Krakovan päiväkirja




Perjantai

Lentokoneen ikkunasta näkyi paljon peltoja koneen laskeutuessa kohti Krakovan lentokenttää. Ne olivat ruskean ja keltaisen eri sävyissä. Yläilmoista maisema näytti kuin hauskalta tilkkutäkiltä. Lentokenttä on pieni ja siinä on vain yksi kiitorata. Sen varrella oli maastokuvioisia armeijan koneita ja parakkeja. Terminaalista pääsi nopeasti ulos ja kävin nostamassa itselleni zloteja sadan euron edestä. Oli tarkoitus mennä junalla keskustaan, mutta en nähnyt juna-asemasta kertovia opaskylttejä. Turisti-info neuvoi minua menemään ulos keltaiseen bussiin. Se lähtisi kohta juna-asemalle. No lähtihän se nimittäin keskustan juna-asemalle. No sama se, millä kulkuvälineellä sitä liikkuu, kunhan pääsee perille. Kyyti kustansi 9 zlotia eli noin kaksi euroa.

Kraków glówny, päärautatieaseman yhteydessä on iso ostoskeskus Galeria Krakowska. Kuljin sen läpi seuraten kylttejä, jotka opastivat vanhan kaupungin suuntaan. Kun pääsin ulos yhdelle aukiolle, laitoin sijainnin päälle puhelimestani ja hain Maps.me -sovelluksesta reitin Mosquito hostellille. Sinne käveli 20 minuutissa. Saavuin perille siinä klo 11 aikoihin, mutta pääsin heti kuuden hengen dormiini, vaikka sisäänkirjautumisen virallinen aika ei ollut muutamaan tuntiin. Minun sänky oli yläpeti ikkunan vieressä. Purin kamat lukolliseen kaappiini ja vaihdoin kevyempää vaatetta päälle. Ulkona oli noin 24 astetta lämmintä.

Keskustan aukiolla oli kova vilinä. Hevoskärryjä kuljettajineen oli kymmenittäin. Meinasinkin jäädä yhden alle kun tähyilin ympärilläni olevia vanhoja rakennuksia eteenpäin kulkiessani. Vielä ei ollut nälkä ja pysähdyin torin laidalla olevaan ravintolaan nauttimaan kylmästä juomasta ja torielämän seuraamisesta. Ympärillä olevat rakennukset henkivät keskiajan tunnelmaa.

Seuraavaksi otin kartastani suunnaksi paikallisen maitobaarin, Bar mleczny "pod Temida". Näitä paikallisia ruokia tarjoavia paikkoja ilmestyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Puola oli itsenäistynyt. Paikat tarjoavat halpaa ruokaa ja ovat todella suosittuja. Sain huomata sen, kun jonon pää ulottui ravintolan ulkopuolelle ja istumapaikkoja ei muutenkaan ollut. Olisihan sieltä saanut ostettua ruokaa mukaankin, mutta nyt en jaksanut jonottaa ja halusin nauttia ensimmäisen Krakovan ateriani pöydän ääressä.



Tarpeeksi kauan vaellettuani löysin itseni aivan hostellin läheltä, Slawkowskan ja Pijarskan kulmasta. Miód i Winon terassilla oli sopivasti yksi pöytä vapaana. Menussa oli oma sivu 'pierogeille' eli paikallisille mykyille. En osannut valita mitään tiettyä laatua ja otin sekoituksen eri makuisia. Niitä oli ainakin liha-, kasvis- ja juustotäytteisinä. Aneemisesta ulkonäöstä huolimatta ruoka oli superhyvää. Ravintolan vieressä oli pieni leipomo, Przypiecek Pierogi, josta saisi näitä herkkuja ympäri vuorokauden. Tieto tästä ilahdutti minua.

Ruoka väsytti ja palasin hostellille lataamaan puhelinta ja nukkumaan pienet päiväunet. Olinhan herännyt jo viiden jälkeen aamulla kotonani. Pari tuntia myöhemmin heräsin pirteänä ja akku täynnä, sekä oma että puhelimen..












