Herättyäni aamulla, tarkistin ensimmäisenä RBC:n (Ruanda's Biomedical Center) sivulta, oliko testitulos jo tullut. No olihan se ja yöllä kaiken lisäksi. Kigalin labrassa aherretaan selkeästi pitkää päivää. Olin jo niin asennoitunut, että vietän päivän hotellihuoneessa tuloksia odotellen. Minun karanteeni kestikin sitten yöunien verran. Päätin joka tapauksessa tilata aamiaisen huoneeseen, kun se kerran kuuluu karanteeniin.
Huoneeseen tuotiin lautanen sekalaista syötävää. Tarjolla oli vaaleaa leipää, hedelmiä, muffini, munakas, paistettuja perunoita ja lihaa, josta osa oli maksaa. Kyllä oli liian tuhti kattaus meikäläiselle, mutta söin kiltisti suurimman osan.
Kävin näyttämässä alakerrassa vahtimestarille negatiivisen testitulokseni ja hän merkkasi minut vapaaksi kulkemaan. Yleensä tässä vaiheessa, kun on juuri saapunut uuteen ennen näkemättömään paikkaan, lähtisi heti tutustumaan lähiseutuun. Olo ei ollut yhtään innostunut. Eipä tässä mikään kiire ollut.
Viihdyin hotellilla pitkälle päivään. Makoilin uima-altaalla äänikirjaa kuunnellen. Päiväntasaajan aurinko porotti sen verran lujaa vaaleaan suomalaiseen ihooni, etten kestänyt makoilua reilua tuntia pidempään. Kävin testaamassa alakerran kuntosalin. Se oli ihan kelvollinen lyhyelle hotellilomalle. Oma treeniohjelma jäi nyt kyllä katkolle ja muutin sen mielessäni kaksiosaiseksi, ylä- ja alavartaloharjoitukseksi.
En edelleenkään jaksanut liikkua muualle. Aikaerorasitus nyt ei ainakaan vaivannut, kun Ruandassa on sama aika kuin Suomessa. Kyllä se väsytti, kun edellinen päivä oli mennyt istuessa. Treenistä oli tullut nälkä, joten päätin lounastaa hotellilla. Ruoka oli ihan hyvää. Palautusjuomana maistui paikallinen Skol-lagerolut. En tavallisesti juo olutta, mutta reissuissa paikallinen olut on yleensä edullisinta niin kuin näytti olevan täälläkin, noin 1,5€ pullolta hotellin ravintolassa. Ruokien hinnat tässä IJuru at Onomo -ravintolassa olivat kaikkea 5000 frangin (4,1€) salaatin ja 17 000 frangin (14€) pihvin väliltä. Ei ollut turhan hintavaa. Ravintola näytti kuitenkin tosi siistiltä.
Lounaan ja oluen jälkeen väsymykseni oli pois. Katsoin MapsMe -kartasta, että keskusta oli kohtalaisen lähellä ja lähdin liikkeelle. Maski naamalla kulkeminen helteessä oli aluksi vähän ahdistavaa, mutta siihenkin tottui. Minulla oli käsilaukussa uusia, että saisi vaihdettua niitä tarpeen tullen.
Sitä tosiaan huomasi olevansa vähemmistöä. Vastaantulijat lopettivat keskustelunsa ja alkoivat tuijottaa minut nähdessään. Autot hidastivat kohdallani. Mototaksit tööttäsivät kiinnittääkseen huomioni ja muutama rohkeampi kysyi englanniksi, tarvitsenko kyytiä. Kaikki jatkoivat sitten matkaansa, kun ilmaisin haluavani kävellä. Onhan se nyt luonnollista, että tuijottaa sellaista, mitä ei usein näe. Minäkin teen ihan samaa. Ihminen on utelias olento. Sanoin toisille reippaasti "bitee", eli "Hei" paikallisella kinyarwandan kielellä ja hymyilin niin kuin maskin läpi vain saattoi hymyillä.
Tulin johonkin isoon risteykseen, jossa oli liikennevalot JA pari poliisia ohjaamassa liikennettä. Autot ja jalankulkijat eivät liikkuneet loogisesti valojen mukaan vaan niin kuin poliisisedät antoivat luvan. Matkani jatkui risteyksestä halki asuinalueiden. Ohitin muutamia vartioituja ja vahvasti aidoitettuja taloja. Jäi sellainen fiilis, että olisivat suurlähetystöjä tai ehkä joidenkin tärkeiden henkilöiden koteja.
