Ruandan päiväkirja osa 2 - Kaupunkikierros Kigalissa

Edellisenä päivänä kävellessäni ympäri mäkistä keskustaa tulin siihen tulokseen, että kaupunkiin olisi helpompi tutustua auton kyydistä. Pidän kuntoani melko hyvänä. Kuitenkin Kigalissa kävellessäni se ei tuntunutkaan siltä. Ehkä osansa teki korkeampi ilmanala, 1500 metriä merenpinnan yläpuolella. Tällainen tasamaan tallaaja niin kuin meikäläinen tunsi tuon korkeuden kehossaan. 

Olin merkannut MapsMe -karttaani kiinnostavia paikkoja ja ne olivat kaikki niin hajallaan ympäri kaupunkia. Kaivoin lompakostani käyntikortin, jonka Ignace eli lentokenttäkuskini oli minulle antanut.  Hän oli mainostanut työskentelevänsä firmalle nimeltä Silverbird tours joka järjestää mm. kaupunkikierroksia. Olin huomannut heidän mainoksen hotellini aulassa. 

Laitoin miehelle viestiä Whatsapp'issa. Kerroin ,mitä haluaisin nähdä ja pyysin myös häneltä ehdotuksia kiinnostavista paikoista. Saimme sovittua päivän ohjelmasta. Hinnaksi tuli 150$ eli noin 124€. Se oli varsin kohtuullinen summa siitä, että hän kuskaa minua päivän ympäri kaupunkia. Seuraavana aamuna Ignace oli sovitusti klo 10 hotellin edessä minua odottamassa:

Kandt house museum

Saksalainen Richard Kandt oli ensimmäinen siirtomaa-ajan kuvernööri Ruandassa 1900-luvun alkuun saakka. Hänen vanhan kotitalonsa paikalla on nyt museo, joka esittelee maan historiaa ja ihmisten elämää siirtomaa-aikana ja sitä ennen sekä Kigalin historiaa. Lisäksi päärakennuksen takana oli matelijanäyttely, jossa oli Ruandassa asustavia käärmeitä mm. kalkkaroita ja musta mamba. Jälkimmäinen herättää suurta kunnioitusta lasivitriinin takaa katseltunakin. Se on Afrikan pisin ja nopein myrkkykäärme, jonka purema hoitamattomana voi tappaa ihmisen.

Museo ei ole kovin suuri. Se on kompakti infopaketti maahan, josta en tätä matkaa ennen tiennyt juuri mitään. Kierroksella mukana oli henkilökohtainen opas, joka johdatti minut huoneesta toiseen historiallisessa aikajärjestyksessä.

Kigali genocide memorial

Seuraavasta kohteestamme ei ole kuvia kuin päärakennuksen edestä. Ei siellä olisi kuvia saanut ottaakaan, mutta eipä kyllä olisi huvittanutkaan. Ruandan kansanmurhan muistopaikka ei ole helppo kohde. Se näyttää kaikessa kauheudessaan, minkälaisiin julmuuksiin ihminen pystyy. Ahdistavuudessaan tämä menee samaan sarjaan keskitysleirien kanssa.

Ruandan kansanmurha on vuonna 1994 tapahtunut joukkomurha, jossa hutut tappoivat arviolta 800000 tutsia ja maltilllisia hutuja. Mikä tuollaiseen kauheuteen johti, on monitahoinen juttu ja kerron tässä muutamia pääkohtia. Kansanmurha juontaa juurensa syvälle siirtomaa-aikaan ja rotuoppiin, jonka mukaan ihmiset luokiteltiin ylempään kastiin; karjanomistaja tutsit ja alempaan; maanviljelijä hutut.

Ruandassa alettiin vuonna 1990 julkaisemaan hallituksen salaisesti ylläpitämää lehteä Kangura ("herätys"), joka vaati kaikkia hutuja  tukemaan presidentti Habayarimanaa tutsien vastaisessa taistelussa ja arvosteli myös häntä liian vaatimattomista toimista.

Presidentin kone ammuttiin tuntemattomasta paikasta alas 6.4.1994 ohjuksella sen ollessa laskeutumassa Kigalin lentokentälle. Ruandan valtionradio syytti tästä RPF:ää (Ruandan isänmaallinen puolue) ja UNAMIR -joukkoja (YK:n rauhanturvaajat). Tästä hetkestä alkoi järjestelmällinen kansanmurhan toteutus. 

Ei tästä sen enempää. Netistä löydät varmasti paljon tietoa, jos sinua kiinnostaa lukea tästä. 