Aivan hostellin nurkilta, rynek Kleparskilta löytyi tori, Stary Kleparz. Alue oli katettu ja sitä reunustivat pienet puumökit, joissa kaikissa oli omat puotinsa. Torialueen keskellä oli isoja myyntipöytiä. Täällä oli marjoja ja vihanneksia, kotijuustokönttejä, lihoja, pesupulverikauppa, leipomoita, pikku kahviloita tuoreine leivonnaisineen ja kaikkea, mitä torilta voikaan kuvitella löytävänsä.  Kiersin paikan ympäri paikan tarjontaa tutkien. Sitten oli aika ottaa suunta kohti hautausmaata.

Paikka ei ole mikään perinteinen nähtävyys, mutta en ole itsekään mikään erityisen perinteinen ihminen. Pariisi oli ensimmäinen matkakohde, jossa vierailin hautausmaalla. Se oli legendaarinen Pere Lachaise, jonne Jim Morrison on haudattu. Sen jälkeen olen käynyt Köpiksessä Assistens kirkegårdissa ja Azerbaijanissa sankarihaudoilla, jotka olivat eräässä puistossa.

Rakowickin hautausmaa on yli 200 vuotta vanha. Sinne on haudattu sotasankareita, Puolan itsenäisyyden puolesta kamppailleita, kirjailijoita, toisen maailmansodan veteraaneja, tiedemiehiä, Paavi John Paul 2.n vanhemmat.. Astuessani hautausmaan porteista, ilmasto tuntui muuttuvan. Kun porttien ulkopuolella oli hiostavan kuuma, sisäpuolella kulkivat viileät tuulenvireet, jotka saivat ihoni kananlihalle. Jonkin uskomuksen mukaan kylmät väreet tarkoittavat sitä, että kuolleet kulkevat liian läheltä. Täällä tunsin sen kirjaimellisesti. Haudat lepäsivät puiden varjossa. Osa hautakivistä oli isoja ja upeita. Täällä oli katakombeja ja mausoleumeja. Yksi niistä muistutti kreikkalaista temppeliä.

Muistomerkki natsi-Saksan uhreille sai minut herkistyneeksi. Seuraavana päivänä edessä olisi vierailu Auschwitz - Birkenaun keskitysleirille. Kävely hiljaisella hautausmaalla oli lopulta ihan mukavaa. Vanhan kaupunginosan turistilaumat loistivat poissaolollaan. Sai kulkea itsekseen omien ajatusten kanssa. Kävelin lopulta portista ulos ja tilasin itselleni Uberin. Kaupunkikierros jatkui kohti Kazimierzin juutalaiskaupunginosaa.

Alchemia

Zapiekanki - Kazimierzin keskusaukio

Pienellä aukiolla oli rivissä golfkärryn tapaisia ajoneuvoja, joihin mahtuu 4-6 ihmistä kerrallaan. Ne olivat sopivan pieniä puikkelehtimaan Kazimierzin kapeilla kujilla kuljettaen turisteja, jotka eivät halua kävellä. Tämä alue oli ennen oma itsenäinen kaupunkinsa 1300-luvulta 1800-luvun alkuun. Juutalaisyhteisö sai elää täällä siihen asti, kunnes natsit häätivät heidät pois.
Steven Spielbergin Schindlerin lista on kuvattu suurimmaksi osaksi tällä alueella, vaikka tosiasiassa hyvin vähän elokuvassa kerrotusta tapahtui Kazimierzin alueella.

Keskusaukiolla on iso pyöreä rakennus, jonka sisällä on pieniä kioskeja ja leipomoita. Ne myyvät luukuista suolaisia ja makeita herkkuja nälkäiselle kansalle. Jonojen pituudesta saattoi päätellä, mitkä paikat ovat parhaita. Menin aukion laidalle Alchemia baarin terassille istumaan. Pian torille käveli joukko nuoria juutalaismiehiä valkeissa paidoissa ja kipa -hatut päässä. Kun he alkoivat laulaa, ihmiset ympärillä lopettivat keskustelunsa ja keskittyivät kuuntelemaan. Muutaman kappaleen jälkeen miesjoukko lähti jatkamaan matkaansa muualle laulaen kävellessään. Minä jatkoin Tytanoon.