Näin reissun ensimmäisen gorillapatsaan. Sain pari koululaista kikattelemaan, kun pysähdyin sitä kuvaamaan. Kiertelin ihan ihme reittejä, kun MapsMe johdatti minua minne sattuu. Tai ehkä en vaan keskittynyt katsomaan karttaa tarpeeksi hyvin, kun ympäröivä, ihmeellinen ja uusi kaupunkimaisema oli saanut keskittymiskykyni herpaantumaan.
Eka tehtävä oli löytää pankkiautomaatti. Jouduin turvautumaan paikallisen nuoren apuun, sillä MapsMe ohjasi minut jollekin rakennustyömaalle. Oppaani pyysi tippiä vaivannäöstään, kun saavuimme oikeaan paikkaan. Minulla ei ollut muuta kuin vähän amerikan valuuttaa ja maksoin kaksi dollaria.
Automaateille päästäkseen vartija mittasi lämpöni. Olin kuullut, että Ruandassa olisi hankala saada rahaa joistain automaateista ja niin oli nytkin. Valitsin kieleksi englannin ja laitoin pin-koodin. Kone ilmoitti, ettei ole paperia antaa kuittia ja kysyi, haluanko jatkaa. Valitsin aluksi liian ison rahasumman ja koko systeemi alkoi alusta.
Automaatista voi nostaa kerralla 200000 frangia (164€). Valittuani tämän rahasumman, kone kysyi, haluanko kuitin, vaikka oli aiemmin ilmoittanut, ettei ole paperia ja ei voi antaa kuittia. Yritin painaa, että en halua kuittia. Painikkeesta ei kuulunut piippausääntä, mitä yleensä kuuluu, kun painoi jotain nappia. Kun aikani sitä painoin, automaatti keskeytti tapahtuman. Kaikki alkoi taas alusta niin kuin päiväni murmelina. Jossain vaiheessa tajusin painaa, että haluan kuitin ja dadaa, pääsin eteenpäin. Kone sylki ulos 200 tuhatta 5000 frangin (4.1€) seteleinä. Lompakkoni pullotti ihan liikaa ja sulloin osan käsilaukkuni pieneen vetoketjutaskuun. Oppina minulle ja vinkki muille Ruandan matkaajille: jos pankkiautomaatin nappi ei piippaa, paina toista nappia ja älä yritä nostaa kerralla suurempaa summaa kuin se isoin summa, mitä kone automaattisesti tarjoaa.
Tunnit kuluivat huomaamatta ja jalatkin alkoivat väsyä. En silti huolinut kyytiä keneltäkään. Tulihan sitä edellisenä päivänä istuttua ihan tarpeeksi. Aurinko alkoi hiljalleen painua alaspäin ja aloin suunnistaa takaisin Onomo hotellille päin. Siinä matkalla kävin isossa ostoskeskuksessa, joka näytti olevan sulkeutumassa lähiaikoina. Menin hissillä ylimpään kerrokseen ja päädyin katolle, josta tuo yllä oleva kaupunkipanoraama on otettu.
Löysin lopulta tutulle tielle, jota pitkin olin kaupunkiin tullutkin. Ihmisiä liikkui sankoin joukoin pois keskustasta. Sen lisäksi, että pian tulisi pimeä, muutaman tunnin päästä alkaisi ulkonaliikkumiskielto. Valkonaama Afrikassa löysi hotellin ja otti pimeän illan vastaan terassilla viinilasi kädessä.
Matka oli vasta alussa. Olo oli liikuttunut ja kiitollinen. Tämä saa jaksamaan töissä. Kun seuraavan kerran poljen pyörällä asiakkaalta toiselle ja räntää tulee vaakatasossa päin kasvoja, ajattelen tällaisia hetkiä: ajattelen sitä seuraavaa tallaamatonta polkua tai näkemätöntä kaupunkia, joka tulee eteeni tulevaisuudessa. Materia ei tee minua onnelliseksi vaan tällaiset kokemukset.
PS. Halusin nyt kirjoittaa tämän Ruandan -reissun päiväkirjamaisesti, kronologisesti
niin kuin sen trans-Siperian matkan. Toivottavasti se hahmottuu lukijallekin sitten ehkä selkeämmin, kun yksi postaus on jatkumoa edellisestä.
Peace and love - Sini matkakuumeessa kiittää ja kuittaa 💓
Kiva lukea reissustasi, minusta nämä matkan aikana kirjoitetut päiväkirjamaiset tekstit ovat ihan huippuja! Tuli mieleen Trans Siperian matkastasi, suunnittelen vastaavaa matkaa ja minua mietityttää arvotavaroiden säilytys junassa. Löytyikö jotain lukittavia kaappeja tms, vai missä pidit passin ja lompakon jne nukkuessa?