Olin jo luullut kiertäneeni koko paikan, kun nuori mies ohjasi minut vielä yläkertaan. Sieltä jäi mieleeni huone, jossa oli lasten kuvia. Kuvien alla oli nimi, ikä, asuinpaikka, mitä lapsi tykkäsi puuhailla, miten hänet tapettiin. Noiden lasten viattomat kasvot mielessäni poistuin tuolta raskain sydämin. 

Inema Arts Gallery

Mikä ihana hyvän mielen paikka tämä Ineman taidegalleria olikaan (varsinkin edellisen jälkeen).  Paikka on Ruandan luovien taiteilijoiden kollektiivi, joka tarjoaa asuinpaikan kymmenelle taiteilijalle kerrallaan ja sekä paljon tilaa toteuttaa itseään. Pääsymaksua tänne ei ole. Kerran viikossa paikassa järjestetään joogatunti ja kolmesti viikossa on tanssiesityksiä. Teoksia voi halutessaan ostaa. Täällä on myös ihana, yhden huoneen kokoinen kauppa, josta olisin halunnut vaikka mitä, jos matkalaukkuni ei olisi rajallisen kokoinen. Nyt mukaan tarttui vain kaunis käsilaukku. 

Itse tykkään matkoilla metsästää katutaidetta, kuten hienoja muraaleja. Tämä galleria menee ehdottomasti samaan sarjaan. 

Kigali convention center

Kigalissa ei kerta kaikkiaan voi olla törmäämättä tähän hassuun, puolikkaan mehiläispesän näköiseen tötteröön. Päivällä se on aika mitäänsanomaton. Öisin rakennus valaistaan Ruandan lipun väriseksi eli siniseksi, keltaiseksi ja vihreäksi. Paikka on messukeskus ja se on viereiseen Radisson Blu hotelliin yhdistetty. Sisälle pääsi tutustumaan, sillä ovet olivat auki. Ei siellä sen kummempaa nähtävää ollut. Joku työntekijä huuteli minulle, että etsinkö jotain, kun kävelin ympyrää enkä muistanut, mistä ovesta olin tullut sisään.

Chez Robert

Olin pyytänyt kuskiani Ignacea valitsemaan minulle lounaspaikan. Hän toi minut keskustaan Chez Robert nimiseen ravintolaan, jossa oli varsin kattava buffet -lounas. Ennen kuin siihen pääsi käsiksi, mitattiin kuume, otettiin henkilötiedot ja puhelinnumero sekä desinfioitiin kädet. Ovimies laittoi kirjoihinsa saapumisaikani ja oletettavasti kirjasi myöhemmin, mihin aikaan poistuin. 

Tarjoilijatar kulki vierelläni hakiessani ruokaa ja kertoi, mitä missäkin astiassa oli. Täytin suurimman osan lautasestani ihanilla kasviksilla. Ruokailin ulkoterassilla. Ravintola oli niin iso että vaikka lounastajia oli jonkin verran, kenekään ei tarvinnut istua lähekkäin. Social distancing indeed.

Museum for campaign against genocide

Seuraava museo oli hyvää jatkumoa kansanmurhan muistopaikalle. Se sisältää runsaasti dokumentteja ja tutkittua tietoa surullisenkuuluisalta 90-luvun lopulta. Täältä lähtiessä olo ei ollut niin masentunut. Museo kertoi, mitä tehtiin taistelussa kansanmurhaa vastaan. Minkälaisia uhrauksia ihan tavalliset ihmiset tekivät suojellakseen ja piilottaakseen vainottuja. Miten kansanmurha pysäytettiin ruandalaisten naisten ja miesten voimalla, kun kansainvälinen yhteisö hylkäsi.

Rakennuksen katolta oli hienot näkymät ympäri kaupungin ja patsas näistä sotilaista, jotka taistelivat vapautussodassa kapinallisia vastaan.

Kimironko market

Joka maassa pitää kokea ainakin yhdet markkinat ja Ruandassa se on Kimironko. Kalteriseinien sisällä ahtaat käytävät tuntuivat jatkuvan silmänkantamattomiin. Halusin itselleni uuden mekon ja ehkä jotain matkamuistoa, mutta en tiennyt vielä mitä. Marokon aggressiiviset kauppiaat eivät ole mitään verrattuna siihen, mitä täällä sain kokea. Siinä samassa, kun kauppiaat näkivät minut, ympärillä oli lauma miehiä ja naisia houkuttelemassa omien myyntipisteidensä luo. Kun sanoin etsiväni mekkoa, kaikki halusivat näyttää mekkojaan tai tehdä minulle sellaisen mittatilaustyönä. Kun olin yhden pöydän luona katsomassa mekkoja, myyjät huusivat toisilleen ja yrittivät häätää toisiaan pois. Olisin halunnut jonkun vihreän mekon, mutta yksi värikkäästi kuvioitu lopulta kelpasi. Mukaan tarttui myös ihanat lasinaluset, joissa on Afrikan eläinten kuvia. 

