Kaupunkikierros aurinkoisessa Varsovassa

Sunnuntaiaamu starttasi auringon pilkottaessa verhojen välistä huoneessani Radisson Blu Sobieski -hotellissa. Avasin verhot ja ranskalaisen parvekkeen oven. Edessä olevan vilkkaan risteyksen äänet tulivat sisään. Ihastelin ohi kiitäviä keltaisia raitiovaunuja, jotka näyttivät niin eksoottisilta. Oli kiva olla taas Puolassa. Oli kiva olla ylipäätään lomalla ja pois Suomesta.

Lähdin ennen aamupalaa vetämään kevyen treenin alakerran kuntosalille. Olin itseasiassa tämän hotellinkin valinnut salin takia. Se olikin todella siisti. Laitteita oli monipuolisesti niin kuin myös lattiatilaa ja välineitä toiminnalliselle treenille. Turvaväleistä ei tarvinnut välittää, kun olin siellä yksin lähes koko ajan.

Olin aloittanut salilla käymisen uudelleen pitkän tauon jälkeen. Oikeastaan se starttasi siitä, kun lopetin (taas) röökin polton. En halunnut katkaista hyvin alkanutta treeniputkea viikon loman takia. Eikä onneksi tarvinnutkaan. Salin jälkeen pääsin testaamaan hotellin buffetin ensimmäistä kertaa.

Ruokaa haettiin maski naamalla ja kertakäyttöiset hansikkaat kädessä. Maskin sai ottaa pois, kun oli omalla paikallaan. Aamiainen oli taattua ketjuhotelli -kamaa puolalaisella twistillä. 

Sitten oli reissun ensimmäisen ohjelmanumeron vuoro: Olin varannut paikan ilmaiselle kaupunkikierrokselle. Niillä on aina oppinut sellaista, mitä matkaoppaat ei kerro. Muutenkin kaupunkikierroksilla oppii vähän liikkumaan ympäriinsä, kun saa kulkea ensin paikallisen perässä.  

Tapaamispaikka oli kuninkaallisen linnan aukiolla, Plac Zamkowylla. Sinne olisi ollut helppo mennä julkisilla, mutta valitsin mieluummin kävelyn. Ajallisesti siihen meni reilu 40 minuuttia. Kävellessä näki ympäristöä ihan eri tavalla. Oli syyskuun loppu ja ulkona oli ihanan lämmin. Minulla oli nahkatakki päälläni, mutta tänä kyseisenä päivänä kuin myös koko Varsovan loman ajan, se tuli kulkemaan käsivarrellani muulloin paitsi iltaisin, jolloin oli vähän viileää.

Aukiolla oli Sigismundin (puol. Zygmunt) kolumni, maamerkki, jota ei voinut olla huomaamatta. Sen juurella Walkative Warsaw -sateenvarjoa pitelevä Agniezka otti vastaan kierrokselle ilmoittautuvia. Kun kello oli viisi minuuttia yli sovitun alkamisajan, ryhmämme siirtyi sivummalle ja Agniezka alkoi kertoa kaupungin historiasta.

Paikalliset muuten uskovat että jos heidän entinen kuninkaansa, Sigismundin, patsas joskus tippuu siitä kolumnin päästä, se aiheuttaa suurta epäonnea puolalaisille. Tämä on tapahtunut kerran toisessa maailmansodassa, kun saksalaiset hyökkäsivät. Silloin vanha kaupunki ja kuninkaallinen linna ympäristöineen tuhoutui täysin. Puolalaiset rakensivat pääkaupunkinsa uudelleen sotien jälkeen 1950-70 -lukujen aikana. Puolalaiset maksoivat jopa veroa, joka käytettiin Varsovan uudelleenrakentamiseen. Monet tekivät työtä jopa ilmaiseksi. Varsovan vanha kaupunki on kuulemma maailman nuorin vanha kaupunki, joka on samalla Unescon maailmanperintökohde.

Julkisivu

Sama talo takaa

Kävelimme pitkin mukulakivisiä katuja Agniezkan vanavedessä hänen tarinointiaan kuunnellen. Kierroksella valtaosa osallistujista olivat muualta Puolasta ja he elävöittivät oppaamme tarinoita omalla historiantietämyksellään. 