VastaaPoistaMulla oli aina alapeti. Toisten alapetien alla oli laatikko, jonne mahtui iso laukku eikä sieltä mitään varastettu, kun itse makasi päällä. Sitä laatikkoa ei kyllä ollut kaikissa junissa. Sit mulla roikkui pään vieressä naulassa pikkureppu, jossa oli passit ym. Jos siellä joku yöllä olis hiippaillut, kyllä vaunuemännät olis huomanneet. Niitä oli kaksi vaunua kohden ja öisinkin ainakin toinen hereillä.
PoistaKuulostaa mukavalta alulta reissulle ja kiva, että koronatestin tulos tuli niin nopeasti! Kauanko matkasi muuten kestää?
VastaaPoistaJoissain Afrikan maissa rahan nostaminen tosiaan on ollut käsittämättömän vaikeaa. Tuo sinun kokemuksesi oli oikeastaan varsin helppo, kun jo ensimmäisellä automaatilla onnistui, vaikka muutamaan kertaan joutuikin yrittämään! :D
Tulin eilen kotiin. Kesti 16pv. Blogiin jutut tulee viiveellä, mutta päivitin koko reissun ajan instatarinaa.
PoistaMikä jottei sitä reissupäiväkirja toimi hyvin, varsinkin kun se on luettavissa näin melkein reaaliajassa :)
VastaaPoista😊
PoistaItsekin olen siirtynyt kirjoittamaan päiväkirjamaisesti varsinkin road-trip tyyliset matkat. Varmaankaan ei paljon "valkonaamoja" Ruandassa näkynyt - ja varsinkaan nyt? Itse olen joutunut kovaan "tuijotukseen" Intiassa erityisesti Kolkatassa, jossa ei ole paljon turisteja. Jostain syystä moni halusi ottaa minun kanssa kuvan. Mulla oli tuollainen rahavaihto hässäkkä Laosissa, jossa ne toimivat ties miten - yksi jopa antoi kuitin, vie rahat tililtä (credit) mutta rahoja ei tullut koneesta. Siinä meni pari kuukautta kunnes sain rahat takaisin.
VastaaPoistaEi kyllä näkynyt paljon valkonaamoja. Ja jos näki niin niitä ainakin tervehdittiin niin kuin olisivat tuttuja. Vähemmistönä olo yhdisti selkeästi.
PoistaMulla toimi Laosissa pankkiautomaatit moitteetta. Taisi käydä hyvä tuuri.
Mahtavaa että pääsit reissuun ja vielä tuo testituloskin tuli noin nopeasti! Kiva päästä lukemaan seikkailuista Ruandassa, ja päiväkirjamaisuus toimii tähän varmasti mainiosti. Voisi kuvitella että maskin käyttäminen, ja vielä yhdistettynä aurinkolaseihin, saattaisi auttaa tuohon tuijottamiseen, mutta eipä senkään taakse taida voida naamioitua niin, ettei erottuisi joukosta. Itse muistan Intiasta, kuinka alkoi jossakin vaiheessa ihan tosissaan ärsyttämään tuijotus ja erityisesti kuvien ottaminen "salaa" - yhteiskuvan pyytämisen vielä ymmärrän, ja siitä voi myös kohteliaasti kieltäytyä, mutta niiden napsiminen ties missä ihan kysymättä alkoi kyllä sieppaamaan.
VastaaPoistaTykkäsin enemmän lippis-maski -kombosta. Lasit huurustui maskin kans, kun hengityshöyryt selkeästi meni ylöspäin.😁
PoistaNoiden automaattien kanssa on kyllä aina jotain ongelmia ulkomailla. Aina saa myös pelätä, tuleeko kortti takas sieltä laitteesta. Tämän johdosta on aina monta eri pankkien korttia mukana. Kertaakaan ei oo kortti vielä jääny koneeseen (kop kop kop), mut rahaa en oo aina saanu, vaikka se tililtä olikin veloitettu.
VastaaPoistaMulla on kerran jäänyt kortti koneeseen ja varakortti on tullut tarpeeseen. 🙏
PoistaSiis noi automaatit. Ollaan nosteltu rahaa aika monessa maassa Tepon kanssa, mutta aikanaan Manilassa se ei vaan sujunut. Kokeiltiin vaikka mitä automaatteja ja vaikka millä korteilla, mutta ei. Syy oli muistaakseni se, että oli joku palkkapäivä ja tietyn kellonajan jälkeen ei saanut enää rahaa, tai joku muu ihan yhtä älytön juttu. Noh, oli kuitenkin euroja mukana ja valuutanvaihtopisteet toimi, joten ei siitä nyt isoa ongelmaa tullut, mutta se fiilis, kun yrittää ja yrittää ja masiina vaan piippailee ja mitään ei tapahdu.
VastaaPoistaHeh 😀 tuollainen on ärsyttävää..
Poista