en lähtenyt aidan taakse seikkailemaan. Tuskin siihen huvikseen on kieltokylttejä laitettu, joten jatkoin matkaani.

Pahin kohta reitillä oli kiviportaat, jotka olivat nilkkaa myöten ylhäältä virtaavan veden vallassa. Koira juoksi niitä pitkin tottuneesti pysähtyen välillä juomaan.

Oli kyllä voittaja olo, kun lopulta pääsin ylhäälle. Sieltä avautuivat hienot näkymät. En tosin saanut ylhäältä hyviä kuvia, kun edessä oleva kasvillisuus oli tiheää.

Ylhäällä näin länsimaalaisia, jotka olivat käyneet vaeltamassa jollain luolalla. He olivat aivan uupuneita ja kertoivat sinne olevan matkaa useamman kilometrin. En lähtenyt etsimään luolaa vaan jatkoin matkaa putousten ympäri ja niiden toista puolen alas. 

Jos olin kuvitellut ylös kiipeämisen olevan raskasta, alas meno se vasta olikin hankalaa. Rinne oli paikoin jyrkkä ja tosi liukas. Eteneminen oli hidasta ja vaivalloista. Olin tulipunainen ja ihan hikinen päästessäni lopulta alas isoimman putouksen juureen. Jatkoin matkaa alavirtaan ensimmäiselle paikalle, jossa sai uida. Vesi oli ihanan kylmää. Tuli mieleen Suomen järvivesi juhannuksena. 

Bear rescue center

Putouksille mennessä ja sieltä pois tultaessa kaikki ohittavat karhujen suojelualueen. Se on ollut toiminnassa 2000 -luvun alkupuolelta saakka. Paikan asukit ovat kauluskarhuja (muut nimet: sepelkarhu, Aasian mustakarhu, engl. moonbear). Pari karhuista makoili puiden väliin rakennetulla puulaverilla. Yksi näytti joogaavan, sillä se vääntäytyi hassuihin asentoihin. Kauempana oli pari pentua, joista toinen poseeraasi turisteille rennosti puun runkoon nojaillen.

Paikka kuuluu Free the bears -yhdistykseen, joka sai alkunsa, kun australialainen isoäiti Mary Hutton näki kauhistuttavan ohjelman TV:ssä. Siinä näitä karhuja oli lukittuina arkkujen kokoisiin häkkeihin kykenemättöminä liikkumaan. Heidän ihonsa läpi oli tungettu likaisia katetreja, joiden avulla lypsettiin nestettä sappirakoista. Tämä kaikki perinteisen lääketieteen vuoksi.

Mary oppi, että tuhansia kauluskarhuja ympäri Aasian oli samanlaisissa tilanteissa. Hänen sitkeällä uurastuksella hyväntekeväisyysjärjestö sai alkunsa. Näitä karhujen suojelualueita on nyt ympäri Aasian. Maryn perustama järjestö tekee yhteistyötä eri organisaatioiden, koulujen ja yhteisöjen kanssa herättääkseen ihmiset tajuamaan, mitä villlieläinkauppa saa aikaan. 

Aika alkoi olla lopussa ja kiertelin vielä putousten parkkipaikalla olevia kojuja ja söin grillattua kanaa. Samalla minibussilla tulleet alkoivat lyöttäytyä toistensa seuraan. Oli hankala löytää meidän autoa, sillä parkkipaikka oli täynnä saman näköisiä. Kuski kuitenkin ilmaantui sovittuun kohtaan muutamaa minuuttia ennen sovittua aikaa. Autolastillinen hyväntuulista porukkaa lähti takaisin kohti Luang Prabangia iloisen puheensorinan saattelemana.

Linkkejä ja vinkkejä:

- Loma alkoi Bangkokista
- Temppelikierros Bangkokissa
- Elämäni paras reissupäivä

- Free the bears.org
- Tourism Luang Prabang