Tytano -district

Tytano district

Tytano on entinen tupakkatehdas, CK Rządowa Fabryka Tytoniu. Sen historia juontaa Itävalta-Unkarin aikaan 1876. Tehdas oli toiminnassa 125 vuotta selviten läpi kahden maailmansodan ja kommunismin ajan. Se sulkeutui 2002 ja myytiin espanjalaiselle firmalle, jonka piti rakentaa alueelle jättimäisen hotellin. Suunnitelmat menivät mönkään ja Tytano oli tyhjillään vuosikymmenen ajan. 

Kaksi krakovalaista visionääriä halusivat hyödyntää kaupungin käyttämättömiä tiloja ja syntyi Tytano.org -yhdistys. Tehdasalue onnistuttiin vuokraamaan espanjalaisilta omistajiltaan. Sopimus on tällä hetkellä voimassa ensi vuoteen. Innovaatio -kilpailun kautta alueelle löytyi yrittäjiä. Täällä on kahviloita ja ravintoloita, valokuvagalleria sekä filmistudio. Tehdasalue on kodikkaan näköinen. Tästä tuli mieleen Toronton Distillery district rosoisempana versiona. Paikalla oli pääosin nuorta väkeä. Istuin yhdellä terassilla ja kävin läpi sekä muokkasin ottamiani kuvia. Viereisessä pöydässä yksi mies toisti jotain äännettä, mitä kaksi muuta yritti hänelle opettaa. Kävi ilmi, että "oppilas" oli brittimies ja muut hänen puolalaisia kavereita, jotka yrittivät opettaa numeroiden ääntämistä. Britti oli asunut Krakovassa muutaman vuoden ja hänellä oli menestyvä it-firma. Hän ei kaivannut takaisin Englantiin. Suomalaisista hän tiesi kertoa, miten olemme hitaasti lämpeäviä ja emme  näytä tunteita helposti. Miehellä on suomalaisia kavereita. Hän piti heitä aluksi outoina ja kylminä. Kun aikaa kului ja suomalaisiin tutustui, vaikutelma muuttui.
"When you get to know them, they turn out to be the best mates you can have."
Juteltiin aikamme kulttuurieroista ja matkailusta. Miehet lähtivät jatkamaan iltaansa muualle ja minä kiertelin ympäri aluetta.  Illan hämärässä palasin sitten hostellilleni. Yksi työntekijöistä tuli käytävällä vastaan. "Hi, we are playin drinking game at the common room. Come join us." En viitsinyt mennä sinne tyhjin käsin, joten kävin tien toisella puolen olevassa 24H viinakaupassa hakemassa pari olutta. Istuin lähimpään tyhjään väliin. Sitten seurasi ne perus alkujutustelut eli mistä on kotoisin, milloin on tullut tänne ja kauan reissu kestää. Hauska yllätys oli, että vieressä oli yksi suomalaisnainen, Anni. Hän oli kierrellyt Euroopassa vähän pidempään ja minä olin ensimmäinen suomalainen, kenet hän on hostellissa tavannut. Pöydän ääressä oli paljon porukkaa: australialaisia, kanadalaisia ja eri Euroopan maiden edustajia. 


Muut selvittivät minulle juomapelin sääntöjä. Käytössä oli kaksi korttipakkaa, jotka olivat nurinpäin pöydällä. Jokainen avasi vuorollaan yhden kortin ja kaikissa korteissa oli oma sääntönsä. Ehdin olla pari kierrosta pelissä mukana. Sitten porukka lähti baariin ja minä nukkumaan, koska seuraavana päivänä olisi aikainen herätys.

Lauantai

Chata

Huntercakes = perunakakkuja ja gulashia 😊

Minibussi kaartoi takaisin Szczepanskin aukiolle klo 14 jälkeen. Siihen samaan paikkaan, josta olimme aamulla 6:30 lähteneet kohti Auschwitzia. Takana oli aamupäivä, joka tarvitsee vielä jäsentelyä pääkopassa. Skippaan siis tässä keskitysleirivierailun ja palaan siihen myöhemmin ihan omana juttunaan. 