Tuolla näin muuten toisen valkonaaman, miehen, joka yritti usuttaa hänen kimpussa olleet myyjät minun kimppuuni. Kimironko market oli hengästyttävä. Kuvittele itse, että yrität keskustella jonkun henkilön kanssa ja ympärilläsi on samaan aikaan kymmenen ihmistä puhumassa juuri sinulle. Ei siinä voinut keskittyä. Totesin Ignacelle, että oli aika lähteä. Otettiin sentään selfie, vaikka muuten kuvailu jäi vähemmälle. 

Question Coffee

Kaupunkikierrokseen kuului myös kahvipaikka, sillä olinhan kuullut, että ruandalainen kahvi on huippuhyvää. Olin halunnut mennä alun perin yhteen toiseen kahvilaan, josta olin lukenut netissä. Ignace kuitenkin kehui tätä ja luotin hänen paikallistietouteen. 

Alkoi vähän jännittää, kun lämpöni mitattiin ulko-ovella ja se oli 37,2. Auto oli seissyt auringossa edellisessä paikassa eikä ilmastointi ollut ehtinyt viilentää sitä matkalla tänne. En ollut onneksi liian kuuma päästäkseni kahvilaan. Ja mitä ihmettä silmäni näkivätkään. Terassilla oli eniten valkoihoisia, mitä olin nähnyt sitten lentokentältä lähdön, ainakin viisi. Monella oli läppärit mukana, joten pitivät kahvilaa varmaan etätyöpisteenään.

Otin ison cappucinon mukaan ja pari pakettia kahvia kotiin viemisiksi. Se oli alusta loppuun naisten tekemää kahvia. Sen tuoreempaa ei kyllä minun lähikaupoista saa. Pavut jauhettiin koneella silmieni edessä. Ja se minun kahvi oli taivaallista. Niin hyvää kertakaikkiaan, että olin siitä ihan fiiliksissä pitkän aikaa.

Mount Kigali

Päivän lopuksi ajoimme Mount Kigalin päälle. Tänne voi myös halutessaan tulla kävellen jotain hiekkapolkua. Ylhäällä oli mukava koko perheen virkistysalue, Fasenda Senga jossa saattoi mm. ratsastaa, harrastaa vaijeriliukua, kokeilla taitojaan jousipyssyllä ja paljon muuta. Kävelimme alueella. Väsymys alkoi painaa päälle enkä jaksanut innostua osallistumaan mihinkään aktiviteettiin. Nyt oli aika palata hotellille.

Olenko muuten kertonut, että rakastan vuohia ja pikkukilejä? No vähintäänkin tykkään niistä hiton paljon. Jos olet nähnyt instagram -kuviani, olet ehkä huomannut, että pikku kilipukkien kuvia on putkahtanut silloin tällöin syötteeseen ympäri maailman. Ja ihan vaan siksi, että ne ovat niin söpöjä eläimiä. Väsymykseni unohtui kun näin lauman niitä edessämme ja hihkaisin innoissani "goats". Ignace ymmärsi minua ja pysäytti auton niin että sain hypätä ulos ottamaan kuvan, mikä on tietysti tuo postauksen ylimmäinen. Taustalla komeana seinään maalattu Mutzig -oluen mainos.

Kuvasin vielä videolle ajoamme alas Mount Kigalia ja sen voit halutessasi katsoa Sini matkakuumeessa -facebook -sivulta. Matkalla alkoi sataa ihan kunnolla ja myöhemmin alkoi kunnon ukkosmyrsky. Katselin sitä turvallisesti nauttien illallista Onomo -hotellin ulkoterassilla kunnollisen katoksen alla. Päälläni oli uusi, ihana, Kimironko marketilta ostettu mekko. 

Linkkejä ja vinkkejä:

- Ruandan päiväkirja osa 1 - Matkaväsymystä ja ensitunnelmia Kigalista

- Matka Ruandaan korona-aikana

- Kylmästä lämpimään -projekti vol 4 onnistuu sittenkin

- Silverbird tours

- Ignace Nambajimana (driver / tourguide) +250783141462 (Whatsapp)