Yksi kiinnostava paikka, missä kävimme, oli aukio, jonka keskellä komeili vanha pronssinen kello. Legenda kertoo että se joka kelloa kiertää sitä samalla hieroen, saa toiveensa toteutumaan. Oppaamme mukaan todellisuudessa kello oli alun perin viallinen. Kun sillä ei ollut mitään käyttöä ja se oli liian raskas pois kuljetettavaksi, se vain päätettiin jättää jättää niille sijoilleen ja keksiä kellosta joku erikoinen tarina, joka viihdyttäisi turisteja. 

Kello ei ollut ainoa kiinnostava asia, mitä aukiolla oli. Täällä nimittäin sijaitsi jonkin aikakauden halvin talo. Tämä liittyi siihen, että aikanaan talosta joutui maksamaan veroa sen mukaan, kuinka suuri julkisivu on. Yhdessä aukion kulmauksessa talo olikin hassun näköinen, hyvin kapea ja aivan kiinni viereisissä taloissa. Muistin kaupunkikierroksen Amsterdamista. Siellä kuulin, miten taloista joutui maksamaan veroa pinta-alan mukaan. Siispä ihmiset rakensivat siellä kapeita, mutta korkeita taloja. 

Kiersimme toiselle puolelle. Talo paljastuikin tosi isoksi. Sen rakennuttaja oli aikanaan ollut tosi fiksu ja kikkaillut veroasioissa järkevästi. 

Toisella puolella oli muutakin kuin rakennuksen takapuoli. Alue tunnetaan nimellä Gnojna Góra, karkeasti käännettynä 'paskamäki'. Sieltä on näkymät Vistula -joen toiselle puolelle Pragan ennen niin pahamaineiselle alueelle. Tältä mäeltä nakattiin ennen vanhaan, kaikki jätteet, niin roskat kuin ihmiseritteetkin alas. Siitä nimitys 'paskamäki'. Nykyään Gnojna Górassa rakastavaiset käyvät kiinnittämässä lukkonsa aitaan ja kävelevät käsikädessä auringon laskiessa. 

Legenda kertoo, että aikanaan Napoleon joukkoineen oli hyökkäämässä Varsovaan. He saapuivat joen toiselta puolen kohti vanhaa kaupunkia. Samaan aikaan tuuli puhalsi kovaa paskamäeltä Napoleonin suuntaan tuoden mukanaan ymmärrettävistä syistä hirveän lemun ranskalaisten nenään. Napoleon keskeytti hyökkäyksen eikä tämän jälkeen Ranska ole tiettävästi kertaakaan yrittänyt hyökätä tänne.

Sitten meidät johdatettiin kauniille keskusaukiolle, joka normaalina sunnuntaina kuhisisi ihmisiä. Näin korona-aikaan oli melko rauhallista. Torimyyjät notkuivat uneliaina kojujensa luona. Pulut kylpivät vesilammikossa ja kyttäsivät ihmisiltä tippuvia leivänmuruja. Aukiota ympäröivät rakennukset olivat erilaisia ja kaikki upeita omalla tavallaan. Niiden rakennuttajat olivatkin aikanaan kilpailleet siitä, kenellä on torin komein talo. 

Kaupunkikierros päättyi Varsovan kansannousun muistomerkille. Elokuun 1. päivänä klo 17 vuonna 1944 alkoi kansannousu ja vastarintajoukot yrittivät pelastaa kaupungin saksalaismiehitykseltä. Neuvostoliiton joukkojen piti tulla puolalaisten avuksi. He olivat itseasiassa ihan lähellä, mutta eivät tulleet puolalaisten avuksi. Saksalaiset voittivat ja eloon jääneet vietiin keskitysleireille tapettaviksi.

Kansannousu oli suurin yksittäinen juutalaisten kapina natsisaksaa vastaan toisessa maailmansodassa. Se oli melko lailla tuhoon tuomittu jo alusta alkaen. Ihailtavaa tässä oli varsovalaisten taistelutahto. 

Joka vuosi ensimmäinen elokuuta klo 17 koko Varsova kirjaimellisesti pysähtyy minuutiksi niiden puolesta, jotka menettivät henkensä kansannousussa. Kannattaa katsoa tuo alla oleva Youtube -klippi tästä tapahtumasta.

Lopuksi Agniezka jakoi kaikille Walkative Warsaw -porukan tekemän lehtisen, jossa oli kartta ja suosituksia paikoista, joissa kannattaa käydä. Vatsani kurni jo siihen malliin, että päätin etsiä lähimmän lehtisessä suositellun ravintolan ja suunnistaa syömään.

Linkit ja vinkit:

- Walkative Warsaw

- Syyslomalle Varsovaan

- Krakovan päiväkirja

- Auschwitz - Birkenau, ei koskaan enää