Aamulla odotin hotellin edessä Ignacea. Samaa tyyppiä, jonka kanssa olin ollut kaupunkikierroksella. Hän laittoi minulle Whatsapp -viestiä, että Peter samasta firmasta veisi minut seuraavaan kohteeseeni. Ensin meidän täytyi kuitenkin mennä korona -pikatestiin. Kigalin alueella oli eniten tartuntoja koko maasta ja muihin lääneihin ei ollut asiaa ilman tuoretta testiä. Itse asiassa julkinen liikenne läänien välillä oli myöskin poikki koronan takia. Sen takia jouduin turvautumaan yksityiseen kyytiin, joka maksoi 150 dollaria. Samalla hinnalla olisi päässyt lentäenkin, sillä siellä mihin olin matkalla, oli lentokenttä. Pidän kuitenkin automatkoista, koska silloin näkee maisemia ja maata ihan eri perspektiivistä.
Peter ajoi minut yksityiselle lääkäriasemalle. Minut ohjattiin istumaan telttaan, jossa pari työntekijää ottivat ihmisten tietoja ylös. Olin taas vaihteeksi ainoa valkonaama paikalla, joten herätin huomiota. Pikatesti maksoi 11 000 frangia (11$). Siitä se 1000 oli hallinnollisia kuluja. Minun piti antaa puhelinnumero, koska siihen tulisi testin tulos noin 20 minuuttia sen tekemisestä. Omani ei kelvannut. Sen piti olla paikallinen. Hitto, kun en ottanut vastaan aiemmin kaupungilla ilmaiseksi tarjottuja liittymiä. En uskonut sellaista tarvitsevani. Annoin Peterin numeron ja sovimme, että hän sitten lähettää minulle testituloksen whatsapp -viestinä
Pikatesti otettiin nenästä. Sitten pääsimme vihdoinkin matkaan. Kaupungilla oli hektistä. Ohitimme yhden alueen, jossa oli valtavat määrät ihmisiä kävellen, pyörillä tai moottoriajoneuvoillaan. Kaikki tuntuivat kantavan jotain. Peter kertoi sen olevan kaupan keskus. Kigalin laitamilla ohitimme yhden rinteeseen rakennetun slummin. Se oli savisella maaperällä. Kun viime päivinä oli satanut runsaasti, ihmisiä oli kuollut juuri tällaisilla alueilla, joissa maanvyöryn riski oli suuri. Ohitimme saman slummin vielä sen yläpuolelta, mistä tie kulki. Välissä ei ollut mitään aitaa, joka suojaisi rinteen taloja, jos jokin auto suistuisi tieltä.
Matka Kigalista Kivu -järvelle oli 160 kilometriä. Ruanda on mäkinen, vehreä maa ja tie sen halki mutkittelee kuin serpentiini. Matka kesti ehkä kuusi tuntia. Sen varrella oli viisi poliisin työsulkua. Joillekin riitti, että Peterin autossa oli matkanjärjestäjä -firman logo ja meitä vain viittoiltiin eteenpäin. Toiset poliisit olivat paljon tarkempia mm. eräs vanhempi konstaapeli, joka alkoi tivaamaan Peteriltä kulkulupaa. Hänellä ei sitä ollut. Poliisi oli minulle tosi ystävällinen ja pahoitteli viivästystä sujuvalla englannin kielellä. Hän kertoi, että minun takiani antaa auton jatkaa matkaa ja neuvoi Peterille, miten lupa haetaan. Pysähdyimme vähän matkan päähän ja hän täyttikin netissä jonkun kaavakkeen. Lupa tuli tekstiviestinä nopeasti. Se olikin tarpeellinen seuraavalla tiesululla.
Ajoimme halki kylien ja pikkukaupunkien. Ihmiset olivat työn touhussa. Loppumatkasta tien reunat olivat täynnä koululaisia univormuissaan palaamassa kotiin. Hämmästelin, miten hyväkuntoinen maan halki vievä asfalttitie oli. Sain kuulla että se on kiinalaisten rakentama. Jotenkin en ollut tuosta yllättynyt. Kiinalaiset tuntuvat olevan joka paikassa. Esimerkiksi täsmälleen vuosi aiemmin ollessani Laosissa, kiinalaiset rakensivat sinne junarataa, joka alkoi olla kiskoja vaille valmis.
Lopulta erään kukkulan päältä näin horisontissa järven ja huudahdin iloisena "Lake.". Olen ehkä onnellisimmillani juuri veden äärellä oli se sitten meri, järvi tai joki. Vedessä on jotain tosi rauhoittavaa.
Tuo on kyllä jännää, kun tuntuu, että ihan kaikkialla on paljon mittavammat rajoitukset kuin Suomessa, niin näköjään Ruandassakin, kun ilman negatiivista testiä ei pysty matkustamaan pääkaupungista muualle. Tuo on tullut pistettyä merkille muuten erityisesti Afrikassa, että Kiina investoi sinne valtavasti ja tosiaan lähes kaikki infra on heidän toimesta sinne rakennettu.
VastaaPoistaJohonkin Afrikan maahan oli juuri valittu kiinalainen poliisikomentaja. Instagramin 'iamhamamat' sitä kommentoi, että eivätkö ihmiset huomaa, miten Afrikan maita kolonisoidaan vaivihkaa Kiinan toimesta. 😔
PoistaViehättävältä ja viihtyisältä näyttää tuo Paradis Malahide pensasaitoineen, rantamaisemineen ja bungaloweineen! Ja niin totta tuo kiinalaisten levittäytyminen ja investoinnit... onhan siinä tietenkin hyvätkin puolensa, mutta välillä tuntuu ettei sitä kolikon kääntöpuolta tutkita ollenkaan. Muistan muuten kun aikoinaan Panaman Bocas del Torossa hämmästeltiin, miten voi edes olla mahdollista että kaikki kaupat, ja varmaan myös iso osa muista palveluista, oli kiinalaisten omistuksessa. Ei löytynyt pientä paikallista puotia etsimälläkään.
VastaaPoistaKiinalaiset ulottavat lonkeronsa joka paikkaan. 😊
PoistaMielenkiintoista tuo, että koronatestejä joutuu otattamaan maan sisälläkin! Jotenkin tuntuu, että vaikka senioreina olemme jo saaneet rokotuksetkin, niin ei tämä matkailu tästä hetimmiten sillä lailla käynnisty, että matkailu olisi entiseen tapaan rentoa, helppoa ja mukavaa. Sigh.
VastaaPoistaKoska tuolla(kin) pääkaupunkiseudulla oli eniten koronatartuntoja, eivät halunneet tietenkään, että se leviää sieltä pois.
PoistaSamoja huomioita muiden kanssa tuosta kiinalaisten levittäytymisestä. Kiinalaisilla oli ravintoloita ja sekatavarakauppa myös Belizen Caye Caulkerissa. Samoin Costa Ricasta löytyi Chinatown, ja opas kertoi että kiinalaiset olivat lahjoittaneet Costa Ricalle San Josén stadionin palkintona siitä, että Costa Rica oli tuolloin hyvissä väleissä Kiinan eikä Hong Kongin kanssa.
VastaaPoistaKiina vaivihkaa kolonisoi maailmaa 😄
Poista