Nälkä kurni vatsassa ja lähdin vaeltelemaan ristiin rastiin katuja aukion lähistöllä. Päädyin jonnekin lähiöön, missä oli vain asuintaloja eikä ainuttakaan ravintolaa näkynyt missään. Maps.me -sovellus johdatti minut osoitteeseen Krowoderska 21. Pieni Chata ravintola vaikutti viehättävältä. Paikassa oli takka, joka ei tietenkään nyt ollut päällä. Oli isoja pirttipöytiä ja muutamia pienempiä. Taustalla kuului puolalainen iskelmämusiikki. Ajoitukseni oli mitä parhain, sillä ulkona alkoi sataa kaatamalla. Ruoan jälkeen palasin hostellille ja nukuin muutaman tunnin päikkärit.


Florianska

Krako slow wines

Herättyäni lähdin vaeltelemaan vanhaan kaupunkiin. Löysin juniorille vaatetuliaisia Tally Weijlin liikkeestä. En ymmärrä, miksi Tally Weijliä ei löydy Helsingistä. Se on levittäytynyt kyllä muualle Eurooppaan. Bongasin niiden liikkeen jopa Albanian Sarandasta pari vuotta aiemmin.

Otin taas vaihteeksi Uberin kohti Schindlerin tehdasta todetakseni lippujen olevan loppuunmyyty tältä päivältä. Vierestä löytyi tyylikäs viinibaari Krako Slow wines. Siemailin paikallista valkoviiniä ja etsin itselleni lippuja Schindlerin tehtaaseen seuraavalle päivälle, mutta turhaan. Seuraavan kerran sinne saisi lipun viiden päivän päästä. Miten olinkin ollut niin tyhmä, etten tajunnut tuon olevan niin suosittu paikka. Ostakaa hyvät ihmiset oma lippunne tuonne ajoissa ennen reissua, että ette joudu pettymään niin kuin minä.

#idiotabroad


Lauantai sai hauskan päätöksen, kun lähdin hostellin Annin, kanadalaisen Devinin ja virolaisen Kristjanin kanssa viettämään iltaa Krakovan yöhön. Kierrettiin pääasiassa Kazimierzin alueella Alchemiassa, Omerta pubissa ja Hevressä. Tuli mieleen, että tykkääköhän puolalaiset erityisen paljon mafia -jutuista, kun Omerta pubin lisäksi bongasin Goodfellas -kampaamon ja Corleone -ravintolan, jonka edessä Marlon Brandosta tehty halvan näköinen vahanukke seisoi.

Mukaan liittyi myöhemmin ruotsalainen pitkätukka, joka johdatti meidät paikalliseen hevibaariin keskustan alueelle. Tätä viimeisintä paikkaa et helposti löydä, jos et tiedä sen olemassaolosta. Osoite on Grodzka 42 ja tällä hetkellä paikan nimi on Rock Shot. Paikalliset käyttävät baarista myös sen vanhoja nimiä Cemetary club ja Schweine. Jos olet metallimusiikin ystävä, tämä on se paikka Krakovassa, mihin haluat tulla. Paikka muistuttaa vähän tyrmää ja porraskäytävä haisee kosteusvauriolle.




Omerta pub




Sunnuntai




Wawel castle

Wawel castle

Wawel castle


Kävin sunnuntaina aamupalalla melko aikaisin ja menin takaisin nukkumaan. Kello 11 jälkeen törmäsin Kristjaniin keittiössä. Hän oli pakannut tavaransa ja kirjautunut ulos. Hänen bussi lähtisi kolmen tunnin päästä Budapestiin. Lähdettiin yhdessä kuluttamaan aikaa Wawelin linnalle. Me kumpikaan ei oltu vielä käyty siellä. Linna seisoo saman nimisellä kukkulalla Vistula joen varressa. Vanha legenda kertoo, että keskiajalla kukkulan sisällä olevassa luolassa asui prinssi Krakin omistama lohikäärme.

