Toista kertaa Lontoossa

Talvilomalla tarjoutui tilaisuus lähteä juniorin kanssa minilomalle, pitkäksi viikonlopuksi Lontooseen. Edellisestä kerrasta oli neljä vuotta. Silloin ohjelmassa oli Harry Potter -studiot ja School of Rock musikaali. Mutta Lontoo on valtava kaupunki ja se vaatii varmasti useita visiittejä tullakseen tutuksi. Oli kiva palata tänne takaisin.

Lennot hankin Ryanairin kautta. Koska olimme perillä aika myöhään, halusin hotellille siirtymisen sujuvan mutkattomasti. Stanstedin junan pääteasema oli Liverpool street station. Sen läheltä löysin Point A hotel -ketjun Shoreditchin hotellin. Mainoksessa kerrottiin pienistä huoneista, joissa on kaikki, mitä tarvitsee. Reilu satanen yöltä aamiaisen kanssa tuntui sopivalta. Viimeksi olimme yöpyneet South Kensingtonissa vanhassa majatalossa, joka oli kolea ja kaipasi pientä pintaremonttia. Nyt halusin yöpyä jossain viihtyisämmässä paikassa. En halunnut myöskään palella. Eikä meidän tarvinnutkaan, koska kaupungissa oli loistava sää vierailumme ajan: 15-17 astetta päivisin ja aurinko paistoi. Olihan kuitenkin helmikuu. Tuo oli niin kuin huono kesäsää Suomessa.

Tälläkin kertaa ohjelmaan kuului musikaali. Lontoossa on hyvä tarjonta. Juniori sai valita, mitä katsoisimme. Häntä kiinnosti eniten Wicked, joka oli saanut ensi-iltansa melkein 20 vuotta aiemmin New Yorkin Broadwaylla. Tarina oli jatko-osa Ihmemaa Ozille. Esitys oli alusta loppuun huikea. Mitä maailma olisikaan ilman kulttuuria: teatteria, musikaaleja, elokuvia tai musiikkia. 

Musikaalin lisäksi meillä ei ollut tarkkaa suunnitelmaa, missä pitäisi käydä. Mukavaa oli vaellella eri kaupunginosissa ja vain katsella, miltä ympärillä näytti. Olimme molemmat kyllä merkanneet MapsMe -karttaan kiinnostavia paikkoja. Juniorille tärkeimpiä oli Waterstones Piccadilly, ehkä Euroopan suurin kirjakauppa. Siellä kävimme kerran yhdessä ja hän myöhemmin  yksin, kun minä jäin kuluttamaan lauantaina aikaani ihanaan Camden Towniin. Palaan siihen seuraavassa postauksessa..

Juniori on ruokien suhteen hieman valikoiva. Kun itse kokeilisin mielellään erilaisia juttuja ja eksoottisia etnisiä keittiöitä, tällä reissulla se ei olisi toiminut. Perinteinen länkkäri -ruoka ilman erikoisuuksia toimi. Olin googlannut etukäteen kaupungin parhaita Fish and Chips -paikkoja. Golden Union löytyi tältä listalta. Se oli kiva Diner -tyyppinen paikka. Annoksissa oli kunnon kalafileet eikä mitään ankeita kalapuikkoja. Ruoka kelpasi meille molemmille. En edes jaksanut syödä koko annosta. Sen oli pystynyt tilaamaan pienenä ja isona. Mielestäni juniorin pienikin annos oli iso. Oma iso annokseni oli jättimäinen.

Vatsat täynnä hyppäsimme metroon ja kohti Buckinghamin palatsi. Totta puhuen en ollut siitä kiinnostunut vaan viereisestä St James puistosta. Siellä oli kuulema pelikaaneja, joita ruokittiin joka päivä samaan aikaan: 14:30-15. Olimme paikalla ajoissa ja kiertelimme ympäriinsä. Pelikaaneja ei näkynyt eikä mitään ruokkijoitakaan. Ilmeisesti korona-aikana ruokkiminen oli tapahtunut muualla suojassa vierailijoilta.

Ensimmäiset pelikaanit tulivat puistoon jo 1600-luvun lopulla lahjana Venäjän suurlähettiläältä. Tällä hetkellä niitä asustelee siellä kuusi kappaletta.

Leadenhall market oli sunnuntaina kiinni. Oli silti mukava käydä katsomassa, miltä se näytti. Arkkitehtuuri oli suoraan 1300-luvulta. Kiinnostavaa oli myös se, että paikka oli ollut Harry Potterin Diagon alleyn esikuva. Seuraavalla kerralla Lontoossa tänne olisi pakko tulla, kun ravintolat ja liikkeet olivat avoinna.

Ohitimme Lontoon palon -muistomerkin ja tarkoituksena oli mennä ihastelemaan kaupunkimaisemia ilmaiseen Sky Gardeniin. En ollut varannut lippuja, mitä sai netistä eri ajankohdille pitkin päivää. Olin kuitenkin lukenut, että sisälle voi kävellä ilman varaustakin. Valitettavasti koko päivä oli varattu täyteen ja meidät käännytettiin ovelta.  Sitten minulle tuli mieleen vielä yksi toinen vaihtoehto.

Joen toisella puolella oli toinen näköalapaikka, the Shard. Tämä reilu 300 metrinen lasipyramidi oli hyvä päätös matkalle ennen kuin piti hakea laukku Liverpool streetin säilytyksestä. Vaikka sisäänpääsy oli hieman hintava, vajaat 30 puntaa, oli kyllä kiva ihastella maisemia 68. kerroksesta. 

Linkit ja vinkit:

- Lontoon punaista ja harmaata

- Making of Harry Potter -studiokierros Lontoossa

- Vielä vähän Lontoosta