Trans-Siperian päiväkirja, osa 2 -Irkutsk

Ensimmäinen junamatka oli takana päin ja hengittelin keuhkoihini Irkutskin ilmaa. Kaupunkia on kutsuttu Siperian Pariisiksi. Aseman ympäristöä katsemalla tuon lempinimen merkitys ei avautunut, mutta ehkä myöhemmin. Tämä paikka on risteysasema Mongoliaan ja muualle Venäjälle niin rautatien kuin trans-Siperian valtatienkin kautta. Reilulla 600 -tuhannella asukkaallaan Irkutsk on yksi Siperian suurimmista kaupungeista.

Hostelli oli laittanut etukäteen viestiä, että taksi juna-asemalta hostellille maksaa 150-200 ruplaa. Taksikyydin tarjoajia oli aseman oviaukossa kärkkymässä. Kysyessäni hintaa kahdelta eri kuskilta, se oli 1000 ruplaa tai enemmän. He nauroivat minulle, kun sanoin, etten maksa enempää kuin 200. Olin lukenut aiemmin Irkutskin juna-aseman kuskeista, joten tämä ei tullut yllätyksenä. Oli hyvä ilma, joten päätin kävellä. Matka ei olisi kuin 3km. Alkumatkasta, keskustaan menevällä sillalla, oli pakko riisua takki, kun lämpötila oli yli 20. Siperia osaa yllättää.

Suunnistin kohti Rolling Stones hostellia. Paikan rokkaava nimi ja hyvät arvostelut olivat vakuuttaneet minut eikä suotta. Heti, kun astuin hostellin ovesta sisään, tuli kodikas olo. Itse rakennus on ulkoa päin vähän rähjäisen näköinen. Pääovi on sisäpihalla, Ensimmäisenä vastassa on eteinen, jonka vasemmanpuoleisella seinustalla on iso hyllykkö kenkiä varten. Portaiden alkupäässä on kyltti 'NO SHOES'.

Respassa oli töissä Eve, jolla oli naurusta sädehtivät silmät ja hiuksina iso kiharapehko. Passin lisäksi tiskillä piti näyttää maahantulo -paperi. Se oli täytetty ennen Venäjän rajaa kahtena kappaleena. Rajavartion työntekijät olivat muistuttaneet, että se pitää ehdottomasti säilyttää koko matkan ajan. Kerroin lähteväni seuraavana päivänä Olkhonin saarelle. Meno-paluu -kyyti järjestyi hostellin kautta. Sain valita, lähdenkö aamulla vai päivällä. Valitsin aikaisemman ajan, että ehtisin näkemään saarta kunnolla kahden päivän ajan.

Sain esittelykierroksen sisäänkirjautumisen jälkeen. Keittiö oli siisti ja hyvinvarusteltu. Vaikka kello ei ollut paljon, pääsin heti huoneeseeni. Sen nimi oli Rose, 8-hengen naisten makuusali. Siellä sängyissä oli seinät. Pystyi menemään omiin oloihinsa ja vetää vielä verhon eteen siihen aukkoon, josta sänkyyn mennään. Jokaista petipaikkaa kohden oli iso lukollinen kaappi, johon sai hyvin sullotua tavaransa. Wc- ja suihkutilat olivat unisex -malliset. Toki kaikki kopit olivat ovilla varustettuja.

Jätin puhelimen laturiin ja menin suihkuun. Oli ihana karistaa junapölyt iholta pois. Menin kysymään Eveltä vinkkejä ruokapaikoista. "Baikal love, good food and lovely place, It's really close here.". Se tosiaan oli lähellä yhdellä pääkaduista osoitteessa Ulitsa Lenina 32. Sisäänkäynti oli vähän huomaamaton. Itse kävelin ensin siitä ohi. Paikka on melko pieni, valoisa ja pikaruokala -tyyppinen. Heillä on menu englanniksi. Olin päässyt jo Puolassa 'dumblingien' eli mykyjen makuun. Tällä kertaa kokeilin burjaatti -versiota. Vaikka paikassa ei ollut paljon asiakkaita, ruokaa sai odottaa 20 minuuttia. Ruoka oli tosi hyvää ja hotkin annoksen nopeasti.

Tällä kertaa ei Lenin -patsas vaan Aleksanteri III

Ravintolasta suuntasin kohti Angara -jokea. Se on Baikaljärven laskujoki ja suuren Jenisein sivujoki. Aurinko oli melkein painunut pilviseen taivaanrantaan. Irkutskin rantabulevardilla oli jonkin verran ihmisiä: hattaranmyyjä, katumuusikko kauempana, nuoria ja vanhoja pariskuntia, koiranulkoiluttajia, lapsia vanhempineen ja ainakin yksi soolomatkaaja ihmettelemässä uutta kaupunkia.

Kävelin pitkin joen rantaa niin pitkälle, että tulin risteykseen. Jatkoin kohti keskustaa ulitsa Kozhovaa pitkin. Saavuin alueelle, josta alkaa ravintola- ja kauppakeskittymä puisine rakennuksineen. Nämä eivät ole niitä vanhoja puutaloja, joista Irkutsk on tunnettu. Paikka on nimeltään 130 kvartal eli kortteli 130. Se rakennettiin muistuttamaan kaupungin vanhaa puutaloaluetta. Osa korttelin rakennuksista on kuljetettu muualta Venäjältä ja osa on rakennettu paikan päällä. Alueella pyörii niin paikallisia kuin turistejakin. Itse en välitä shoppailusta, mutta tutkin kuitenkin myyntipöytien tarjontaa, jotka notkuvat matkamuistoista, paikallisista herkuista ja käsitöistä. Käveltyäni alueen läpi löydän hauskannäköisen patsaan. Siinä on Babr, taruolento, joka on myös Irkutskin vaakunassa. Otus on puoliksi tiikeri (babr) ja puoliksi majava (bobr). Ihmiset parveilivat sen ympärillä kuvia räpsien.

Kävellessäni takaisin hostellille, löysin niitä aitoja ja alkuperäisiä puutaloja vahingossa. Osa niistä oli tosi ränsistyneitä. Monessa asuttiin. En viitsinyt mennä pihoille seikkailemaan, koska siellä oli talojen asukkaita pihapuuhissaan. Pidin siitä, miten joidenkin rakennusten ikkunanpielet oli maalattu kauniin värikkäiksi. Puikkelehdin sivukatuja pitkin kohti hostellia. Alkoi olla jo hämärä. Huomenna pitäisi herätä suhteellisen aikaisin. Kuski tulee milloin vaan klo 9 ja 10 välillä.

Hostellilla tapasin saksalaisen Alexin, joka oli ollut useamman vuoden töissä armeijalla ja ymmärtääkseni myös rauhanturvaajana. Hän oli saanut säästettyä palkkojaan siltä ajalta niin hyvin, että oli nyt kahden vuoden pituisella maailmanympärysmatkallaan, joka oli startannut heinäkuussa. Alex kertoi, ettei hän osaa olla ilman jotain puuhasteltavaa. Siksi hän päätti aloittaa YouTube -wlogin, että ystävät ja sukulaiset voivat seurata hänen matkaansa. Wlogi muuten löytyy nimellä Weltreise mit Alex. Laitoin postauksen loppuun Alexin Suomi -videon. Vaikka en kaikkea hänen saksankielisistä videoista ymmärräkkään, ne ovat tosi laadukkaita harrastelijan tekemäksi. Alexilla on mukana Drone, joten hän saa myös ilmakuvaa otettua.

Alex ja pari muuta reissaajaa hostellilta ovat seuraavana päivänä samassa minibussissa kanssani kohti Baikaljärven Olkhonin saarta.

Linkit ja vinkit:

- Rolling Stones hostel
- Haaveista totta -Trans-Siperia kutsuu
- Terveiset Mongoliasta
- Autoton sunnuntai Ulan Batorissa
- Tsingis kaanin jalanjäljillä
- Trans-Siperian päiväkirja, osa 1 -Matka alkaa