Kuljimme vanhan kaupungin läpi ja sitten pitkin joen rantaa. Ilma oli tosi lämmin ja kukkulan päälle kiipeäminen otti voimille. Meitä ei huvittanut lähteä katsomaan taidekokoelmia ja lohikäärmeen luolaa. Hengailimme linnan alueella ja kävimme yhdessä kirkossa. Siellä oli esillä ruumisarkku, jossa oli kaksi puolalaista nimeä metallikylttiin kaiverrettuna. Olivat varmaan tärkeitä ihmisiä, kun kaikki ottivat arkusta kuvia. Linna ja sen piha-alueet ovat kyllä tosi kauniita.

Saimme linnasta tarpeeksemme ja nälkäkin alkoi olla. Kävelimme takaisin kohti hostellia ja matkan varrella söimme jossain kahvilassa munakkaat lounaaksi. Sunnuntai oli viimeinen kokonainen päivä Krakovassa ja oli vähän haikea olo. Olisihan täällä viihtynyt pidempäänkin. Kristjan haki reppunsa hostellista ja toivotin hänelle hyvää matkaa Budapestiin. Mietin, mitä itse tekisin loppupäivän.

katu Kazimierzin alueella

Starka



Niin siinä sitten kävi, että löysin itseni taas Kazimierzista. Kaveri oli vinkannut Starka -ravintolasta, joka olisi kuulema niin suosittu, että pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen. Kokeilin onneani ja sain kun sainkin paikan varatusta pöydästä, johon olisi tulossa asiakkaat  vasta kahden tunnin päästä.

Starka on viihtyisä. Seinät ovat punaiset ja vanhan näköiset. Huomio kiinnittyy seinillä oleviin mustavalkoisia piirustuksiin, jotka on tehty ehkä hiilellä tai lyijykynällä. Ravintolan puhelin soi usein. Ovelta käännytettiin ihmisiä, koska loppuilta oli täyteen varattu. Palvelu oli rentoa ja ystävällistä. Ja ruoassa ei todellakaan ollut mitään valittamista.

Alkupala -pierogit, kanasalaatti, kaksi lasia viiniä, kivennäisvesi ja espresso +4,5€ tippi kustansivat yhteensä 21€. Hinta - laatu -suhde oli erinomainen.

Tähän viimeiseen ehtoolliseen on hyvä päättää Krakovan päiväkirja.

Krakova oli miellyttävä paikka viettää pitkä viikonloppu. Krakova oli puolalaista viiniä, historiaa ja mukavia kohtaamisia.

Kazimierz -keskusaukio

Do Widzenia Krakow 💓

Linkit ja Vinkit:

Tytano


Kommentit

  1. Kivoja vinkkejä kaupunkiin, jonne vielä joskus täytyy päästä käymään! Minäkin koitan usein vierailla kaupungin hautausmaalla, jotenkin kertovat aika hyvin kaupungin kulttuurista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, löytyyhän niitä muitakin hautausmailla kävijöitä kuin minä. :)

      Poista
  2. Kiitos, kiva lukea Krakovasta tunnelmia, se on omissa haaveissa varsinkin, kun sinne pääsee nyt helposti suoralla lennolla Turustakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutenkin Turussa on Wizz air , jolta löytyy helposti tosi hyviä lentotarjouksia muuallekin. :)

      Poista
  3. Olipa virkistävää lukea pitkästä aikaa perinteinen päiväkirjamainen matkapostaus. Mietin pitäisikö itsekin kirjoittaa seuraavasta matkasta päiväkirjapostaus. :) Aihekin kiinnosti, sillä olen itsekin käynyt Krakovassa, mutta kolunnut sitä hieman eri näkökulmasta kuin sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Oli hauska kirjoittaa siihen tyyliin pitkästä aikaa.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen juttu - Krakovan on hieno paikka. Löysin viimeksi paikallisen baarin nimeltään Banja Luka, jossa oli erittäin hyvä meno ja parasta - halvat hinnat.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti